perjantai 1. helmikuuta 2013

Déjà vu


                                                  kuva lainattu

Se olisi taas perjantai vaikkakin sairaslomalla ollessa ei perjantaissa ole samanlaista hohtoa kuin työviikon päätteeksi. Lueskelin viikonloppuna vanhemmiltani löytynyttä erikoispainosta 1930-luvun alun sanomalehdistä. Pohdiskelin samalla sitä minä aikakautena olisin nykyhetken sijaan halunnut elää. Elämä vaikkapa 1960-luvulla olisi ollut yksinkertaisempaa. Minä ajattelin vähän 20- ja 70-lukua, mutta toisaalta epäilin että elämä olisi ollut yhtään helpompaa silloinkaan. Woodyn leffassa Midnight on Paris käsitellään juuri tuota nostalgian kaipuuta. Niissä vanhoissa Hesareissa mielenkiintoisinta olivat erilaiset ilmoituspalstat.


Sympaattista, että ihmiset ilmoittivat Hesarissa kadottaneensa hansikkaat, myivät Berbereitä ja Kessua tai että "On Klubi 77. Halutaan soletteja." (mitäköhän tuo tarkoittaa?) Vähemman sympaattista oli lukea, että useammassa ilmoituksessa tarjottiin poikia kasvattilapsiksi ja vastasyntynyt poikavauva haluttiin antaa uuteen kotiin :O (yhtään tyttöä en nähnyt tarjottavan) :D. Lehdessä oli myös ilmoituksia, joissa kannustettiin työnantajia palkkaamaan sotainvalideja. Vanhempani olisivat voineet hyvinkin laittaa ilmoituksen lehteen ollessani pieni, että annetaan liikaa ruokaa rakastava lapsi uuteen kotiin, koska hän syö meidät vararikkoon :D Olen ollut lapsesta saakka intohimoinen juuston syöjä. Vaikka joskus todella pienenä olin huonoruokainen, ja sain sitten apteekista ostettua vaaleaa "ruokahalusuklaata" ruokahalun parantamiseen, ja sehän tehosi...taisi tehota liiankin hyvin :D, rakastan ruokaa <3 

                                       kuva lainattu

                                          Klippanilla viime kesänä :)


 Olen varmaan aikaisemminkin kertonut, että jo lapsena ravasin jatkuvasti jääkaapilla napsimassa Edamia ja sain kyllä kuulla kommenttia siitä. Mutta kun se on niin hyvää!! Kaupassa ihastelen aina pitkiä juustohyllyjä ja unelmoin, että voisin ostaa jokaista yhden ja maistella ja haistella niitä ähkyyn saakka. Entinen poikaystäväni ihmetteli kuinka pystyn kuluttamaan ruokaostoksilla suuressa marketissa parikin tuntia. Minusta on kiva katsella ja tutustua erilaisiin ja uusiin ruoka vaihtoehtoihin, joita kaupassa myydään. Kohokohtana on joulun ja uudenvuoden aikaan saatavat juustotarjottimet, joille on koottu useampi juustokimpale, nehän suorastaan huutavat ostamaan! Erittäinhauska mainos oli Läkerol-mainos, jossa vanhempia kehoitettiin antamaan lapsilleen aina kouluun lähtiessä pari Läkeröl pastillia, se suojaa heitä kylmettymiseltä :D :D Eiköhän jokaisessa aikakaudessa ole ne omat hyvät ja huonot puolensa, eikä menneisyyteen haikailulla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, vaikka todellisuuspako hauskaa ajanvietettä usein onkin.



Sudenpennun matkaeväät kuuluu näin:"Selviytyjä on se, joka elää läpi ne päivät, jotka hänelle on annettu"!



                                        kuva lainattu 

                                         kuva lainattu  

Kummallisimpia asioita tai pitäisikö ehkä pikemmin sanoa yliluonnollisimpia asioita, joihin olen itse törmännyt, ovat unet. Minä näen paljon unia. Enneunia. Olen ollut monien ihmisten hautajaisissa jo unissani. Tai aivan päivittäisissä asioissa huomaa, että tapahtumasta on nähnyt jo Déjà vu-unen. Aina, kun näen hampaan irtoamisunen, joku läheinen sairastuu tai kuolee. Ennen ylioppilaskirjoituksia näin unen muutamista arvosanoista, jotka tulisin saamaan. Selkäpiitäni suorastaan karmi, kun viralliset tulokset tulivat. Ne olivat juuri ne, mitkä olin nähnyt ennalta. Intuitio. Kutina vatsanpohjassa. Tunne. Ne selittävät nämä sattumukset. Joskus tulee vaan ennakkoaavistus jostain tapahtumasta. Oli hassua huomata eräällä matkalla, kun huomasin nähneeni jo unessa tietyt jutut. Näin myös unessani äitini siskon miehen kuoleman ja oman isäni kuoleman, pelottavaa! Olen myös ihmetellyt kissaamme, joka joskus tuijottaa keskellä yötä pimeään keittiöön ja sähisee säkä pystyssä pimeyteen. Se on vaan se tunne, jota ei voi sanoin kertoa!

Onko Teillä tällainen "lahja", että näette asioita etukäteen?


Päivän vinkkinä, helppo Creme-brulee -leivos.
Keksipohja, kermavaahtoa välissä ja päällä creme brulee. Viimeistelynä mansikkaa ja suklaakoriste. Creme Bruleehan on melkeinpä maailman helpoin jälkkäri. Tänään meillä leivotaan, jälleen vaikken ookaan nähnyt Déjà vu-unia  ;)

 Harrastetaan viikonloppuna vaikka matkailua sohvalta käsin, 
     haaveillaan! Unelmissa näet piilee kaiken alku ja juuri!
 Muutoksen, kasvun ja toteuttamisen liikkeelle työntävä alkuvoima.

                                                 Lainatut kuvat weheartit



SHARE:

2 kommenttia

  1. Kauan sitten veljeni soitti ja soi... "nyt on vauva syntynyt!" - Ensin kysyin, että kumpi tuli, mutta samaan hengen vetoon totesin... "tyttö, eihän hän voi olla poika!"
    Siintä olin jostain syystä ollut varma jo jonkin aikaa. Samoin olin ihan varma mein esikoisesta, että tulee poika, mutta enpä osannut enään kuopuksen kohdalla sanoa, että kumpi ois :)

    Ihanaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
  2. Ohhoh, joskus sitä vaan vaistoaa ja minusta tuntuu, että osa ihmisistä on herkempiä vaistoamaan kuin toiset!

    Mulle on tapahtunut usein sitä, että olen laittamassa tekstiviestiä jollekin joka juuri sattuu tekstaamaan mulle tai soittaa. Ystäväni oli lähdössä muutama vuosi takaperin jälkeläistensä kanssa kauppakeskukseen, mutta hänelle tuli voimakas tunne ettei sinne pidä mennä. Ei mennyt kuin muutama tunti ja tapahtui se kauhea verityö kauppakeskuksessa. Oli vielä sanonut lapsilleenkin, että ei mennä sinen, koska äitistä tuntuu siltä ettei se ole turvallinen paikka. Uskomattomia juttuja mutta tosia!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig