Naisellista filosofointia!

Oon huomannut,että pidän silloin tällöin itseäni aika riittämättömänä! Olen tietyllä tapaa suurpiirteinen ja boheemi mutta myös jämpti, joka vaatii itseltään koko ajan enemmän ja enemmän, ehkäpä minussa asuu pienen pieni perfektionisti, mutta ihan pieni. Kaikki kivoja juttuja ois kiva tehdä, mutta yhdessä ne muodostavat loputtoman tehtävien listan. Riittämättömyyden tunne hiipii luokseni. Mieheni osti meille astianpesukoneen, joten enää ei tartte tiskata käsin. Vaikka pesukone käy säännöllisesti, suunnittelen illan ruokaa, ja korjailen samalla kokeita, pitäisi käydä ystävien luona kylässäkin, imuri ei ehdi siivouskomeroon ja sormet ovat jatkuvasti mullassa, tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Yleensä minulla on tuijotuskisa imurin kanssa :D Alkaa itkettää. Sitä kummasti ehtii ja kerkiää ihan samat asiat kun ei koko ajan hoe itselleen että pitäs pitäs sitä ja tätä.  On ihanaa tehdä iltalenkki oman rakkaan kanssa, kun kaupunki on hiljainen ja ulkona leijailee hiljalleen lumihiutaleita. Tuntuu, kuin hetki olisi pysähtynyt, onni ♥ On tärkeää seurata sydäntään. Ei sitä mitä muut sanovat.

     Asiat alkavat avautumaan kun niille antaa aikaa. Tuskailu kannattaa ajoittain!

Suorittaminen, perfektionismi, vaativa persoonallisuus; liian montaa suomalaista naista vaivaavia asioita! Oppimisen matka on pitkä, mutta joka päivä voi olla askeleen lähempänä. Toisaalta itselleen pitää olla myös armollinen ja oma luonteensa on hyväksyttäväkin jossain määrin. Nykyisin. Olen omaksunut viimisen vuoden aikana melko sallivan elämäntavan. Joskus pitää vain antaa asioiden ja itsensä olla. Kukaan ei ole sen huonompi ihminen vaikka joskus heittäisi koivet kohti kattoa, ja makaisi vain sohvalla. Sitä jaksaa oikeastaan olla parempi ihminen, kun välillä sallii ihan vain joutenolonkin itseltään. Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut elämää todella paljon, antanut itselleni aikaa, tehnyt oivalluksia ja löytänyt sen tien jota haluan kulkea. Itsensä tutkiskelu ei ole tee pahaa kenellekään,koska elämä ei ole pelkkää materiaa. Joskus ajattelin liikaa sitä mitä muut ajattelevat valinnoistani, mutta olen löytänyt omanlaisen elämän elää. En ole syntynyt tähän maailmaan miellyttämään ketään, elän omannäköistä elämää ja teen asioita joista minä tulen onnelliseksi. Elämä menee hukkaan jos aina jännittää tai koettaa miellyttää muita, koska se on mahdoton yhtälö. Kun elää oman näköistä elämää niin ei voi mennä pieleen :)

 
Olen niin innoissani, kun tiedän kevään tuovan kukkien ja kasvien kylvöpuuhat omaan pieneen kotipuutarhaani. Jos suunnittelen suurempaa plantaasia niin muistuttakaa minua jonkinlaisen pienviljelijätuen hakemisesta ja lomittajan palkkaamisesta :D Kyllä, meillä on kohta kaunis lasitettuparveke kukkineen ja yrtteineen. Mä olen aina pitänyt pientä intiimiä puutarhaa kauniimpana kuin isoa jalkapallokenttää, mutta pitää iloita nyt tästä mitä on. Vaikka onhan ne kuninkaallisten suuret puutarhat kauniita, ei käy kieltäminen.  Yritän välillä sulkea silmäni ja kuvitella kaiken valmiina. Siitä saan taas intoa ja voimaa. Kaikkea ei tarvitse saada nyt ja heti, vaan asioilla on tapana lutviutua pikkuhiljaa. Kyllä se kevät ja kesä tulee kuitenkin. Ilman kasvatuksia ja siemeniäkin :D Onko Teillä kotipuutarhaa? Kasvatatteko jotain tiettyä lajiketta joka vuosi? Itse olen löytänyt itsestäni muutaman viime vuoden aikana aivan uusia puolia. Sellaiset asiat joille olin aina sanonut ei! niin on alkanutkin kiinnostamaan, mutta huumeille ja liialliselle alkoholinkäytölle sanon aina ei!

Muistan isäni joskus sanoneen, että pakko ei ole kuin kuolla, täytyy välillä  levätä.  Kurkkuni on vieläkin hieman kipeä ja keuhkot krohisevat. Johtunee ilmeisesti tästä välilevynpullistumasta. Niin, ja töissä pohdittiin alkuvuoden laihdutusintoilua. Minkä takia pullasta pitäisi luopua. Kuinka moni oikeastaan saa työpaikallaan kahvia ja pullaa joka päivä? 
Jos se pulla pelastaa työpäivän niin anti mennä! Naiselle kuuluu terveelliset naiselliset kurvit!

            Ole oma ihana itsesi kaikkien tuunattujen kuoriloiden joukossa!