Hameostoksilla

Lupasin teille ihanat lukijani ostospostauksen ja tässäpä se tulee. Ei yhtään virheostosta. Tällaisia löytöjä tein siis lauantaina. Juuri sellaisia joita olin ihaillut normaalihintaisina, mutta en ole raaskinut ostaa. Nyt sain kaikki alla olevat vaatteet -50% tai -70%. Minulle tärkeää on tuotteen laatu, jotta voin käyttää sitä vuosia. Myös kaikki nämä alla olevat ostokseni ovat ajattoman klassisia, joita voin käyttää töissä :)

Tämä musta hame tarttui sovituskoppiin sen kauniin pitsikuosinsa takia ja kun laitoin sen päälleni ihastuin siihen ikihyviksi. Tästä tulee luottohameeni. Hameeseen ilmettä laittamalla värilliset sukkahousut. Merkiltään hame on tanskalainen Oxmo.

Tätäkin siniruutuista villakangas kotelomekko olin ihaillut useampana kertana putiikissa, mutta nyt siinä komeili -70% tarra ja sain sen vihdoin itselleni.

       Turkoosinsininen liivimekko on nyt suosikkimekkoni. Merkiltään se on s.t.i.

Ostin viime vuonna samaisesta putiikista Espritin villakangas hameen ja tadadadaaaa löysin sellaisen jälleen. Tämäkin on merkiltään Esprit ja siinä on kivasti etutaskut. Tykkään käyttää töissä villakangashameita talvisin.

Ostin myös tämän Espritin turkoosinvärisen peruspaidan, joka sointuu kivasti värinsä puolesta uutukaisen hameen mutta myös farkkujen ja neuletakin seuraksi.

Nuorempana sitä oli epävarmempi vaateostosten suhteen ja hain tyyliäni. Nyt tiedän jo kauppaan mennessä mitä haluan tai minkä tyylistä etsiskelen. Pääkallo printit taitavat olla tänä kesänä kova hitti. Naureskelinkin ystävättärelleni putiikissa, että olisin ostanut juuri sen kallopaidan vielä reilu kymmenen vuotta sitten :D

Sanotaan, että elämä on omistajansa käsissä ja jonkun mielestä jopa liian arvokas jätettäväksi oman onnensa nojaan ajelehtimaan. Mutta mistäpä sen voi sitten tietää? Milloin pitää olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on, milloin hypätä haaveiden perään. Ehkä sen vaan tietää. Pitää vaan luottaa ja uskaltaa silloin kun siltä tuntuu. On oltava haaveita ja tavoitteita ja niitä täytyy muistaa toteuttaakin. On oltava kärsivällinen.  Jotenkin olen oppinut elämään "nytku" enkä "sitku". Sitä helposti jumiutuu odottamaan jotain; työpäivän päättymistä, viikonloppua, matkaa, terveellisempää ruokavaliota, mitä tahansa. Ajattelee, että "olen niin onnellinen sitten kun". 

 

 

Hankalaa se välillä on, mutta harjoitus tekee mestarin - tässäkin. En halua hukata tätä päivää odottamalla huomista, koetan nauttia elämästä aamusta alkaen. Olen aikalailla jalat maassa oleva tyyppi. Valoisan vakava ja sopivalla tavalla herkkä tunneihminen. Ajatuksillamme ja haaveillamme on merkitys elämäämme. Ne vaikuttavat polkuihimme joita kuljemme. Tämäkin päivä lapoillaan kauniisti tai rähjäisesti elämänpinoon. Sen päättää jokainen itse. Viikonloppu oli täynnä ystävällisiä sanoja, uuden oivaltamista ja hyvää ruokaa. Mieheni teki eilen illalla mahtavan hyvän pihviruuan, josta en muistanut napata kuvaa :D Tänään minulla on pitkä työpäivä, kaksitoista tuntia, työpäivä, jonka jälkeen odottelen kokouksen alkua pari tuntia. Haluan tarrautua  sekuntiviisariinja viedä neljä seuraavaa kiireistä päivää pikaisesti elämäänpinoon ja aloittaa loman. Tänään aion työpäivän jälkeen rentoutua ulkoilemalla :)

 

 

                                                 Millainen elämänkulkija sinä olet?

 

Hymyn helmeilyä, ilon pirskahtelua, toivon tuulahduksia maanantaihisi ja huolenpitoa ystäväiset ♥