Satu Koo´s Lifestyle

tiistai 27. elokuuta 2013

Kummikoiruus ♥

Animal Lifen koirien hoito kustantaa keskimäärin 20 euroa kuukaudessa. Summaan sisältyvät ruoan lisäksi rokotukset ja muut hoidot. Jokaisella kummikoiralla voi olla kaksi kummia, jotka molemmat maksavat kummimaksun (vähintään 10 euroa kuukaudessa). Mikäli koiralla ei ole yhtäkään kummia, voit myös ryhtyä koiran ainoaksi kummiksi maksamalla vähintään 20 euroa kuukaudessa.
Jos haluat ryhtyä kummiksi jollekin Animal Lifen koirista, ota yhteyttä kummivastaavaan (leena@koirienystavat.com), ja saat paluupostissa maksuohjeet. Käytä maksussa viitenumeroa 1041. Kun kummiutesi on vahvistettu, nimesi lisätään kotisivuillemme koiran kuvan alle. Kummina saat pari kertaa vuodessa kuvaterveiset kummikoiraltasi.
- See more at: http://www.koirienystavat.com/fi/kt-sibiun-kummikoirat#sthash.OeRJ1EEz.dpuf

Koiria voi myös adoptoida Romaniasta ja kannattaakin käydä katsomassa Karoliinan blogista hienoja tarinoita, http://www.fromkaroliina.com/2013/08/kuulumisia-romaniasta.html?showComment=1377583060955#c4267595002098418357 Kuvan pikkutyttö Vali vietti elämänsä ensimmäiset 5–6 vuotta tyhjällä tontilla Sibiun lähellä sijaitsevassa kylässä. Sittemmin tontille rakennettiin kerrostaloja, ja niihin muuttaneet ihmiset yrittivät päästä eroon kotiensa lähellä oleskelevasta kulkukoirasta, jonka he pelkäsivät olevan vaaraksi lapsilleen. He juonittelivat tytön pään menoksi monella tavalla, mutta pieni ja neuvokas Vali selvisi kaikista tappoyrityksistä. Ihmiset tekivät sille naula-ansoja, yrittivät myrkyttää sen ja ajaa sen päälle autolla, mutta Vali säilyi vahingoittumattomana.
Jouluna 2011 Vali tuotiin Animal Lifen tarhalle pahasti loukkaantuneena. Lajitoveri oli hyökännyt sen kimppuun, minkä seurauksena Val oli saanut takajalkaansa valtavan haavan, joka aiheutti lopulta pysyvän vamman jalkaan. Kamalista kokemuksista johtuen Vali on erittäin arka. Toivomme, että Vali oppii jonain päivänä luottamaan ihmiseen ja siihen, että se on tarhalla turvassa eikä kukaan enää yritä vahingoittaa sitä.
- See more at: http://www.koirienystavat.com/fi/kt-vali2#sthash.0LKH9419.dpuf

Olen aina ollut eläinrakas ja minulla onkin tällä hetkellä kotona ihana kisu sekä Romaniassa kummikoira. Jos asuisin omakotitalossa tai maalla, niin minulla olisi enemmänkin eläimiä. Meillä ihmisillä olisi niin paljon opittavaa eläinkunnan eläjiltä. Selailin viime vuoden lopulla kodittomien koirien nettisivuja ja osuin Kodittomien koirien ystävät ry sivuille. Huomasin, että voisin saada oman kummikoiran 10€:lla kuussa. Koiruudella on kaksi kummia, ja kumpikin lahjoittaa kympin kuussa, jolla kustannetaan hoito ja eläinlääkäripalvelut. Ryhdyin tuumasta toimeen ja laitoin sähköpostia osoitteeseen leena@koirienystavat.com ja pian sainkin oman kummikoiruuden. Saan tarhalta kuvia kummikoirastani Valista ja lähetän hänelle myös herkkupaketteja silloin tällöin :) Pienikin apu on näille eläimille suuri asia. Koska meillä ei voi asumismuotomme ja kisun takia olla koiraa, niin minulla on kummikoira sekä tuttavan koira, jonka kanssa lenkkeilen säännöllisesti. Lahjoitin viime jouluna joululahjarahat kodittomille eläimille, Pelastetaan koirat ja Kodittomien koirien ystävät ry:lle. Pelastetaan koirat nettipuodissa on myynnissä muun muassa joulukortteja ja muuta oheistavaraa, joita ostamalla tukee tärkeää toimintaa.

Kodittomien koirien ystävät ry

Minulla oli reilun kymmenen vuoden ajan tiikerinjuovainen bokseri, maailman ihanin koira. Otto-koira oli mitä leppoisin kaveri, joka rakasti uimista sekä saunomista. Otto sairasti viisi vuotta sydämen vajaatoimintaa, johon hän söi kiltisti joka päivä lääkkeitä. Otolle tuli boksereille yleinen hermostorappeuma takajalkoihin ja jouduimme saattelemaan hänet monien kyyneleiden kera sateenkaarisillalle uutena vuotena 2008. Voih, niitä ihania yhteisiämuistoja. Otto-koiruuden jälkeen menikin useampi vuosi ilman omaa lemmikkiä. Kaipasin kuitenkin koko ajan omaa karvakamua vierelle, mutta elämä oli aika kiireistä työn ja opiskelun takia. Olimme keskustelleet mieheni kanssa kissan hankkimisesta. Syyslomalla pari vuotta sitten menin oppilaani kotiin katsomaan luovutusikäisiä kissanpentuja ja mukaani lähtikin meidän nykyinen kisu. Rakkauspakkaus. Itseasiassa kisu valitsi minut, koska en kerinnyt kuin mennä hänen silloiseen kotiinsa, niin hän käveli kantokoppaan ja katsoi minua vakavasti. Kisu on ollut mitä ihanin, ei ole koskaan hajottanut mitään ja on mitä leppoisin kaveri. Luulenpa, että minulla tulee aina olemaan lemmikki tai itseasiassa perheenjäsen, koska meille kisu ei ole vain lemmikki vaan perheenjäsen.

"Kuvan pikkutyttö Vali vietti elämänsä ensimmäiset 5–6 vuotta tyhjällä tontilla Sibiun lähellä sijaitsevassa kylässä. Sittemmin tontille rakennettiin kerrostaloja, ja niihin muuttaneet ihmiset yrittivät päästä eroon kotiensa lähellä oleskelevasta kulkukoirasta, jonka he pelkäsivät olevan vaaraksi lapsilleen. He juonittelivat tytön pään menoksi monella tavalla, mutta pieni ja neuvokas Vali selvisi kaikista tappoyrityksistä. Ihmiset tekivät sille naula-ansoja, yrittivät myrkyttää sen ja ajaa sen päälle autolla, mutta Vali säilyi vahingoittumattomana. Jouluna 2011 Vali tuotiin luoksemme tarhalle pahasti loukkaantuneena. Lajitoveri oli hyökännyt sen kimppuun, minkä seurauksena Vali oli saanut takajalkaansa valtavan haavan, joka aiheutti lopulta pysyvän vamman jalkaan. Kamalista kokemuksista johtuen Vali on erittäin arka. Toivomme, että Vali oppii jonain päivänä luottamaan ihmiseen ja siihen, että se on tarhalla turvassa eikä kukaan enää yritä vahingoittaa sitä."

Kodittomien koirien ystävät ry

Tässä muutama kuva rakkaasta Otostani, joka saavutti bokseriksi huiman 11,5 vuoden iän ♥

Tämä herra ei esittelyjä kaipaakaan. Tykkäsin touhuta kissojen kanssa jo lapsena mummolassa. Eläimiltä saa niin pyyteetöntä rakkautta.
Eläimille opetetaan usein hyvin "ihmismäisiä" tapoja, mutta ihmisillä olisi jotakin opittavaa eläimiltäkin. Ihailen eläimiä monessakin asiassa. Eläimet eivät murehdi eilistä eikä huomista, vaan elävät täysillä nykyhetkessä. Tai näin ainakin luulen. Valitettavasti eläimet eivät saa aina ansaitsemaansa arvostusta. Tästä kertovat monet asiat, mm. tuotantoeläinten surkeat ja luonnottomat elinolosuhteet ja eläinten heitteillejättö tai hoidon laiminlyönti. On myös surullista, että eläinsuojelurikkomuksiin tai -rikoksiin syyllistyneet henkilöt eivät saa asiallista ja riittävää rangaistusta, vaan pääsevät usein kuin koira veräjästä. Onneksi kuitenkin suuri osa eläintenomistajista tuntee vastuunsa ja hoitaa eläimensä tunnollisesti.Olisi hienoa päästä joskus käymään kummikoiruuden luona Romaniassa tai peräti adoptoida hänet. Ja jos minulla olisi sitä ylimääräistä rahaa, niin antaisin siitä suuren osan kodittomille eläimille ja ihmisille.

Vastaan mielelläni, jos sinulle tuli kysymyksiä aiheeseen liittyen :)

PS. Leppoisaa tiistaita kaikille ja muistakaa osallistua blogissani Muumimukin arvontaan :)

Muumifaneille!

Muumifanit, hoi! Löysin Facebookista kivan kilpailun. Kilpailun järjestää Reinokauppa.

Kerro facebookissa mitkä ovat suosikki Reinosi, ja voit voittaa upouudet MUUMI-REINOT kotiin toimitettuna. (Arvo 62e) Arvonta päättyy Reinokaupan syntymäpäivänä! Onnea kaikille kisaan!

Suuren suosion vuoksi triplasimme palkinnot! Reinot arvotaan kolmena sunnuntaina peräkkäin ennen Reinokaupan syntymäpäivää 9.9!

Muumi-valikoimaan pääsee tutustumaan osoitteessa:
www.reinokauppa.fi

reinokauppa.fi

Muistakaa osallistua myös omassa blogissani olevaan uutukaisen Muumimukin arvontaan! :)

Elämän reseptejä!

Hah! Katselin eilen blogitilastoja ja nauroin katketakseni katsellessani hakusanoja joilla blogiini on tultu. Yleisin hakusana oli blogini nimi, mutta se hauskin oli lenkkeily humalassa :D En tiedä miten blogini liittyy tähän.

Vietin viikonloppuna kissanpäiviä rentoillen, leipoen ja katsellen leffoja. Olen tulossa varmaankin keski-ikäisten täti-ihmisten kerhoon, kun tulen toimeen välillä todella vähillä yöunilla, kuuntelen Spotifysta Suvi Teräsniskaa ja rakastan metsässä samoilua :D Niin keski-ikäistä! Mutta elämän reseptejä on olemassa monenlaisia, jokaisella omanlaisensa. Mä oon tällainen ja sä tollainen, aika hienoa! :)

Minusta tässä elämässä on hienoa se, että tapaa erilaisia ihmisiä. Erilaisia ajatuksia ja omanlaisia persoonia. Aina oppii jotain uutta. Jotkut ihmiset jäävät elämäämme pidemmiksi ajoiksi ja toiset vain käväisevät. Ketään ei voi omistaa ja onkin uskallettava elää omannäköistään elämää.

Me kaikki kannamme joskus mukanamme raskasta taakkaa, kunnes jonakin päivänä tajuamme, että on aika purkaa se.

Mietin ystäväni kanssa viikonloppuna tätä nyky-yhteiskuntaa ja ihmisten arvostusta omaa elämäänsä kohtaa. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen ei ole sinut itsensä kanssa niin hyväksyntää ei saa muiltakaan. Itse olen onnellinen tällaisena kuin olen. Teen asioita, jotka miellyttävät minua itseäni ja sanon asiat suoraan, jos tarve niin vaatii. Olen armollinen itselleni. Tykkään liikkua, mutta en pidä pakkoliikunnasta. Jonkun mielestä voin olla laardiperse, mutta itse olen tyytyväinen itseeni ja viis välitän mitä muut sanovat. Olen onnellinen tällaisena ja sehän ei ole kenenkään toisen onnesta pois! Jos minun tekee joskus jäädä kotisohvalle makaamaan, niin jään relaamaan. Jos haluan herkutella suklaalla, niin kaivan kaapista suklaarasian ja nappaan muutaman palasen suklaata ja syön ne ihan hyvällä omallatunnolla. Miksi herkut pitäisi kieltää kokonaan, jos taitaa hallitun otteen elämäänsä. Jos haluan vetää treenit apinanraivolla, niin treenaan kovaa. Tärkeintä on, että minulla on hyvä olla! Olen oman kehoni haltija ja tiedän parhaiten mikä on milloinkin minulle hyväksi.

Weheartit

Tämä järkyttävä suoritushysteria, joka maapallollamme nykyään jyllää, voi helposti uuvuttaa, vaikka pitäisi itseään yleisesti vahvana ja aikaansaavana ihmisenä. Tai miksi sitä haluaa ylipäätään olla aina niin kamalan täydellinen. Mielestäni tasapainoinen ja onnellinen olo sen sijaan kuulostavat juuri sopivilta tavoitteilta elämässä. Toki toiset voivat saada onnellisuutta juuri siitä, että pärjäävät erityisen hyvin työssään ja etenevät kokoajan ylöspäin kymmenen rautaa tulessa, mutta siinä se onkin, että tekisi juuri niinkuin itselle on parasta. Tyytyväisyys on parasta lääkettä. Jos haaveilet jostain tietystä ammatista, tee sen eteen töitä ja hae kouluun, jos unelmoit timmimmästä kropasta, ylös sohvalta ja ulos treenaamaan. Meillä on vain yksi elämä, joten aikaa ei ole loputtomasti, ei pidä jäädä vain unelmoimaan. Pieniä tekoja pitkällä aikavälillä, mutta niin saat varmasti kiinni tavoitteestasi. Ei pidä kahmaista liian suurta palaa kerralla, siihen tukehtuu.

Weheartit

Ihmisillä on asioihin erilainen sietokyky ja katsontakanta. Olen miettinyt paino-ja ulkonäköasioita, koska nykyään tulee niin paljon ulkonäköön liittyviä erilaisia reality-ohjelmia. On Suurinta pudottajaa ja Rakkaani sinusta on tullut pullukka-realitysarjaa. Painoahan voi tarkastella terveydellisistä ja pinnallisista näkökulmista. Kauneus on katsojan silmissä. Olin nuoruudessa alipainoinen, mutta nykyään hieman ylipainoinen. Tosin en sairaanloisesti. Mutta olen aika tyytyväinen itseeni, pelkkä vaa án lukema ei saa minua onnelliseksi. Hyvä olo lähtee korvien välistä. En käy useinkaan vaa´alla, koska huomaan heti vaatteista jos ne alkavat puristaa vyötäröäni, silloin syödään hieman kevyemmin. Mutta syömättömyydellä ei pitkälle pääse, ne kilot tulevat usein tuplaten takaisin tai olo on ainakin todella kärttyisä. Kun seisot vakaana omana itsenäsi, luot valoa ympärillesi. Olet kuin auringonsäde kanssaihmisillesi.

Olen rakastanut aina leipomista ja ruuanlaittoa, se on yhtä riemua. On rentouttavan mukavaa leipoa ja tehdä hyvää ruokaa. Tykkään käyttää ruuanlaitossa ja leivonnaisissani kermaa ja voita, mutta koetan sitten syödä näitä herkutuksia hieman vähemmän, koska jos söisin kaiken mitä teen niin olisin varsinainen syöttöporsas :D röh, röh ja röyh ja uupunut! Mutta älä tyydy keskinkertaiseen ja rajoittuneeseen itseesi, vaan elä sellaista elämää kuin haluat.

On kasvamista hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. En ole samoissa mitoissa kuin teininä ollessa, minulle on tullut naisellisia muotoja. Miksi naisellisuuttaan pitäisi peittää tai estää tulemasta esille? Ne vaatekauppojen mallinuket eivät ole niitä naisia, joita suurinosa meistä on, tavallisia ja normaalin tervepainoisia. Itse odotan iltaisin sitä hetkeä, kun menen kuntosalille tai laitan juoksukengät jalkaan ja hölkkäilen hämärän laskeutuessa kaupunkimme ylle. Se on upea tunne se :))

Keskustelimme ystäväni kansa lohtusyömisestä ja syömättömyydestä. Lohtusyöminen on kuitenkin petollista. Ruoan tuoma tyydytys luo illuusion siitä, että "suklaa auttaa vaivaan kuin vaivaan". Tunteitahan pyritään hallitsemaan syömisen kautta ja ruokaan kohdistetaan yhä suurempia odotuksia. Mitä tapahtuu, kun paha olo ei poistukaan, vaikka olet ahtanut itsesi ähkyyn? Todennäköisesti tilalla on vaan entistä matalampi mieli, kun olo on myös fyysisesti kehno. Elämäntapamuutos ei yleensä lähde rutiineista vaan ajatusmallien muutoksesta. Jos elämäntavoitteet ovat jo alkuunsa utopisia ja liian korkealla, niin yleensä koko homma alkaa luhistua kasaan heti alkumetreillä. Miksi yrittää väkisin taistella kohtaloaan vastaan? Väärä ajattelutapa! Tarkista läpikotaisin elämäsi kompastuskohdat, tavoitteet ja karsi pois liian suuret odotukset. Höllää välillä.

Liikkumisen pitäisi olla sitä, että harrastaa ihan omaksi ilokseen ja niin, että mieliala kohenee. Harrastin aikanaan seitsemän vuotta kilpauintia SM-tasolla ja en vaan jaksaisi enää liian suuria tavoitteita urheilun saralla, verenmaku suussa treenaaminen on mennyttä elämää. Treenaamisen tulee olla minulle monipuolista ja sellaista, että siinä tulee sopivasti paha olo, mutta kuitenkin adrenaliini virtaa ja kehoni valtaa hyvä olo! Kilpaurheilun myötä minulle on kehittynyt päättäväisyyden, päämäärätietoisuuden taidot ja kilpailuvietti, jotka ovat auttaneet etenkin opiskelu- ja työelämässä. Olen oppinut olemaan terveellä tavalla itsekriittinen, en luovuta helpolla ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Olen myös huomannut ilokseni, että on olemassa erilaisia liikuntamuotoja, joten sohvaperunaksi ei tarvitse jäädä. Alku on aina hankalaa, mutta liikunnanilo ja hyvä olo varmasti vievät jokaisen lopulta mukanaan ja onhan liikkumisella myös terveyttäkin parantavia vaikutuksia. Joku tykkää yksilölajeista joku toinen ryhmäliikunnasta. Kultainen keskitie, sen kyllä tietää kun housut alkavat kiristää ja olo on nuutunut huonon ruuan ja liikkumattomuuden takia.

Miksi me naiset emme sallisi itsemme olevan tyytyväisiä kokoomme? Tuoko superlaihuus onnentunteen? Kaikki lähtee elämänmuutoksesta ja korvien välissä tapahtuvasta halusta muuttaa elämää mielekkäämmäksi. Ei kumminkaan niinkuin muutamassa painonhallinta-ohjelmassa, jossa laitetaan hoikistumaan pakon edessä suuria määriä muutamassa viikossa. Kun muuttaa päättäväisesti yhden asian kerrallaan, ei koko elämäntapamuutoksesta tule niin ylitsepääsemätöntä. Alipainosta seuraa mm. osteoporoosia, hiustenlähtöä, loputonta laihduttamista ja anoreksiaa. Sairaanloisesta ylipainosta seuraa mm. niveloireita, jotka pahenevat painon noustessa. Kakkostyypin diabeteksenkin riski on suurempi. Mutta elämäntapalaihduttaminen ja kaikesta makoisasta kieltäytyminen, siinä ei vaan ole järkeä, koska se sepelvaltimotauti voi piillä himourheilijallakin. Jos haluan aloittaa uuden harrastuksen, vaikkapa spinningiin (joka on ollut muuten mun lempparilajejani) niin suuntaan tunnille ja päätän sen jälkeen jatkanko harrastusta lajin parissa vai en. Meitä ei kukaan tule hakemaan kotoa, ylös ulos ja hellimään kehoamme :) Tai sitten sinne keksikaapille, jos siltä tuntuu. Kuuntele sisäistä ääntäsi. Uskalletaan elää!

Hyväksymällä itsemme ja kanssa ihmiset sellaisina kuin he ovat, on suurin rakkauden palvelus, mitä voimme itsellemme, toisillemme ja tälle planeetalle tehdä.

Banskulettuja ja päikkäreitä!

Aloitetaan sunnuntai-illan postaus herkkukuvilla eli tein aamulla banaanilettuja. Banskuletut ovat helppoja tehdä ja banaani toimiikin sekä makua antavana että sitovana elementtinä. Kannattaa kokeilla! Banskuletuilla herkuttelun jälkeen onkin hyvä ottaa pienet päikkärit ;)

Banaaniletut (2-3 hlö)

2 kananmunaa
2 banaania
voita paistamiseen
Mausta taikina halutessasi esimerkiksi vaniljasokerilla, kanelilla, tai kardemummalla. Sekoita kananmunat, pilko banaanit joukkoon ja survo sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Paista miedolla lämmöllä pannulla runsaassa voissa. Käytin isoa valurautapannua, ja hienosti pitivät muotonsa ja pysyivät koossa. Päälle voi laittaa vaikkapa suklaakastiketta, siirappia, mansikoita, puolukoita, hilloa tai jäätelöä.

Kävin päivällä samoilemassa metsässä ja keräämässä puolukoita. Saalis olikin aika hyvä! Keräsin puolessatoista tunnissa kaksi sankollista puolukoita. Metsässä samoilu tekee niin hyvää sielulle ja ruumiille. En tiedä, onko minulla jotain keski-iän oireita, mutta seesteinen ja tasainen elämä silloin tällöin pienillä extremejutuilla maustettuna on kiva asia. Sitä osaa antaa arvoa pienille arjen ilontuojille. Olen tullut sinuiksi itseni kanssa ja turha kiirehtiminen on jäänyt pois, koetan keskittyä olennaiseen :)

Iloa voi tuoda ystävän lähettämän kortti tai vaikkapa se, kun mies on ostanut kauppareissulla lempparijogurttiani.

Löysin netistä hauskan ja hyvältä maistuvan nettiadressin, Pastirol-nettiadressi, johon pääset tästä linkistä.

Kävin allekirjoittamassa adressin, koska Pastirolit maistuivat todella hyvälle ja isälläni olikin usein juuri näitä pastilleja kaapissaan.

Usea muistaa Merijalin aikanaan tekemän Pastirol-pastillin pahvisessa rasiassa auki loksautettavalla kannella. 90-luvulla Pastirol-sarjaan tuli myös uusia makuja, mutta uusienkaan pastillien suosio ei pelastanut Pastirol-merkkiä. Pastillien fanit jäivät tyhjän päälle Pastirolin kadotessa markkinoilta ilman selityksiä.

Nostalgiaan vaipuneena kaipaamme takaisin ihanaa kovaa Pastirol-karamellia pehmeän valuvalla sisuksella. Pastirol, tule takaisin, kaikkine makuinesi. Ilman liivatetta, kasvissyöjienkin kaihon muistaen.

Meillä otetaan rennosti ja vietetään mukavaa perhesunnuntaita. Käykääs kurkkimassa myös Elämän aalloilla seilaillen - maata näkyvissä, ohoi! -blogia, klik!

Mukavaa wiikon alkua kaikille! :)

Shop 'til You Drop!

Eilen oli kauniin aurinkoinen ja toiminnallisen mukava päivä. Kävin työkamuni kanssa naapurikaupungissa ostoksilla ja lounaalla. Kiireetöntä aikaa ja piristäviä alelöytöjä. Ystävättäreni on varsinainen shoppailijoiden shoppailija ja jäin kirkkaasti toiseksi :D Sain myös uuden yhteistyökumppanin Marintytär Oy:stä, jota luotsaa sympaattinen Tuula Jehkonen. Kiitos ja kumarrus. Jehkosen yrityksessä on myynnissä Marimekon ja muiden tunnettujen suomalaisten brändien tuotteita sekä myös design Tuula Jehkonen- tuotteita. Yksilöllisiä ja hienosti ideoituja tuotteita. Alla on kuvia liikkeestä ja ostoksistani. Ostin Marintyttärestä muun muassa 1,5- vuotiaalle kummitytölleni Jehkosen suunnitteleman mekon.

Hankin Marintyttärestä Marimekon neuletakin. Ihastuin takkiin ensisilmäyksellä, ja se meneekin näin alkusyksyn lämpöisinä päivinä jakusta. Takin alla olevan Vero Modan pitsitopin ostin toisesta paikallisesta yrityksestä puoleen hintaan. Ihailin toppia ja sen pitsistä yksityiskohtaa jo normaalihintaisena, mutta pidin toppia liian hintavana ja nyt löysinkin sen alennusmyynnistä. Olen hieman karsastanut pinkkiä värinä, koska se ei oikein sovi minulle, mutta näin pieninä annoksina pinkkikin sopii ihan hyvin. Piristystä ainaiseen tummaan väriin, jota garderobistani löytyy suurimmaksi osaksi. Minussa asuu palanen suomalaista melankoliaa ja tummaa mielialaa. Tumma on turvallinen väri, johon onkin helppo yhdistellä kirkkaitakin värejä.

Toppia oli saatavana myös vihreä/valkoisena.

Alla oleva Onlyn pitsiselkäinen neuletakki oli myös oikea löytö, jota en raaskinut ostaa normaalihintaisena. Nyt neuletakki olikin puoleen hintaan. Tästä tulee lemppari neuletakkini!

Paikallisessa S-Marketissa oli kaikki käyttö- ja taloustarvikkeet -15% ja mukaani tarttuikin tämä kaunis kynttilälyhty parvekkeellemme.

Marintytär on yksi lempparikaupoistani Nurmeksessa ja kannattaa vierailla myös yrityksen nettisivuilla, josta löytyy myös nettikauppa. Nykyisessä lama Suomessa on tärkeää tukea pienyrittäjiä, koska työpaikat tuntuvat olevan kortilla. Uusia työpaikkoja ei synny, jos ihmiset eivät voi tai uskalla yrittää. Suurista ketjuista saa harvoin henkilökohtaista palvelua tai jos palvelua saa, niin myyjää joutuu etsimään. Pienyrittäjyys ei ole helppoa, mutta monelle se on selvä ammatinvalinta vaihtoehto, koska siinä saa tehdä työnsä mieleisekseen. Pienyrittäjyydessä on paljon haasteita, riskejä ja myös niitä hienoja puoliakin. Tukekaamme pienyrittäjiä, koska usein harmitellaan palveluiden loppumista omalla paikkakunnallamme ja syynä siihen monestikin on se, että rahat kannetaan aivan muualle kuin oman kaupungin kauppoihin. Rohkaisenkin kaikkia teitä käymään kotipaikkakuntanne kaupoissa, niissäkin joissa käytte harvemmin. Niistä yrityksistä, kun usein löytyy yllättävän edullisia löytöjä ja vain omat ennakko-oletukset ovat estäneet kauppaan menon. Pienyrityksistä, kun usein löytää tavaraa halvemmalla, koska hinnat ovat neuvoteltavissa ja niissä ei ole suurten ketjujen asettamat tietyt kiinteät hinnat. Pienemmät kaupungit olisivat houkuttelevampia muuttaakin, mitä enemmän siellä olisi palveluja ja pienyrittäjiä. Hyvää ja laadukasta palvelua.

Ostin kummitytölleni Tuula Jehkosen tekemän pöllömekon. Aivan upeasti työstetty ja paikkakunnan käsityötä parhaimmillaan.

Pojille on saatavana muun muassa tällaisia alla olevia työmiehen liivejä, ihana idea!

Pieni työmies liivi päällään :)

Yllä oleva kuva Marintytär / Tuula Jehkonen

Valikoimissa on muun muassa Aarikan puukoruja ja Tuula Jehkosen suunnittelemia koruja. Upeita ja yksilöllisiä!

Marintytär-liike on käymisen arvoinen paikka aivan Nurmeksen keskustassa. Sieltä saa asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua.

Syksyn värejä Marimekon laukuissa. Tällä hetkellä Marintyttäressä ovat kaikki Marimekon laukut -20% alennuksessa.

Jehkonen tekee myös kosmetiikkalaukkuja, joissa on muovipinnoite. Se hylkii vettä ja likaa sekä laukun sisällä löytyy useita taskuja.

Ihailin alla olevaa Marimekon sadetakkia, mutta se oli minulle liian suuri. Mutta se löytää varmasti itselleen vielä hyvän kodin, siinä ei sade pääse yllättämään. Tyylikäs ja klassinen pinkkiunelma :)

Suuntasin shoppailupäivän päätteeksi ystävättäreni kanssa lounaalle. Ruoka oli maittavaa ja maistui hyvin shoppailun päätteeksi.

Meille tarjoiltiin Bellan pannu ja Broileria kermaisella kantarellikastikkeella.

Tänään suuntaan marjametsään, leivon puolukkapiirakkaa ja lenkitän tuttavan koiruutta! Muita suunnitelmia sunnuntaille ei olekaan. Mites teillä siellä ruudun toisella puolella?