Makoisan sydämellinen kohtaaminen Timitran linnassa*

Eilen pari entistä työkaveriani ja nykyistä ystävääni piipahtivat Lieksassa. Menimme syömään idylliseen Timitran linnaan, josta saa aina makoisaa ruokaa puhtailla mauilla.

Timitranlinnnan henkilökunta on ystävällistä ja ruoka aina laadukasta. Todella upea miljöö design esineineen ja ehdottomasti Lieksan parhain ruokapaikka!

Aika meni siivillä, oli paljon juttua ja ihania kohtaamisia. Sydän meni melkein sijoiltaan onnesta. Niin paljon herkkuja ja ihanaa seuraa. Olen kiitollinen näistä ihanista ladyista elämässäni. Päätimme tavata ennen kuin muutan Helsinkiin heinäkuun lopulla Kolin Relax Spassa.Tapaamme joka kesä vähintään kerran ja pidämme oikein hauskaa. Mukava perinne!
Tälllaisten päivien toivoo jatkuvan ikuisesti.

Olen ollut elämäni aikana kaiken kirjavissa työyhteisöissä.
Osassa on kylvetty katkeruutta, kauhua ja kateuttakin.
Osa on ollut yhteisöllisen yhteen hiileen puhaltavia ja tsemppaavia, osassa on kyräilty selän takana.
Kolmannessa ei ole saanut kontaktia, kaikki on ollut pystyyn kuollutta.
Sitä tukahtuu tietynlaisessa työyhteisössä, kaikki ei ole kaikkia varten.
Etenkin ymmärtämättömyys ja empatiakyvyttömyys syövät ihmistä sisältäpäin.
Sitä aistii ihmisistä aitouden ja hengenheimolaisuuden.
Vallankahvan liika tavoittelu tappaa sisäisen palon, etäännyttää ja nielee ihmisen mustaan aukkoon.
Jotkut ihmiset suostuvat koko ajan mankeloitaviksi, kumartelemaan ja nielemään omat mielipiteensä.
Miksi liian usein unohdetaan ne kauniit sanat ja kiitokset?
 
 Joskus työpaikan ilmapiiri voi olla kuolemaksi kuin valo yökköselle.
Onneksi olen saanut olla kaikenlaisissa työpaikoissa.
On ollut oppivuosia ja saanut ihmistuntemusta.
Enää en ole yökkönen ja kohtaa kuolemaa.
Olen menossa päiväkehrääjänä kohti valoa.

Nyt odotetaan vain taivaallista sadetta, joka laveeraa taivaanrannan ja saa kesäkuun vihertämään ja kukkimaan.Haluan kuunnella kesäsateen säveliä, kun se rummuttaa pisara-aariaansa viemäriin.
Sateen jälkeen paistaa aina aurinko,eikös vaan?

 Kirsikodin taiteilijoiden taiteilemia linnunpönttöjä.

Linnan vahti!

Just nyt*

Tänään on jännitys aamupäivä ja helpotus iltapäivä. 

Heti aamusta menen poskiontelopunkteeraukseen, se on aina yhtä kammottavaa! Riippuu paljon tekijästä,mutta yleensä se tuntuu siltä kuin repisi kynsiään irti. Olen piikkikammoinen ja se tunne, kun rustosta rusautetaan läpi tylppäneula. En ole vajonnut kumminkaan niin alas, että olisin alkanut seuraamaan sairaslomalla saippuasarjoja. En tiedä mitä Ridgelle ja Brookelle kuuluu, saatikka mitä mainoksia pyörii TV- Shopissa :D Saa nähdä mikä on lääkärinarvio kunnostani,pääsenkö vielä maanantaina töihin. Olen ollut niin pitkään kipeänä, että nyt tärkeää on se, että saan itseni kuntoon, terveemmäksi. 

Sen olen ikäväkseni joutunut huomaamaan työterveydestämme,että ihmiset ovat eriarvoisia. Jos et satu olemaan kaupungissa ns. silmää tekevä, niin on turha astua työterveyden ovesta sisään. Sinut käännytetään heti terveyskeskukseen. Olenkin hieman kysymysmerkkinä mitä kaikkea olenkaan saanut kehooni heikosta sisäilmasta. Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, koska työterveys ei ottaudu asiaan millään tavalla. Odottavat vain loputtomiin tuloksia, joita on jo saatu. Helpointahan on toki lakaista asiat maton alle, mutta lopulta siellä matonkin alla alkaa olla sen verran tavaraa, että se näkyy.

Harmittaa työkavereidenkin puolesta, jotka jäävät oirehtimaan.

Ja sitten se ihana osio, haen tänään viikonloppuhoitoon ihanan Iineksen ♥ Vietämme mukavan viikonlopun,lepäillen ja paistellen lettuja. Vaikka olen ollut sairaslomalla ja tekemättä mitään, niin silti ajatuksen juoksu on ollut kiireistä. Olen kerinnyt kelaamaan ja panikoimaan jo tulevaa muuttoamme ja uusia tuulia. Arjen sekamelska on oivallinen muistutus siitä, että kiitollisuutta kannattaa vaalia joka päivä. Pahintahan ei tietenkään tarvitse pelätä missään nimessä. Elämä ei ole itsestäänselvyys, voisi mennä huonomminkin. Kaikki meistä eivät kävele, näe tai kuule. Asiat voivat muuttua hetkessä. Opettelen olemaan kiitollinen myös niistä arjen epäkohdista. Hengitän syvään ja luon positiivisia ajatuksia.

Paikallisen S-Marketin seinällä on upea Kirsikodin asukkaiden tekemä maalaus. Rakastan sen värejä ja tyylisuuntausta.

Le vent se lève, il faut tenter de vivre.

-Paul Valéry-

♥