Mistä hyvä adventti- ja itsenäsyyspäivänaamu ovat tehty?
Puen ylleni uuden aamun, myrskyn sylistä nousevan auringon kultaiset housut (Talvisota käynnistyi 76 vuotta sitten 30.11.1939. Talvi 1939-40 oli koko vuosisadan kylmimpiä. Silti taistelijat kestivät urhoollisesti), mummon pula-ajan kertomuksien muistelua, kisujen aamutassutusten iloiset äänet, Willa Söderin brunssista ja sinusta sekä kaikkien elettyjen vuosieni adventti- ja itsenäisyyspäivänaamuja muistellen. Muistoja. Hiljentymistä. Työilta.
Ajatuksia ja adventin aika*
Mutta loisto, se kuuluu jokaiselle itsenäisyyspäivänä(kin). Se on sisäistä laatua. Samanlaisia haaveita kuin pienellä tulitikkutytöllä oli eläessään. Haavekuvia paremmasta arjesta. Mutta toivottavasti Suomi sinun päiväsi koittaa vielä valoisampana. Ihan tavallinen puolipilvinen arki on parempi kuin ainainen hämärä. Kunnioitetaan ja kiitetään näitä rohkean sisukkaita suomalaisia sotilaita ja lottia.
Muutama vuosi sitten muistelimme mummoni kanssa menneitä. Seitsemän vuosikymmentä sitten kuvattujen hetkien helmet tuntuivat edelleen samoilta ja tutut tunteet olivat hetkittäin käsin kosketeltavissa. Ja mummon kertomukset sota-ajasta. Kuinka venäläiset kasakat ratsastivat ohi heidän Suojärven kotinsa. Talossa ei saanut kurkistella pahemmin ulkosalle taikka sytyttää valoa ja täytyi olla aivan hiljaa. Talon piti näyttää hylätyltä. Tällä kertaa kasakat piippalakkeineen ratsastivat ohi vaikka meinasivatkin tulla taloon sisälle. Tämän jälkeen hieman myöhemmin suomalaiset sotilaat tulivat kertomaan, että koti pitäisi jättää ja polttaa ettei se jää "ryssille". Asutte vaaranvyöhykkeellä.
Näin mummoni perheineen joutui lähtemään pakkasyöhön hevosreellä vain kaikkein tärkeimmät tavarat mukanaan. Koti ja navetta jäivät palamaan ja taakse ei haluttu katsoa, näky oli niin kamala. Tämä laittaa oikeasti miettimään kuinka hyvin asiat meillä nykyisin onkaan. Millaisia uhrauksia tuon ajat ovatkaan joutuneetkaan tekemään itsenäisyytemme puolesta. Tulipas raskasta tekstiä.
Viimeisenä lauseena haluan sanoa, että tuetaan suomalaista työtä ja pienyrittäjiä, niin me pääsemme itsenäisenä Suomena ylös laman syvästä ikeestä.
Viimeisenä lauseena haluan sanoa, että tuetaan suomalaista työtä ja pienyrittäjiä, niin me pääsemme itsenäisenä Suomena ylös laman syvästä ikeestä.
Vahvoja muistoja!
Päivän lauseeksi valikoitui Knausgårdin lauselma,
"Päivä tuo aina tullessaan enemmän kuin valoa."
Sitten itse asiaan eli arvontaan!
Arvottavana on Marimekon kukkaro/pussukka ja lehtiö.
Osallistua voit jättämällä kommenttikenttään toimivan sähköpostiosoitteesi.
Arvonta päättyy 15.12.2015.
