Oon laiska lomalainen enkä jaksanut eilen alkaa tekemään Lissabon-postausta. Kerrankin oli niin kaunis kesäilta, ei sadetta! Vietin sen ystävän kanssa ulkoillen ja nauttien kerrankin kesästä.
Niin, ja sekin tanssahteluttaa, koska varaamme tällä viikolla syyslomamatkan. Olen palellut sen verran tänä kesänä Suomessa, että haluan kohdata syyslomalla taas valoisuutta, jopa auringon. Jokaisella sadepilvellä on hopeareunukset, joo-o, niin täytyisi uskoa. Mutta iloa on sekin, kun avaa kotioven ja kasvoille lehahtaa oman kodin lämpö ja tuoksu sekä kisujen rakastava huomaathan minut tervehdys-naukaisu.
Eilen oli yllättävän paljon ystävällisiä ihmisiä liikenteessä, mutta myös niitä juntteja, joiden nenä vetää ylöspäin. Sellaisessa hommassa voi rankkasateella kastua vaikkapa sieraimet :D ja pää täyttyy yhä enemmän nesteellä. Jotkut päivät ovat ohuita kuin neuletakki ja lentämisenkin esteenä on vain siipien puute. Aurinkohan nousee idästä ja laskee länteen. Mutta sadetta tulee joka ilmansuunnasta. Minun pääni nousee aamulla tyynyltä ja laskee illalla tyynylle. Välillä se on painava kuin lyijypaino, aivan liikaa kaikkea. Onneksi olen oppinut suodattamaan ja olen siinä jo aika velho. Siinä välissä koettaa tehdä parhaansa. Olisi typerää, jos mikään ei riittäisi. Minulle riittää joskus puolinainenkin, jää aikaa muuhunkin. Muuten olen ihan kokonainen nainen.
Elämä on melkein yhtä voimallista ja vaihderikas kuin kesäinen Suomen luonto. Satunnaiset yllättävät kohtaamiset ovat oikein antoisia. Koskaan ei tiedä kenet tapaamme ja millaisia juttuja matkalle osuu. Eilen kohtasin monta ihanaa ihmistä ja sain kokea monta antoisaa keskustelua. Ystäviä, jotka ovat osa uusia, mutta silti niin tuttuja. Ystäviä, jotka jaksavat kuunnella tylsähköjä juttujani ja katsella väsynyttä naamatauluani päivästä toiseen. En voi kuin ihmetellä ja kiittää. Olen siunattu! Kiitos Teille siitä.
Niin, ja sekin tanssahteluttaa, koska varaamme tällä viikolla syyslomamatkan. Olen palellut sen verran tänä kesänä Suomessa, että haluan kohdata syyslomalla taas valoisuutta, jopa auringon. Jokaisella sadepilvellä on hopeareunukset, joo-o, niin täytyisi uskoa. Mutta iloa on sekin, kun avaa kotioven ja kasvoille lehahtaa oman kodin lämpö ja tuoksu sekä kisujen rakastava huomaathan minut tervehdys-naukaisu.
Eilen oli yllättävän paljon ystävällisiä ihmisiä liikenteessä, mutta myös niitä juntteja, joiden nenä vetää ylöspäin. Sellaisessa hommassa voi rankkasateella kastua vaikkapa sieraimet :D ja pää täyttyy yhä enemmän nesteellä. Jotkut päivät ovat ohuita kuin neuletakki ja lentämisenkin esteenä on vain siipien puute. Aurinkohan nousee idästä ja laskee länteen. Mutta sadetta tulee joka ilmansuunnasta. Minun pääni nousee aamulla tyynyltä ja laskee illalla tyynylle. Välillä se on painava kuin lyijypaino, aivan liikaa kaikkea. Onneksi olen oppinut suodattamaan ja olen siinä jo aika velho. Siinä välissä koettaa tehdä parhaansa. Olisi typerää, jos mikään ei riittäisi. Minulle riittää joskus puolinainenkin, jää aikaa muuhunkin. Muuten olen ihan kokonainen nainen.
Elämä on melkein yhtä voimallista ja vaihderikas kuin kesäinen Suomen luonto. Satunnaiset yllättävät kohtaamiset ovat oikein antoisia. Koskaan ei tiedä kenet tapaamme ja millaisia juttuja matkalle osuu. Eilen kohtasin monta ihanaa ihmistä ja sain kokea monta antoisaa keskustelua. Ystäviä, jotka ovat osa uusia, mutta silti niin tuttuja. Ystäviä, jotka jaksavat kuunnella tylsähköjä juttujani ja katsella väsynyttä naamatauluani päivästä toiseen. En voi kuin ihmetellä ja kiittää. Olen siunattu! Kiitos Teille siitä.
Hyväntuulen hyörinää sinunkin päivääsi*
PS. Never be afraid to try something new. Remember, amateurs built the Ark. Professionals built the Titanic ;D
Hyvin sanotti tuo elämä on kuin Suomen kesäinen luonto!
VastaaPoistaIhana tuo muumipeikko rakastuu sarjakuva. :)
Kurkkaahan ihana lomalainen blogisi sähköposti, siellä on sinulle ylläripylläri <3
VastaaPoista