Kaiken voi korvata paitsi elämän!

Heipä hei, pitkästä aikaa!

Minulla on kuulkaas tällä hetkellä useita postausaiheita, joista pääsette lukemaan lähiaikoina.

Nyt on muutto valmis, uusi asuinympäristö ja uusi elämänvaihe edessä.

Kevät, aurinko ja valo-olo.

Vaikka elämääni ei tullutkaan suuren suurta muutosta, koska olen ollut aina itsenäinen ja elänyt jo vuosia kuten nytkin elän.

Mutta tuntuu kummallisen hyvältä. Rauha kotona ja lupa nukkua päikkärit, silloin kun siltä tuntuu. Sisäinen rauha on valtavan tärkeä asia, ei tarvitse olla koko ajan liikkeessä. Luottavaisen vahva ja kiitollinen olo.

Ajattelen aivan eri tavalla asioista kuin muutama kuukausi sitten. Minusta on tullut minä, suorempi, päättäväisempi, itsetietoisempi ja en anna pomottaa kenenkään itseäni.

Minulla on ajoittain terävä kieli ja soljuva teksti. En ole aina iloinen, vaan olen toisinaan melankoliaan taipuvainen suuri maailmanmurehtija. Mutta sen olen oppinut, ettei asioita kannata murehtia liikaa etukäteen, koska kaikkiin asioihin emme voi itse vaikuttaa ja asioilla vaan on tapana lutviutua. Me ihmiset tuudittaudumme liikaa olemassaolevaan ja unohdamme kehittää itseämme ja mennä elämässämme eteenpäin. Moni unohtaa olla aidosti läsnä ja aito tyyppi. Jos vetää roolia, niin se huokuu lopulta kilometrin päähän.

Olen irrottautunut hieman somejutuista ja huomannut sen ihanuuden elämässä, ettei kaikkea tarvitse huutaa ääneen ja postata maailmalle. Olen valikoinut juuri ne minua kiinnostavat jutut, joissa olen aidosti mukana.

Monet tekevät julkisuuden eteen mitä vaan, että saisivat itsensä näkyville, keinolla millä hyvänsä. Monien taustalla on kauniita kuvia ja kuvitteellisia juttuja vaikka todellisuus on toista. Oletetaan asioita vaikka asiat ovatkin oikeasti toisin. Ihmisraunioita. Kunnioitukseni tiettyjä tyyppejä kohtaan on muuttunut täysin. Jos kutsua ei tipu tilaisuuteen, johon blogikaveri on saanut kutsun, niin en enää ikinä käytä kyseisen brändin tuotteita-tyyppejä. Viittaan kintaalla tuollaisille pikkumaisille ihmisille. Heitä ei ole ilmeisestikään nostetulta lapsena kassissa kannettaessa kantojen kohdalla, kops!

Lapsellista ja naurettavaa, aikuiset ihmiset!

Karma on se joka iskee lopulta, vie voimat ja kaiken energian, laittaa polvilleen.

Olen oppinut elämään hetkessä. Toteutan kuluvan kuun lopulla yhden suuren unelmani, nimittäin kuumailmapallolennon. Matkailun saralla olen toteuttanut unelmiani jo vuosien ajan ja tämä sama juttu jatkuu kesälläkin. Ostimme veljeni kanssa äidillemme äitienpäivälahjaksi matkan. Saan hyvän matkakaverin ja pääsee itsekin matkalle, laatuaikaa.

Olen alkanut elämään myös viikolla, kun ennen sovin ystävien kanssa tapaamiset viikonlopuksi. Nyt minut voi bongata parina iltana viikossa syömässä ravintolassa, ihan siis viikollakin. Koska elämä on juuri nyt ja arjestakin tulee mielenkiintoisempaa, kun kutsuu ystäviä syömään kotiin tai menee syömään ravintolaan. Teen niitä asioita, joita MINÄ haluan, en niitä joita joku muu haluaisi minun tekevän.

Mitä jos eläisit aitoa elämää. Jos mielesi tekee mennä herkuttelemaan hyvällä ruualla tänään, niin tee se. Aivan yllättävistä extempore jutuistakin, hyvin arkisistakin saa energiaa elämäänsä, kun uskaltaa heittäytyä. Se arkkukin pölyyntyy aikanaan, eikä siitä kukaan tule pyyhkimään pölyjä.

Meinasitko vetää eläkeikään saakka samalla tyylillä?!

Muutama hetki ihan vaan ilman puhelinta. Maailma ei häviä minnekään mutta elämä kuluu sekunti sekunnilta. Elämänmuutokset eivät katso ikää, sairastuminen ei katso henkilöä, uskalla elää nyt. Aina voi kokeilla uutta ja palata samaan vanhaan tuttuun tyyliinsä, jos niikseen.  Mitäpä jos tekisitkin ne unelmajuttusi nyt, edes osan jos siihen on mahdollisuus!

Puhu. Elä. Näe. Kuule. Kuuntele. Tunne. Koe. Ole rehellinen. Tee parhaasi. Laita hyvä kiertoon. Nauti. Pysähdy. Hengaile. Naura. Itke. Tunne koko sydämelläsi. Uskalla olla aito. Elämä kantaa vaikka välillä käy sukelluksissa!

Kaiken voi korvata paitsi elämän!