PrimaCat - Bulgarian kummikissani & co

Minulla on kummikissa Bulgariassa ja lähetän hänelle sekä hänen kissaystävilleen joka kuukausi ruokapaketin. Paketin, joka sisältää märkä- ja kuivaruokaa, vitamiineja, herkkuja ja leluja sekä kisun hoitajalle Fazerin suklaata.

Syyskuulla lähetin PrimaCatin laadukkaita ja lihaisia ruokia.

Olemme osallistuneet PrimaCatin #fiksuvaihto-kisaan.

Kissojen omistaja Ludmila kertoi, että hänen antaessaan kissoille  PrimaCatin ruokaa he itkivät sitä lisää.

PrimaCat on siis ilmeisen hyvää, laatutietoisia kisuja.

Eli aina avun ei tarvitse olla rahaa vaan se voi olla myös konkreettista apua, ruokaa ja tarvittavia tarvikkeita. Jos innostuit kummiudesta, niin porukkaan mahtuu.

#fiksuvaihto  #deluxeprimacat.

Kummikisuni Rijko. Toivon, että joku päivä voisin mennä tapaamaan häntä ja viedä mukanani paljon kisujen ruokaa ja muita tarvittavia tarvikkeita Bulgariaan.

Voimakirjallisuutta syysiltoihin

Kun puhun voimakirjallisuudesta, niin en tarkoita tervsyintoilua vaan niitä kirjoja, joita lukemalla saan voimaa arkeeni. Kirjat, joiden sivuille unohdut ja mieli lentää kirjojen tarinoissa. Rentouttavaa.

Hetkellinen zen-tila.

Minulla on monia voimakirjoja ja joitakin lohtukirjojakin, joista kumpuaa muistoja. Niitä synkkiähetkiä, jolloin tarpeeksi lohtua ja voimaa. Sekö pari palaa suklaata. Kirjoja, jotka ovat voimapommeja. Joistakin kirjoista huokuu turvallisuuden ja hilpeyden tunnetta. Toiset eivät puhettele laisinkaan.

Olen pitänyt elkein aina lukemisesta. Vaikka lukemaan oppimiseni ei ollut helpoimmasta päästä.

Äitini luki minulle lapsena paljon kirjoja ja vierailimme usein kirjastossa. Jotkut aisat vaan kantavat varhaisesta lapsuudesta aina aikuisuuteen saakka. 

Voima- ja lohtukirjojani:

Tove Janssonin Muumikirjojen filosofia on anarkistinen ja myös niin lempeä. Muumeilta olen oppinut paljon elämän asenteesta. Myös Kirjeitä Tove Janssonilta-kirja on mukavaa luettavaa. 

Astrid Lindgrenin kirjat ovat todella voimauttavia, kuten Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli. Asun Käpylässä, keskellä ihanaa Astrid Lindgrenin satumaista ympäristöä. Vanhoja puutaloja keskellä vehreyttä. Talot, joiden kauniilta pihoilta huokuvat tarinat. Olisihan se välillä hyvä olla maailman vahvin tyttö. Peloton ja täynnä voimaa ja omistaa se oma apina ;)

Edith Södergranin kirjoittamat kirjeet on koottu kirjaksi ja se on välillä traagista luettavaa. Nuori ja lahjakas kirjailija, joka joutui luopumaan elämästään liian aikaisin. Jos pidän melankoliasta niin pidän myös hömppäkirjallisuudesta, kuten Sophie Kinsellan kirjoista. Tänä syksynä häneltä ilmestyi uusi kirja Himoshoppaaja-sarjaan.

Myös elämäkerralliset kirjat Pohjois-Koreasta, maailman ja Suomen henkilöistä kuten Crister Lybäckin huikea elämäntarina, joka on koottu Veitsen terällä-kirjan kansien väliin. Kuinka ihmiselämä voikaan olla moninainen, tahdonvoimaa ja elämänoppeja. Oscar-kissan tarina hoitokodissa olevana saattohoitajana ja paljon muita kirjoja, jotka saavat mietteliääksi.

Nalle Puhin ja muiden sankareiden positiivisen elämänfilosofian kirjat ovat todella mukaansa tempaavia. Maailma on pullollaan ihania kirjoja ja hyviä kirjailijoita. Tarinoiden maailma on valloittava. Sieltä voi ammentaa elämäänsä voimaa, inspiraatiota ja lohtua. Josko minulla olisi joskus ihan ihka oma lukuhuone ja se Boknäsin kirjahylly. Mutta mukavaa on se, että kirjojan voivat ostaa nekin joilla ei ole vielä kirjastohuonettaan :D

Kirjat kuuluvat ehdotomasti pimeneviin syksyihin ja on mitä parhainta vapaa-ajan vietettä.

Rukouksia sydän karrella ♡

Eilen sain veret seisauttavan puhelun. Olen miettinyt elämänpolkuja sydän karrella. Niitä asioita, jotka ovat sydämen juureen asutettuja. Hymyillyt vanhempainillassa, kävellyt valkoisen sadetaivaan alla.  Syönyt liikaa lakritsia ja saanut verenpaineen entistä suurempaan nousuun, korvistani nousee varmaan kohta lakritsisavua. Koskaan en ole kaivannut yhtä kipeästi kaikkea roskaruokaa yhtäaikaa, vetää överit.  Poltetaan kynttilää molemmista päistä. Joskus on vaan otettava pohjakosketus, että voi sukeltaa uusiin kuvioihin entistä rohkeammin. Ei ole taitokaan soljua virran mukana, mutta se sukeltamisen taito on aika ajoin taidoista tärkeä. Itsensä suojelemisen taito.

Ajoittain tuntuu, että tarvitsisin samanlaisen laturin piuhan itseeni, jossa puhelimenikin latautuu. Oli se vaan kätevää. Sydän menee nimittäin pois sijoiltaan  jollei välillä lataudu hyvien asioiden äärellä.

Olen huolehtinut kaikkien voimieni edestä asioista, saanut voimaa kisun kehräyksestä, miettinyt ilmiöoppimisen toteuttamista, etsinyt tietoa netistä ja rukoillut. Rukoilkaa. Olen kiitollinen, jos muistatte läheisiäni rukouksissanne ♡ Parantavia voimia!

 Nyt niitä tarvitaan ja paljon.

Tänään on olo, että kaipaan leffateatterin uumeniin toiseen todellisuuteen.

Kotona on kystä kyllä, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Quotes of the Day*

Kiireisenviikon ajatukset*

Kaiken kiireen keskellä täytyy muistaa rajallisuutensa, kaikkea ei tarvitse keritä hetkessä ja jos ei riitä juuri sellaisenaan niin on väärässä paikassa.

Olemisen ja elämisen taito.

Hetkittäin vaikeaa.

Never-endingviikko*

Never-endingviikko parhaudessaan. Raskasviikko takana ja uusi edessä. Toivottvasti hieman kevennetympiversio. Kiitos.

 Oli viikonloppu edessä. Pienoinen työviikonloppu,ystävien tapaamisviikonloppu ja viikon aikana kertyneiden lehtien lukemisviikonloppu. Viikossa oli henkevyyttä. Sydän oli jättänyt lyöntejä väliin tai sitten se laukkaa sellaista tahtia,että tietää ainakin elävänsä. Ei ole ainakaan lepohengenahdistusta. Huoli,mutta väkevä luottamus yläkerran väkeen. Lepo henki on meinannut seisahtua. Onneksi henkeni ei sentään haise. On ollut enkelihetkiä. Voimauttavia hetkiä ja valaistumista. 

All you need is a love and purrrrrrring ♡ 

Nukahdetaan talviunille ja herätään vasta keväällä kun valo rakastaa kaiken eläväksi.

Luotetaan ja saadaan voimaa hetkiin.

Aion nauttia jokaisen ylimääräisen vapaahetken relaten ja nukkumalla.

Mulla on vilkas unielämä.

Vilkas päivä- ja unielämä.

Balanssia.

Hetki kissanelämää.

Kun ihminen haluaa kaiken, niin hän ei yleensä lopulta saa mitään.

Keskiviikkona oli Helsingin opetusviraston järjestämä ilmainen Lintsi-ilta koulujen henkilökunnalle ja heidän läheisilleen. Sadekaan ei haitannut huvittelua.
Käytiin peräti kuudesa laitteessa.

Loppuviikko on ollut touhukkaan toiveikas. Ehkä sittenkin asiat loksahtavat kohdalleen. Olen nukkunut hyvin, nähnyt unia, jotka ovat toteutuneet päiväelämässä. Hassua.

Uskallan. Teen ja nautin elämästä.

Myös tänäkin viikonloppuna piipahdan töissä ja nautin myös vapaa-ajasta ja elämästä.

Tällä viikolla varjonikin on jäänyt jälkeeni. Kenties se saavuttaa minut viikonlopun aikana. On ollut kiirettä. Taivaallakin purjehtii kaikki harmaan sävyt. Parempi sekin kuin mustavalkoinen taivas. Olen katsellut viikolla maailmaa eri näkökulmista. Ei ole enää aavekipuja. Kipuja, jotka muistuttivat siitä mitä ei enää ole. Aaveet eivät koputtele olkapäähäni. En ole ehtinyt lenkkipolulle,paitsi ajatuksissani. On luksusta haaveilla tulevasta, mutta ei saa haluta aivan kaikea. Muuten käy huonosti. Vähän kerrallaan saavuttaa enemmän. 

Olen tehnyt tällä viikolla myös nukahtamisennätyksen. Nukahtanut parissa minuutissa leffan ääreen sohvalle ja syönyt terveellistä suklaata. Pysyn siis terveenä,kuten mainoskin lupasi. Mutta nyt en kaipaakaan tähän hetkeen muuta kuin kisujen kehräystä ja palan Pandan herkullista suklaata ♡

Hempeän sävyistä♥

A man travels the world over in search of what he needs and returns home to find it. George A. Moore

Näin yöllä unta edesmenneestä isästäni. Hän antoi neuvoja ja rakkauden tunne unessa oli valtaisa, uni oli niin todentuntuinen. Kaipaus on välillä suuri, mutten enää murskaannu sen alle. Tyhjä tila, jossa muistot ja kaipaus asuvat. Entäpä jos minulla ei olisikaan näitä ihanan rakkaita muistoja? Olisin aika köyhä ja onneton. Muistoja, mutta kirkkauden tavoittaneita ei saa häiritä, koska he ansaitsevat levon rauhaisan ja syvän. Aito rakkaus ei katoa koskaan.
Tällä viikolla olen hikoillut. Tehnyt töissä pienoisen kuntopiirin. Huh! Olen päättänyt,että vähäisellä vapaa-ajallani pyrin tekemään kaikkea kivaa ja erikoisempaa. Elämyksiä ja elämää. Suuntaan vielä illalla töihin ja olen kiitollinen uusista mahdollisuuksista. Keitähän tapaan ensi yönä unimaailmassa? Elämäni on vilkasta unissa ja valvetilassa. En kerkiä sammaloitumaan ja hautaudu elävältä - hyvä niin.

Auringon viime säteet meren yllä ennen syyskuun harmautta ja tuuli tuo vielä lämpöiset terveiset. Vilja näyttää pellolla kullalta ja meri on täynnä auringon timantteja. Aurinko ei haluaisi päästää vielä kesää pois. Minullakin jää sitä hieman haiku. Mutta jälleennäkeminen on aina ihana. Kuin kohtaisi rakastettunsa - joka kevät. Olen lukenut viikolla kauniita sanoja ja kuunnellut monien kuukausien jälkeen ystävän soljuvaa ääntä. Onni. Nähnyt unia,jotka ovat kuin elokuvia. Niissä on selkeä juoni,mennyt aika ja rakkaat. Mennyt vahingossa Kalasatamaan,mutta tulipahan käytyä sielläkin. Tarvitsen valoisan hengähdystauon,jolla nautin lettuja kera lakkahillon. On ollut aika hulinaa,mutta selkeää. Kiva,kun jaksatte seurata päivityksiäni vaikka nyt hiljenenkin taas hetkeksi.