Kauniita hetkiä ja kirjaystäviä*

Ihmettelin aamun Hesaria lukiessani, kuinka kaunis voikaan olla ihan tavallinen arkiaamu. 

Ei tullut maailmanloppua vaikk akuinka sitä povattiinkin :D

Katsella aamuauringon nousua sumun seasta ja kuunnella syysaamuisin välillä sateen rauhoittavaa ropinaa ja kimaltelevat sadepisarat valuvat pitkin ikkunaruutua, ystävälliset sanat lämmittävät ja minä hengitän tätä kaikkea. Ympärillämme on niin paljon hyvää huomattavaksi, niin paljon iloa koettavaksi. Vietän "levollisia" hetkiä torstain syleilyssä.

Arki-iltojen ihanuutta ja kauneutta. Hämärää ja valonpisaroita. 

Kauneus kätkeytyy arkeen ja moniin pieniin hetkiin. Niin pieniin, että monesti unohdamme huomata niitä.  Aamun aikaiset hetket ovat kauneutta samoin myöhäiset illat. Olen aamuihminen silloin, kun oikein tahdon. Kaikken luovin hetki on kuitenkin iltayö. Rakastan aikaisia aamuja vaikka rakastan myös nukkua pitkään. Aamuisin olen yleensä aina hyvällä tuulella ja olen myös tehokkaimmillani heti aamutuimaan sekä myöhään illalla. Herään viikolla automaattisesti siinä kuuden seitsemän aikoihin ja suunnistan kuntosalille. Tosin käyn nykyään enää kaksi kertaa viikossa aamusalilla, muuten suunnistan sinne heti töiden jälkeen. Minulle uni ja lepo ovat tärkeitä asioita vähän kuin hyvä ruoka. Viikonloppuisin nukun luvattoman pitkään. Syön aamupalani usein vasta päivällä ja sitä voidaankin kutsua jo brunssiksi. Olen oppinut viime vuosina elämän koettelemusten kautta ja kissoiltani hyvin paljon elämänasenteesta ja hetkessä elämisestä.

Kauneuden näkemiseen vaikuttaa paljon tahtotila ja asenne.

Haluanko olla tänään onnellinen?

Ehkä tämä on elämäni ihanin päivä?

Kuuntelen paljon erilaista musiikkia, koska musiikki kuljettaa minut eri tunnetiloihin ja muistoihin.   Rakastan biisejä, joista tulee todella vahvasti mieleeni kesä ja positiivisuus valtaa kehon sopukat. Silloin, kun oikein fiilistelen hetkessä, niin silloin minulla ei ole oikeastaan kiire minnekkään.  Samoin kirjat, niistä kumpuaa muistoja, tunnetiloja ja uusia ajatusrakennelmia. Jos kotonani ei olisi kirjoja, se ei olisi kotoisa. Kuten jos minulla ei olisi kissoja, koti olisi kolkkopaikka. Meillä kaikilla on omat asiamme, jotka tekevät elämästä mieleisen ja kodistamme kotoisan. Minulle kirjat ovat sellainen "pakopaikka", joiden avulla pääsen toiseen maailmaan. Voisin kuvailla olevani välillä kirjatoukka, syön itseni sanojen ytimeen.  Olen adoptoinut kirjoja elämäni aikana suuren määrän ja kuvailisinkin hyvää kirjaa kuin hyväksi ystäväksi. Kävimme eilen leffassa katsomassa Everest-leffan 3D:nä ja se oli mahtava. Leffa, josta ei puuttunut ainakaan dramatiikkaa.

Eilen minulle soitti lehtimyyjä, hän kertoi isänpäiväksi lehtitarjouksia. Koska isäni asuu nykyään taivaassa enkelinä, niin sanoin myyjälle, että " jos saat toimitettua Tuulilasi-lehden taivaaseen, niin voin tilata sellaisen". Myyjä häkeltyi aluksi, mutta lopuksi molemmat naurettiin :D

Muutama kuva syyskuulta.

Aurinkonaurua ja ilonpisaroita keskellä syksyistä väriloistoa ja koleaa vesisadetta!