Kävelin lauantaina Punavuoreen saadakseni amerikkalaisia Brooklyn Cafen Red Velvet cupcakeja. Kannatti! Kuntoilua, upeita maisemia ja kuppikakkuja. Unohduin pariksi tunniksi kirjakauppaan. Sulauduin hyvin matkailu-ja filosofisten kirjojen väliin. Valinnan vaikeus niiden ihanien kirjojen keskellä. Siemaillessani skumppaa luin Kaija Juurikkalan uutukaista kirjaa. Minunkaan sieluni ei aina nuku öisin. Uni, peitto ja pehmeä tyyny sekä öisin mateleva kello. Tunnen yhteenkuuluvuutta Kaijan kanssa. Sielunsisko. Öinen maisema on niin lempeän rosoinen, tyynen raakakin.
Kansallisteatterin kohdalla kävelessäni junalle mietin elämääni. Se on varsinainen näytelmä - täynnä yllätyksiä, molli-ja duurisointuja. Jos kirjoittaisin kirjan, niin siitä ei ainakaan puuttuisi jännitystä, kertomuksia tosi elämästä. Tämä elämä, kun tuppaa olemaan ihmeellisen outoakin, ainakin viimeisen vuoden ajan ollut sen verran vaiherikasta, että varjonikin on meinannut jäädä jälkeen. Unelmat ovat toteutuneet. Mutta vielä riittää unelmia ja elämän remonttia toteutettavaksi.Mikään ei ole muuttumatonta. Paitsi meri. Se on aina mystisen upea ja aina paikallaan. Lohdullista ja tähän väliin Brooklyn Cafen cupcake!
Nautin pitkät yöunet, piipahdin töissä ja kuuntelin kodin hiljaisuutta. Vain kissan hento kehräys rikkoi hiljaisuuden. Hiljaisuuden sävyt, musiikkia korvilleni. Hiljaisuus on monesti parempi kuin turhat korulauseet. Mietin kuinka paljon voikaan rakastaa kissojaan. Paljon, kaikki omia ihania persoonallisuuksiaan ja täynnä rakkautta. Raitahaalari rentoilijat, pesunkestävä prinsessa ja tumman kiiltävän turkin omaava omanarvontuntoinen hieno helma ♡
Piipahdin kaupungilla etsimässä kenkiä. Löysinkin ja haltioiduin näyteikkunan näkymästä, mutta putiikki oli kiinni.Tiistaina uusi yritys. Ihmisten eriarvoisuus. Toinen kulkee luksusliikkeen kassi kädessään ja toinen pyytää ostamaan vettä. On tietyllä tavalla lumoavaa istua vilkkaan kadun varrella, seurata ohi kulkevia ihmisiä, heidän tyyliään, keskustelujaan ja ympäröivää maailmaa. Bulevardi täynnä elämän kohtaloita, satumaisia tarinoita ja elämän kovan kouran kohdanneita. Minultakin on viety paljon, jotain sellaista johon ei ole osannut edes varautua.
Tunsin olevani kuin Keski-Euroopassa. Auringon lämpö, terassi, hyvä ruoka, todella tärkeät ostokset (en vaan voinut jättää Marimekossa tunikaa ostamatta, se suorastaan kutsui ostamaan itsensä) ja kevyet jutut ystävättäreni kanssa. Jutut, jotka lensivät keveydessään yli Suomenlahden. Tsemppaus uuteen viikkoon ja ensi viikonloppuna nautin taas elämästä hyvässä seurassa :)
Erään ravintolan vessasta bongattu hyvänmielen teksti!
Vallan ihania teksti :)
VastaaPoista