Voin sanoa, että oon erityisvahva, kuten lääkärikin totesi minulle taannoin.
Kohtasin töissä taas silmitöntä raivoa. Tällä kertaa säästyin itse kolhuilta, mutta työkaverini ei tällä kertaa ollut yhtä onnekas.
Olen nähnyt viime aikoina vahvoja unia, enneunia. Tunnen etiäisiä, joistain asioista on vahva ennakko-olettamus ja se toteutuu. Jännä fiilis. En mä nyt mikään noita ole, mutta ennustajanvikaa kumminkin. Ihmistuntemukseni on parantunut valtavasti työvuosieni myötä. Osaan kuvailla ihmisen melkein yhden puhelun perusteella. Imen ihmisistä valtavasti energiaa ja myös sitä negatiota. Tätä voi kutsua lahjaksi tai joskus jopa taakaksi.
Veljeni oli viimeksi ihmeissään, kun kuvailin yhden puhelinkeskustelun perusteella yhden ihmisen habituksen hyvin tarkkaan. Kykyni oli kuulema ilmiömäinen :D
Olin illan Hotelli Holiday Inn City Centerin avajaisissa Helsingissä.
Tunnelmista enemmän kuvin huomenna.
*
Olen aivan varma, että itsekuri joko on meissä tai sitten ei ole. Jossain tuolla on varmasti dna-koukerossa, joka määrittää maltaako mieli vai antautuuko se kaikelle houkuttavalle. Mitä syömiseen tulee, minuun on koodattu surkean itsekurin rimpsu.
Kiitos vaan äiti ja isä, tai itse asiassa isä - tämä geeni taisi tulla kokonaan sulta.
Aina kun päätän - mitä tapahtuu melko usein - etten syö karkkia, valkoista jauhoa tai yhtään mitään iltakuuden jälkeen, startti on loistava.
Pysyn päätöksessäni helposti sellaisen 2-3 päivää, kävelen henkseleitä paukutellen työpaikan pullapitkon ohi, eivätkä keittiökaapissa lepäävät "vierasvarasuklaat" vaivaa minua lainkaan. Parsakaali, omena ja raejuusto maistuvat ja olen täysin vakuuttunut siitä, että tästä alkaa uusi elämä ja kuukauden päästä mahdun taas niihin puristaviin farkkuihin. Kolmantena päivänä itsekurigeeni tajuaa mitä on meneillään. Joskus neljän vanhana syötiin serkkutytön kanssa tuttavan koiran suklaat. Ja elossa ollaan, että ollaan sitä jo pienestä saakka oltu herkkusuita! Kaikki konstit käytössä
Ei juma, eikö tänne kroppaan tulekaan sokeria ja rasvaa, se karjuu. Vatsa on litistynyt ehkä 200 gramman verran ja olotila on juuri sen verran "hoikempi", että voi mukamas alkaa ottaa rennommin. Jos ihan vähän maistaisin tota omenapiirakkaa, eikä yhdessä lakupötkössä montaa kaloria ole. Kai mä voin täysjyväpastaa vetää, ja tota "pikkusen" sokeroitua mysliä. Siitä se sitten vähitellen alkaa repeillä. Ja kas, viidentenä päivänä uppoaa irtokarkkipussi antamuksella, ilman huolen tai kurin häivää. H****tti, että voi mieli olla heikko! Mutta oon onnistunutkin pari kertaa! Ja taas kerran aion pitää kuntokuurin, en aio olla kesällä ryhävalas :D
Päiväni alkaa juuri allamainitulla tavalla :D
