lauantai 4. heinäkuuta 2015

"Pitää loikoa ja antaa ajatusten tulla." -Eeva Kilpi-

Alakerran mummeli tuli kiittämään, kun hankimme hänelle kotiavustajan viime sunnuntaisen savu-episodin jälkeen. Olen kuulema kiltti ja avulias, mutta itsestäni tuntuu, että olen välillä aivan pihalla kaikesta. Alakerran naapurin mummo, joka toissa viikolla näki karhuja autotallimme takana (sanoin jo viikko sitten,että polttaa vielä koko talonyhtiön kun nukahtaa ruokaa laittaessaan) oli laittanut karjalanpiirakan mikroon lämpiämään ja nukahtanut kirkonmenoja katsoessa. Kamala savun haju levisi meille asuntoon yläkerrokseen. Mentiin tämän mummon oven taakse ja asunto oli sakeassa savussa, jossa hengittäminenkin sattui. Vietiin mummeli pihalle hengittämään raitista ilmaa ja soitettiin palo-ja pelastuslaitokselle.

Eilen oli uusia ihmisiä, riemastuttavia kohtaamisia ja tie, jota lähden kohta kulkemaan. Tykkään niin aurinkoisista päivistä, mutta myös näistä harmaista illoista, viihdyn harmaissa nurkissa käpertyen sohvannurkkaan torkkuen, sateessa ja pimeyden sylissä. Hämärässä on se hyvä puoli, että on aivan sama minkä näköisenä lähtee lenkille, kun on melkein pilkkopimeää. Voi kutsua kotiinsa vieraita ja sytyttää vain tunnelmaa tuovat kynttilät, kukaan ei näe pölypalloja. Minussa asuu monta maisemaa. Eilen oli hyvä päivä, niin tänäänkin. Ei ole muuta vaihtoehtoa.



 Tärkeää on kuitenkin lupaus siitä, että kaikki järjestyy ja on tarpeeksi aikaa. Välilä tuntuu,että on liian paljon kaikkea, paitsi aikaa. Olisiko jollain ylimääräistä aikaa? Vaihdossa annan vasta leivottuja voisilmäpullia,luonnonkukkakimpun ja kirppistavaroita.
Ja luvassa vielä ihanaa kahviseuraakin, eilen ja tänään taas. Nämä ihanaiset naiset kahviloissa, puistoissa, sandaaleissa, korkokengissä, huivi kaulassa ja tärkein vierellä. Ihailin vielä auringon säteiden leikkiä kotimme seinillä ja olin onnellinen, että eilen vain nautin elämän yllätyksistä, uunituoreesta pullasta,lukea uutukaista kirjaa ja kurottauduin kohti sanoja. Noudatan tänäänkin Eeva Kilven neuvoa: "Pitää loikoa ja antaa ajatusten tulla."



Kultamuruni täytti eilen kokonaiset 4 kynttä. Ollapa vielä itsekin lapsi. Nyt aikuisena on elettävä lapsen mielellä aikuisten elämää. Mutta sekin on ihan hyvä:)





SHARE:

2 kommenttia

  1. Onnea kultamurulle. Ihanat kukkaset. Oletpa ollut tosi toimelias. Vanhukselle on hyväksi saada vaikka atriapalvelu toimimaan, ettei polta koko taloa,
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että autoit toista <3 Onnea uudelle tielle ja tiedän niin tunteen, kun aika ei riitä ja mieli halajaisi tehdä touhuta kaikkea, mutta mille antaa aikansa.

    Upeita kukkia Satu <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig