Keskiviikko. Heräilin aamun sinisessä hämärässä. Aamun valo oli kaunis ja hellä. Hämärä ja varsin hiljainen. Aamuinen hengitys oli syvä ja pitkä. Olipa pari kynttilääkin luomassa tunnelmaa lukiessani Hesaria. Mutta nyt aurinko on noussut hieman kikattelemaan taivaalle, kaunis näky vaikka tietääkin miinus lukemien nousua näin talviaikaan. Mutta minä olen melkein tekemättömyyden tunnelmissa. Kipu on painanut minut sairaslomalle. Kai sitä jossakin on määrätty, että nyt on hetki hengähtää, pysäytti arjen tahdin ja pakotti vain olemaan tämän loppuviikon yli.Tyhjyys täyttyy ja näin on hyvä. Levon aika. Yhä vielä. Kulunut vuosi on ollut nimittäin elämäni raskain.
Musta tuntuu, että olen enimmäkseen rasvaa, sitten on himppusen verran yliliikkuvia niveliä, lihaksia, ja luita. Joskus kuntosalilla käynnin jälkeen huomaan, ohhoh, että tällainenkin lihas on olemassa. Olen ajatellut, että kuulostan välillä robotilta, jota ei ole vain muistettu rasvata. Mutta jostain kumman syystä rasvaa on kaikkialla muualla paitsi nivelissä, sitä on vatsassa ja reisissä. Kai siitä voi syyttää geeniään? ;D Mulla on niin edesmenneen rakkaan isäni geenit. En ole löytänyt itselleni muita sopivia saappaita kuin Uggin Classic Cardiganit, koska mulla on varsin pulleat pohkeet. Pyöreyshän on aina ollut muotia ainakin Muumilaaksossa, siellä ei ole kauneusihanteita...ilmankos tykkään muumeista niin paljon ;)
Jos tunnet olevasi rauhassa kaiken kanssa, elät tätä päivää. ~Laotse~
Höyhenen hento ajatus keskiviikkoosi minulta Sinulle ♥
Jep... Mun intohimoa on ollut läpi syksystä vispipuuro, jota voisin vaan syödä ja syödä :) Yam... Lepäilet itsesi kuntoon vain nyt ja toiv taakse jää nuo sairastelut,sissi ;)
VastaaPoistaVispipuuro on niin hyvää, etenkin kun siihen lisää hieman kermaa ja sokeria. Hankituista linjoistaahan on pidettävä huoli ;)
VastaaPoista