Kun ihminen haluaa kaiken, niin hän ei yleensä lopulta saa mitään.

Keskiviikkona oli Helsingin opetusviraston järjestämä ilmainen Lintsi-ilta koulujen henkilökunnalle ja heidän läheisilleen. Sadekaan ei haitannut huvittelua.
Käytiin peräti kuudesa laitteessa.

Loppuviikko on ollut touhukkaan toiveikas. Ehkä sittenkin asiat loksahtavat kohdalleen. Olen nukkunut hyvin, nähnyt unia, jotka ovat toteutuneet päiväelämässä. Hassua.

Uskallan. Teen ja nautin elämästä.

Myös tänäkin viikonloppuna piipahdan töissä ja nautin myös vapaa-ajasta ja elämästä.

Tällä viikolla varjonikin on jäänyt jälkeeni. Kenties se saavuttaa minut viikonlopun aikana. On ollut kiirettä. Taivaallakin purjehtii kaikki harmaan sävyt. Parempi sekin kuin mustavalkoinen taivas. Olen katsellut viikolla maailmaa eri näkökulmista. Ei ole enää aavekipuja. Kipuja, jotka muistuttivat siitä mitä ei enää ole. Aaveet eivät koputtele olkapäähäni. En ole ehtinyt lenkkipolulle,paitsi ajatuksissani. On luksusta haaveilla tulevasta, mutta ei saa haluta aivan kaikea. Muuten käy huonosti. Vähän kerrallaan saavuttaa enemmän. 

Olen tehnyt tällä viikolla myös nukahtamisennätyksen. Nukahtanut parissa minuutissa leffan ääreen sohvalle ja syönyt terveellistä suklaata. Pysyn siis terveenä,kuten mainoskin lupasi. Mutta nyt en kaipaakaan tähän hetkeen muuta kuin kisujen kehräystä ja palan Pandan herkullista suklaata ♡

Hempeän sävyistä♥