Eilen illalla sain valtavasti virtaa. Iltateellä ja hieman kihlajaistenkin kilinää*
Voimauttava hetki kera ihanien ♡
*
Eilen se tapahtui taas kaupassa ollessani. Jumituin juustohyllyn luo. Olen varmaan aikaisemminkin kertonut, että jo lapsena ravasin jatkuvasti jääkaapilla napsimassa ruokaa ja etenkin juustoa. (vaikka joskus kärsin huonoruokaisuudesta, niin olen sen ottanut vanhemmiten takaisin :D)Juustovoileipiä, namskis! Mutta kun se on niin hyvää!! Kaupassa ihastelen aina pitkiä juustohyllyjä ja unelmoin, että voisin ostaa jokaista yhden ja maistella niitä.
Kohokohtana on kohta joulun ja uudenvuoden aikaan saatavat juustotarjottimet, joille on koottu useampi juustokimpale, nehän suorastaan huutavat ostamaan! Miksi päädyin kirjoittamaan tällaisesta asiasta. No, siksi, kun kaikki haluavat nykyään kirjoittaa vaan himourheilusta ja terveellisistä ruuistaan.
Mä vedän hyvällä omalla tunnolla juustolautasen viikonloppuisin ja siihen kylkeen hieman roséviiniä. En ole langanlaiha, mutta tärkeintähän on nautinnot. Ne vaikuttavat niin paljon pääkoppaankin. Laihuus, kun ei ole onnen tae. Pienet herkkuhetket silloin tällöin tekevät elämästä makoisan hyvää.
Elämän pieniä, suuria nautintoja.
Eiköhän jokaisessa elämän aikakaudessa ole ne omat hyvät ja huonot puolensa, eikä menneisyyteen haikailulla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, vaikka todellisuuspako hauskaa ajanvietettä usein onkin.
Ja etenkin pako kaupan juustohyllylle :D
*
Eilen se tapahtui taas kaupassa ollessani. Jumituin juustohyllyn luo. Olen varmaan aikaisemminkin kertonut, että jo lapsena ravasin jatkuvasti jääkaapilla napsimassa ruokaa ja etenkin juustoa. (vaikka joskus kärsin huonoruokaisuudesta, niin olen sen ottanut vanhemmiten takaisin :D)Juustovoileipiä, namskis! Mutta kun se on niin hyvää!! Kaupassa ihastelen aina pitkiä juustohyllyjä ja unelmoin, että voisin ostaa jokaista yhden ja maistella niitä.
Kohokohtana on kohta joulun ja uudenvuoden aikaan saatavat juustotarjottimet, joille on koottu useampi juustokimpale, nehän suorastaan huutavat ostamaan! Miksi päädyin kirjoittamaan tällaisesta asiasta. No, siksi, kun kaikki haluavat nykyään kirjoittaa vaan himourheilusta ja terveellisistä ruuistaan.
Mä vedän hyvällä omalla tunnolla juustolautasen viikonloppuisin ja siihen kylkeen hieman roséviiniä. En ole langanlaiha, mutta tärkeintähän on nautinnot. Ne vaikuttavat niin paljon pääkoppaankin. Laihuus, kun ei ole onnen tae. Pienet herkkuhetket silloin tällöin tekevät elämästä makoisan hyvää.
Elämän pieniä, suuria nautintoja.
Eiköhän jokaisessa elämän aikakaudessa ole ne omat hyvät ja huonot puolensa, eikä menneisyyteen haikailulla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, vaikka todellisuuspako hauskaa ajanvietettä usein onkin.
Ja etenkin pako kaupan juustohyllylle :D
*
Näin eilen koulun kallioilla kiveen hakatun sydämen. Kivi rakkautta. Minunkin sydäntäni on joskus riepoteltu, mutta onneksi sitä ei ole sentään taltattu tai hakattu. Kivisydän. Sellainen en voisi olla. Eräs oppilas totesi tänään tunnilla:"kiviäkin kiinnostaa". Minua kiinnostaa nyt kirja ja rentoilu.Toimelias päivä, jos nätisti toteaa. Päivän paras oli aamuinen puhelu ja luottavaiset sanat. Muutama on kysynyt työstäni. Siispä päivän tietoisku: Työskentelen kuluvan lukuvuoden ajan psykiatrisesti sairaiden lasten parissa. Välillä olen itsekin kuutamolla ja risainen. Tarvitsisin monistuskoneen jolla voisin monistaa itseni ja lonkerot käsiksi. Tätä työtä tehdessä tietää tehneensä työpäivän. Väkevää elämää kaikilla mausteilla. On oltava sydäntään suojeleva takki ja jalat pysyvät maassa vaikka välillä olenkin hieman kuutamolla. Opettavaista.
Titityy*
Pienet herkkuhetket ovat nautinto, kyllä :) <3
VastaaPoista