Ajatuksia elämästä!

Löysin netistä kauniin runon,Tommy Tabermannin sanoin,
"Murheeseen suhtautukaamme,kuin raskaan lumen painama oksa;
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa"

Pureskelen näin viikon aluksi perimmäisiä kysymyksiä. Kevään, kodin ja rakkauden merkitystä. Turvan ja rajojen rakentumista. Painavia ajatuksia. Kaipaan elämään nyt hieman kepeyttä ja iloa. Nukahdin eilen tunnin päikkäreille kisu jaloissani. Näin hyvää tekevää unta, missä minua halattiin pitkään ja lämpimästi, lohduttaen. Uskon tuota juuri tarvitsin. Omat murheet ovat varmasti jonkun mielestä kovin pieniä, mutta jokaisella on murheensa ja kaikella on aikansa. Liekö kuitenkaan murheen mittaa, mikä arvokkaampaa. Joka murheella on kipunsa. Murhekin voi silti kantaa vielä uuteen päivään parempaan.

 

Elämässämme tulee koettelemusten hetkiä, joita emme voi välttää. Mutta niiden tuloon on jokin syy. Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne.

- Paulo Coelho/ Viides vuori

Vaikka kovin positiivinen olenkin, niin epäusko ja ikävä hiipii välillä voimakkaasti esille. Mutta tätä se elämä kai on. Se on kai vaan kestettävä. Arkipäivisin on ollut yleensä niin paljon tekemistä, että tuntuu kuin vain unissa tulisi valmista, päivisin olen täysin kuutamolla. Teen nyt kaksi seuraavaa viikkoa kovasti töitä, koska kahden viikon kuluttua alkaa hiihtoloma ja sen jälkeen menen leikkaukseen ja seuraavan kerran töihin toukokuussa. Mulle työ on tosi tärkeä juttu, se on yksi elämän peruselementti.

Mulla on jonkinlainen krooninen ikävä lapsuuteen. 10-vuotiaana oli niin hyvä olla.
Tästä vois joku keittiöpsykologi diagnosoida jonkun Peter Pan-syndrooman.
Ja se voisi jopa ollakin totta... :D Mutta viikonloppuna kävin suksimassa, linnut liversivät. Ulkoiltiin mieheni kanssa eilen illalla, sää oli mitä ihanin. Kevät on jossain tuolla hankien alla. Valoa piisaa jo pitkälle iltapäivään, mutta viherrystä saadaan odotella vielä tovi jos toinenkin. Litisevän lätisevän vuodenajan ja sen jälkeisen kesän tulon tunnistaa kihelmöinnistä viherryspeukalossa. Tykkään kasvattaa yrtteja ja kukkia, mutta ne jäävät usein haaveilun asteelle, koska jostain syystä mulla on peukalo keskellä tai itse asiassa suuri aukko keskellä kämmentä viljelyshommissa. Koetetaan taas tänä vuonna uudestaan. Harjoitus tekee mestarin vai miten se menikään? ;)

  
Kevät! Aurinko! Suuri siivousinto! Kesävaatehaaveilut! Kuntosali! Märät sukat! Plus viisi astetta auringossa! Kesä! Joko menitte aivan sekaisin? Kuten varmaan huomaattekin, että nuo kaksi maagista sanaa saavat päälle sisustusintoilun ja värien loiston. Pakkasukkoa ei ole näkynyt, joten kai se kevät on kohta ovella?

 

Tykkään jollain oudolla tavalla tästä muumi magneetin sanomasta jonka lähetin veljelleni muutama vuosi sitten.

Ajatelkaapas jos olisi olemassa päiväkoteja aikuisille, siellä olisi iso pino naisten- ja sistustuslehtiä  vaalean sohvaryhmän vierellä, maittavaa lounasta ja kauniisti sisustettu päiväunihuone.Olisi ihania eläimiä, joita saisi hoitaa ja rapssutella. Tarhapäivän ohjelmassa olisi myös suklaan syöntiä, kasvohoitoja ja suukottelua rakkaan kanssa! Joo-o. Jospa lopettaisin haaveilun ja keskittyisin kohta alkavaan työviikkoon ;)

                                    Valoa ja iloa alkavaan viikkoon!