Piipahdimme Ne Tammeloiden Katrin kanssa iltapäiväteellä Brasserie Kämpissä, johon kuului lasillinen kuohuvaa. Iltapäiväteen tarjottimen antimet olivat vaihtuneet pari päivää aiemmin.
Jos haluat arkeesi ripauksen luksusta, niin kannattaa poiketa Kämpin iltapäiväteelle, koska sieltä löydät niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja.
Ikkunasta avautui jo aikaisin illalla sininen hämärä, kuten tänäkin aamuna. Puut riisuvat lehtipukujaan, osa jo puolipukeissaan. Iltaisin näyttää niin pimeältä, niin syvältä syksyltä.
Nyt minusta ei tunnu vielä ollenkaan siltä. Tuntuu, että valo on tässä vielä, hieman lämminkin, sateesta huolimatta. Ehkä en ole ehtinyt miettiä pimeää, sillä kun katson ulos, niin onhan siellä jo, vahva pimeys. Minulla on kuitenkin valo-olo ja olen niin onnellinen siitä. Kynttiläarmeija lyhtyineen tuomaan luonnonvaloa hämärtyviin iltoihin. Vaikka ei tämä hyvän olontunne kauaa kestä...
Jos voisin pesiytyisin, mökkiytyisin vällyihin, kotinurkkiin, villoihin jos vain voisin. Talviunille. Tai lentäisin kauas pois. Keittäisin kaakaota, lukisin kirjoja, torkkuisin ja sulautuisin harmauteen.
Hyvänmielen hyrinää, unohtamatta niitä herkkuja ;)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.