* Talvisen viikonlopun lempeässä syleilyssä *

Viikonloppu oli leppoisa. Piipahdin katsomassa ystäväni lapsien kanssa Karhuherra Paddington-leffan. Se vasta ihana leffa olikin, wau! Meille voisi milloin vaan muuttaa tuollainen karhu :D 

SuomiLovea, Kingiä, pulled pork-siirappi-ananastuorejuustopizzaa ja keveän hentoisia ajatuksia. Ajatuksia, jotka vahvistavat sen, että olen onneksi luottanut viime aikoina sisäiseen ääneeni ja aatoksiini. Sisäinen rauha ja lempeitä aatoksia. Ne ovat tuoneet tekemisiini luovuutta ja ilmavuutta. Paddingtonin kaltaiset elokuvat tekevät maailmasta kauniimman paikan elää. Jokainen tarvitsee elämäänsä ripauksen fantasiaa ja hassuja aatoksia. Maailma on täynnä ikävämpääkin ikävämpiä uutisia, jotka ovat kuin suolaa haavoihin. Haavat paranevat aina aikanaan, kunhan ei jää tuleen makaamaan. Jos ihmettelet, sitä olenko aina ollut tällainen pohdiskelija. Ehei, elämä on pakottanut myös minut pysähtymään. Se on tässä ja nyt. Olen kolhiintunut elämän varrella, mutta en särkynyt. Elämä pysäyttää aikanaan meidät jokaisen miettimään sen haurautta.

Viikonloppuna oli valon kimallusta, punaposkisia pakkaslenkkejä ja blinejä. Kävin katsomassa järveä. Se ei ollut hauras vaan vahva, talven viimojen viileässä syleilessä. Tuo sama järvi, johon mentiin talvisin ollessani lapsi isäni kanssa, istuttiin pulkkaan koirien vedettäväksi, se oli mukavaa. Mutta siinä järven jäällä seistessäni, se oli enää vain muisto. Isä kuiski tuulen mukana lapsuuden muistoja seistessäni järven vahvalla jäällä. Mutta onneksi muisto oli kaunis. Laine oli jäätynyt, näemme taas kesällä. Kesäisin on ihana pysähtyä aurinkoisella säällä järven rannalle ja kellua. Kellua painottomana, katsella sinitaivaalla lipuvia morsiushuntuisia pilviä ja antaa ajatuksen levätä. Katsella kuinka puiden latvat kurottavat sormensa kohti taivasta, auringon kutitellessa kasvojeni pisamia. Kesä ja rento moodi. Elämä, se on vaan monipuolisempaa kesällä. Kesälomalla ei ole yleensäkään muuta valinnan vaikeutta kuin jäätelömakujen valinta helteisenä kesäpäivänä. 

En muista olenko kertonut teille, että tykkään maata joskus myös  olohuoneen lattialla paksun karvamaton päällä ja katsoa kattoa, etenkin silloin, kun aurinko paistaa. Seuraan katon pintaa, varjon ja valon leikkiä eri pinnoilla ja siitä se sitten lähtee. Ajatus lähtee seikkailemaan. Omaan hyvin vahvan mielikuvituksen ja saan näin uusia ideoita, jopa tänne bloginkin puolelle. Vaivun jonkinlaiseen unenomaiseen tilaan, vaikka olenkin täysin hereillä. Ajatusseikkailua on silloin tällöin hyvä harrastaa, se vie pois arjesta. Itselläni on se paha tapa, että usein mietin liikaa tulevaa, kun pitäisi keskittyä tähän hetkeen. Olen siis kävelevä esimerkki siitä, että vanhakin oppii uusia juttuja, kun vaan asenne on oikea.

Laiskottelu ja haaveilu. Pystyn sulkemaan tarvittaessa ympäröivän maailman täysin. Varmaan geeniperimää, isältäni. Ihanteellisen paikka asumiselle olisi järven tai meren rannalla. Olisi etuoikeutettua saada seurata niin moninaisen veden elämää, myrskyistä auringonpaisteeseen. Rannalla voisin tuijotella järven/meren moninaisuutta tuntitolkulla, ranta ja vesi ovat minulle aina rauhoittumisen tyyssijoja. Siellä ajatusmaailmani pääsee luovimmilleen, mutta samanaikaisesti tunnen kehossani harmonisuuden ja rentouden. Sellaista sieluni aina välillä kaipaa "omituista tyhjyyteen tuijottelua"  Se maalaa sielunmaisemani luovemmaksi, harmonisemmaksi ja se antaa voimaa. Tuijotelkaa välillä tyhjyyteen, eläkää hetkessä. Maailman kauniita asioita, niitä löytyy yllättävistä paikoista ja asioista! 

Ajatusten unelmillekin kasvaa pienoiset siivet, hennon herkät ja värähtelevät, kun antaa ajatustensa lentää. Välillä elämän kompassimme on totaalisen hukassa, mutta onko se niin kamalaa, jos otammekin eri suunnan kuin alunperin ajattelimme? Tuskin. Tällä hetkellä kompassini osoittaa herkän tarkoin vahvasti uuteen suuntaan. Suuntaan, jota ohjaa vahva luottamus ja usko. Suunta on oikea, tunne tuntuu sydänalassa saakka. Rohkeus - luoda vanhasta uutta on ollut toimiva ajatusmalli. Ajatuksenlento, joka on tuonut elämääni täydeltä laidalta uusia asioita. Aivan sen takia, että olen keskittynyt olennaiseen ja luottanut. Toivotan uudet asiat ja lukijat sydämellisesti ja kiitollisena tervetulleeksi. Rohkaiskaa sydämenne ja nauttikaa elämän tähtisateesta.

Tällä viikolla saatte lukea blogistani uudesta haaveestani, plastiikkakirurgiasta, Prahasta ostamastani Desigualin takista ja summausta bloggailusta reilun kahden vuoden ajalta. Ja jos sinulle tulee mieleen postausaihe, josta haluaisit minun kirjoittavan, niin sana on vapaa!  

Enkelihetkiä ja kingejä ideoita viikkoosi!

Ps. Huomenna kerron teille "uudesta" haaveestani. Haaveesta, jota olen punninnut jo pidempään aikaa pienessä mielessäni. Nyt on aika saattaa se teidänkin tietoisuuteen. Saatatte pitää minua lukemanne jälkeen tärähtäneenä, mutta sehän ei olisi ensimmäinen kerta! ;D

* Lempeän vahvoja tuulia sinulle uuteen viikkoosi *