Ulkona on marraskuun pakkanen ja pohjimmiltamme olemme välillä eksyksissä etsien suuntaa, epävarmoja ja pelokkaitakin. Tähdet olivat syttyneet, vaikka myöhemmin tajusin niiden jo sammuneen, kun valo ennätti luokseni. Tähdistä jää kuitenkin heijastus valoksi eksyneille.
Tähden valo on kaunis ja surullinen, kun tietää viiltävästi sen sammuneen vasta, kun näemme sen olevan täällä. Valolla on myös pimeä puolensa. Se, joka rakastaa auringon laskeutumista yön mustaan!Kaikella on aikansa. Luota huomiseen. Olen alkanut liikkumaan enemmän ulkona, se tekee valtavan hyvää tällaiselle keuhkovammaiselle. Reilun viikon kuluttua alkaakin hyvinvointikuuri, kaikenlaista kivaa on luvassa. Kerron siitä enemmän lähempänä.
Olen viime aikoina seurannut ihmisten käyttäytymistä ja ollut varsin pöyristynyt.
Joillain ihmisillä on tosi suuri suu ja se on ikävää. Tulee myötähäpeä.
Ettei ihminen välttämättä edes huomaa loukkaavansa toista. Tietysti tarkoituksellinen ilkeily, päteminen ja toisen aliarvioiminen ovat nekin ihan kamalaa ja varmaan kamalampaakin. Hiekanjyvästä voi joskus syntyä tuskan kautta kaunis helmi, jos osaa katsoa peiliin ja ottaa oppia. Taustalla voi olla Onnelin ja Annelin naapurin rouva Rosina Rusinan kohtalotoveri, joka tekee rumia säästöporsaita ja on jatkuvasti vihaisen näköinen. Hänellä vaan on taustallaan suuri katkeratragedia. Ilkeät sanat ja suuret surut, sitä jää miettimään, toivoisi että niistä lopulta syntyisi hyvää ja rauhallisuutta elämää kohtaan. Mutta kaikilla tarinoilla ei ole aina onnellista loppua.
Elämä on sen omistajansa kädessään.
Heijasta mieluummin valoa ja seiso valonjoukoissa, älä seiso pimeydenjoukoissa, koska muuten houkutat pimeyttä luoksesi.
Sielu kärsii pimeydestä. Sielu on tukirankamme.
Vältä seisomasta toisen hyvän tiellä.
Toisen onni ei ole keneltäkään pois!
Heijasta mieluummin valoa ja seiso valonjoukoissa, älä seiso pimeydenjoukoissa, koska muuten houkutat pimeyttä luoksesi.
Sielu kärsii pimeydestä. Sielu on tukirankamme.
Vältä seisomasta toisen hyvän tiellä.
Toisen onni ei ole keneltäkään pois!
Ystävä vuosien takaa. Olipa kerrassaan hauskaa tavata ajan kanssa VENNissä ♡ osaan antaa arvoa pitkille ystävyyssuhteille, kun voi vaan olla oma itsensä ja toinen ymmärtää sinua puolesta sanasta.On ihana tassutella hiljaisessa kodissa villasukissa keskellä kiireettömyyttä. Kodin lämpö. On rauhaa, sopivasti kiirettä, kynttilöitä, kirjoja, leffoja ja hyvää ruokaa sekä upottava sohvannurkka. Sänky, josta ei halua nousta. Padat porisemaan.
Pysytään lämpiminä.
Pysytään lämpiminä.
Nyt kohti töitä. Viikonloppu menee töissä.
Viikolla piipahdin Riannon juhlissa ja pressipäivässä sekä ihailemassa Finlaysonin upeaa ensi kevään mallistoa. Sain testiin tuotteita, sain uusia ideoita ja tapasin ystäviä.
Olin kaiken kauniin ja mielenkiintoisen keskellä.
Näin hevosallergisena hengailen työasioissa hevostallilla. Tosin en toista kertaa lähiaikoina, niin pahat oireet. Olen näyttää edelleen allerginen heposille, mutta suloisen ihania heppoja ja tallikissoja.
Mummolassa oli lapsuudessani hevosia ja vaikken suuri hevostyttö olekaan niin ovat nämä vaan upeita eläimiä ♡
"Varoen
lähenemme valon ja pimeän rajalla
kuunnelleen kumpaakin.
Joinakin hetkinä
hiljaisuus riittää
pyyhkimään pimeyden pois."
Pia Perkiö
