Unimatkailua*

Ajatuksia herättäviä unia. Matkailu oli jälleen kerran pääteemana. Suuria laivoja satamassa ja aurinkoa. Kirjasin aikanaan ylös uneni, nyt en ole tehnyt sitä aikoihin. Ehkä pitäisi. Sanoja, jotka porautuvat sieluun saakka tai kimpoilevat seiniin ja menevät samantien samaa kautta sieltä mistä tulivatkin. Monella kansalla on käytössä samat kirjaimet, mutta kuinka eri tavalla käytämmekään niitä. Erilaisia sanoja,kirjaimia eri järjestyksessä. Syysloman alkuun on enää puolitoista viikkoa. Lämpö ja uudet kulttuurit. Uudet kirjaimet. Tehomatkailua. 

Tällä kertaa kotoa lentoasemalle on vain matkaa kiven heiton verran. Ei kerkiä kuin istahtaa junaan, (ei tarvitse edes eväitä) kun löytää itsensä lentokentältä - tuhansien tarinoiden paikasta. Siellä sanat soljuvat aina lennokkaina. Kaikki on valmista jo päässäni, mutta matkalaukkua en ole vielä pakannut. Sen kerkiää pakata pari iltaa aiemmin matkaa. Suunnittelu, itse matka ja sen muistelu. Sanoja ja muistoja sekä kesän lämpö hipiälläni. Ei yhtään hullumpaa. 

Mutta on nämä kirpeät ja etäisen lämpöiset syksyiset päivät Suomessakin elämisen arvoisia.

Värien hehkua ja loistoa. Luonto näyttää uudelta, erilaiselta kuin kesän kauneudessa.

Pehmoisia neuleita, kynttilöitä, kotien valomeri ja kesäiset vaatteet vaihtuvat uuden kauden vaatteisiin.

Mutta silti, rakastan kevättä ja kesää.

Mutta olen valmis talveenkin, kunhan sillon ei ole liikaa lunta. Toivossa on nyt hyvä elää, kuten lapamatokin tuumaa. 

Vaihtelua.

Sitä tämä elämä on ainakin tällä pallonpuoliskolla eläessä.

(Ensimmäinen kuva on Tottelemattomuus koulun seinästä Kiasmasta)