Pradan aurinkolaseista, sisustukseen ja huvipuistoihin ❤

Aivan alkuun haluan esitellä Teille uutukaiset aurinkolasini. Minulla on muutamat silmälasit ja yhdet niistä ovat Pradat. Ihastuin näihin kauniin klassisiin aurinkolaseihin ja etenkin näiden sankoihin, tykkään!!

                Saanko esitellä Pradan Minimal Baroque-aurinkolasit!

Olo oli eilen kuin lapsella jouluaattona. Jo pelkästään se, että kaunein postin hyllyllä keikkunut paketti oli osoitettu minulle, sai hymyn huulilleni. Harvemmin niiltä hyllyiltä on ruskeaa pahvilaatikkoa ihmeellisempää kotiin kannettu. 

Meillä on lasitettuparveke ja hyvin sisustettu parvekehan tuo lisäneliöitä asumiseen. Parveekkellamme on tummanruskea karvamatto, joka tuo kivasti lämpöä jalkojen alle talvellakin.

Eilen miettiessäni parvekkeen kevätsisustusta tulin siihen tulokseen, että olen aina pitänyt pientä intiimiä parvekepuutarhaa kauniimpana kuin isoa jalkapallokenttää, mutta pitää iloita nyt tästä mitä on. Niin ja miehet on välillä ihanan löysiä. Pakko ei ole kuin kuolla, sitä meilläkin kuulee. Ja pah, sanon minä, joka pesee herralle sukat ja kalsarit :) Yritän välillä sulkea silmäni ja kuvitella kaiken valmiina. Siitä saan taas intoa ja voimaa. "Kyllä tästä hyvä tulee. Tehdään pikkuhiljaa." Mieheni mantra soi päässäni. Kaikkea ei tarvitse saada nyt ja heti, vaan asioilla on tapana lutviutua pikkuhiljaa.

Eilen ajellessa entisen lapsuuden kotini ohi tuli mieleeni, että siellä ne asuvat käpylehmät ja äidin tekemä herkullinen kananmunakastike perunoiden kera. Oletteko väkertäneet käpylehmiä tai tehneet kananmunakastiketta? 

                                 Oletteko huvipuisto ihmisiä?

Keväästä puheen ollen kävin viime toukokuussa luokkaretkellä Lintsillä ja kesällä Gröna Lundissa ja kolusin kaikkein pahimmat laitteet läpite. Pari kertaa mietin menemistä laitteisiin, mutta rohkaisin mieleni ja hyvä niin. Valtava positiivinen adrenaliiniryöppy seurasi laitteista pois tullessa. Lapsuuden huvipuistopää, voi niitä aikoja. Siiloin ei jännittänyt eikä osannut pelätä sellaisia aisoita kuin aikuisena. Aamulla mentiin ja illalla lähdettiin. Kaikki laitteet kierrettiin läpi kymmeniä kertoja, vauhdissa syötiin ja juotiin, jos joku pakotti. Suorastaan säälin poloista aikuispäätäni. Milloin lapsuuden täydellinen huvipuistopää vaihtui tylsäksi aikuispääksi? Ja miksi? Onneksi olen varmaan loppuelämäni ajan hieman hurjapäinen mutta juuri silleen sopivasti, u know? ;) Huomaan taas, että ajatukseni ovat matkoilla. Menneissä. Haaveissa. Mutta olen huomannut myös sen, että osaan selittää aina uudet ostokseni. Seuraavassa hieman neuvoja,

Näin selviät arkielämän todella haastavista tilanteista, selityksiä osa 2546781:

Karkkilakkolainen toiselle lakkolaiselle:

Katso, mitä minun käsi oikein tekee? Se ottaa karkkeja pussista ja laittaa niitä mun suuhun!

Miehen kanssa vaatekaupassa:

Hei kato, mitä se mun käsi oikein tekee? Se vaan alko maksamaan näitä vaatteita!

Miehen kanssa Ikeassa:

Hei kato, mitä ne mun jalat oikein tekee? Ne vaan lähti kiertämään uudestaan tätä kierrosta!

                                      kuva lainattu!

                 Hei, kato tänään on tiistai, pidetään hauskaa ystävät ;) 

                      Ps.Muista osallistua arvontaan, click!