"Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne. "
Elämämme ensi-ilta on kokonaan sellainen millaisen siitä itse teemme, älkäämme jääkö sivuosaan vaan olkaamme oman elämämme päähenkilöitä!
Tänään löydän ennen töitä itseni kuntosalilta. Saattaahan se taas alkuun ola opettelua herätä aikaisin ja treenata. Tavoitteena on karistaa -7 kiloa ja sehän lähtee. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Monipuolista liikuntaa, lepoa, paljon vettä ja vichyä sekä hyvää ruokaa. Hyvän olon saavuttaminen ei ole rakettitiedettä.
Onneksi minulla on kaksi ihanaa kisua, joiden kanssa voidaan ottaa rennosti. Olen oppinut kissamaisesta elämästä aikalailla viimeisen neljän vuoden aikana. Aina täytyy löytyä edes pieni hetki rentoutumiselle. Parasta on päikkärit omien karvakamujen kanssa. Sellainen oman elämän Zen-tila. Tasapaino kaikessa tekemisessä. Anna itsellesi uusia mahdollisuuksia ja ärsykkeitä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunnista oma urautumisesi ja ala toimia toisin. Se tunne, kun tuntee oppivansa uusia juttuja ja edustyvänsä. Ethän sinäkään halua urautua vuosikymmeniksi samoihin kaavoihin? Elämä on nyt!
Hyvinvointi nousee siitä, että tekeminen tuottaa tuloksia, jotka käyvät yksiin oman arvomaailman kanssa. Kirjoita ylös kaikki se, mitä sinun pitää huomenna tehdä ja mieti, onko kaikki kirjaamasi oikeasti tärkeää. Jos vain suinkin tohdit, ruksaa listalta yli niin paljon kuin mahdollista. Älä elä "sitku-elämää", koska se stressaa ja on usein pelkkää suorittamista. Samalla kun antaa aivoille luvan levätä, antaa itselleen mahdollisuuden olla tässä hetkessä, elää elämää.Hallitse mieltäsi, älä painoasi.
Maailma on rajaton.
Koe. Usko. Näe. Ole kiitollinen. Tunne ja hengitä syvään.
Juhlitaan ainutlaatuisuuttamme. Kannetaan näkymätöntä tiaraamme yhtä arvokkaasti kuin kuvankaunis Grace Kelly. Vanhennun tänään taas yhdellä vuodella, always 25 ;D Ja taas päivän lähempänä kuolemaa. Isäni mummo kuoli juuri tänä aamuna reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Minä synnyin illalla, viittä vaille kymmenen. Vanhempani olivat nimenneet minut jo Petteriksi ja odottivat poikaa, mutta mummo oli todennut äidille ja isälle, että "poikaa odotatte, mutta tytön saatte". "Tässä 100 markkaa, ostakaa tytölle mekko". Mummo tiesi, tyttöhän sieltä tuli ja vielä kuukauden etuajassa. Onhan se aika hienoa, että tietää oman syntymäpäivänsä ja- vuotensa, koska monessa maassa ihmisillä ei ole harmainta haisuakaan syntymäpäivästään. Vaikkei olisi sen suurempaa syytä juhlia, niin aina kannattaa juhlia ainutlaatuisuuttaan. Joka viikko onnistumme jossain asiassa ja opimme uutta. Viime aikana on ollut kiire, on kuin katsoisi nopeutettua leffaa. Elämä etenee valonnopeudella. Aina jää jotain kaunista huomaamatta. Mutta siitä olen onnellinen, että olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja osaan sanoa tarvittaessa "ei". Olen oppinut kunnioittamaan itseäni.
Lauantain kevennykseksi löysin vihkon lapsuudestani, jossa oli
tällaisia kysymyksiä ja uudistin hieman vastauksia. Ystäväni tai äitini
on ne keksinyt kysymykset ja minä olen vastannut niihin ensimmäisen
kerran ollessani jtn 10vee :)
1. Mitä vastasit pienenä ja nyt isona kysymyksiin. Mikä sinusta tulee isona? Mun eka tunnettu vastaus on ollut sairaanhoitaja (oon veri-ja piikkikammoinen) tai opettaja. Tykkäsin opettaa jo pienenä pikkuveljeäni, pidin hänelle koulua ja kokeita :D Tällä hetkellä, jos saisin valita koulutuksen ja ammatin, nin haluaisin olla juuri tämä kuin nyt olen eli erityispettaja tai pappi.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi? No ihan ehdottomasti Muumit, Peppi Pitkätossu, Muppet Show ja Asterix &co ja Maailman ympäri 80 päivässä. Fraglit ja Alf. Tähän listaan lisäisin nykyaikana Viivin ja Wagnerin.
3. Lempileikkejäsi?
Legot. Huoneeni lattia peittyi tarkkaan rakennetuista legorakennelmista; ihan kunnon legokaupungeista. Niin, ja pidimme joskus kavereiden kanssa ala-aste ikäisinä missikisat
pihallamme. Rakennettiin oikein lavoista estradi ja kaikki :DTalvella laskettiin mäkeä ja kesällä pidettiin Olympialaisia. 4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Harrastin monia lajeja lapsuuteni aikana; ainakin uintia, voimistelua,
pyöräilyä ja urheilua monipuolisesti. En muista koska aloin pitämään urheilusta, mutta hiihtämistä aloin inhota ylä-asteella ollessa, kiitos "ihanan" liikanopen! Tällä hetkellä odottelen hiihtokelejä, kun se ei ole enää pakollista on se kivaa. Löysin hiihtämisen uudelleen vasta kaksi vuotta sitten.
5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ? Hmm. Muistan, että joku oli, mutta mikä? Olin jo lapsena kiinnostunut musiikista, ja tykkäsin vetää sooloja musatunnilla. Madonna, Dingo ja New kids on the block. o Mulla oli tapetoitu huoneeniseinät
Madonnan kuvilla, joten en ollut mikään semifani! Tällä hetkellä pidän monipuolisesti eri musiikigenreistä. Mainitsen pari Ultra Bra, Abba, Lizzie ja Cheek.
6. Parhaat synttärisi ja miksi? Kaikki!
:D Herkut maistuu edelleen, ja ne ihanat penaalit, joita sai kamuilta
pienenä tyttönä synttärilahjoiksi. Lapsuuden synttärit olivat niitä parhaita. Aion juhlistaa keski-ikäistymistäni keväällä parhaiden ystävieni kanssa. Hyvää ruokaa, viiniä ja taustalla soi tunnelmaan kuuluvaa musiikia. Spotify on hieno keksintö! Kolmen viikon kuluttua lähden laivalle, jossa vietän pieninuotoisesti synttäreitäni, vol 1. Hyvää ruokaa, juomaa ja lepoa. Se yökerho jätetään väliin.
7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Lapsuudessa, oletan? Menee ihan varmasti Barbie/ Lego -osastolle.
Suuri legolinna! Niin, ja ulkomaanmatkat, ihania muistoja! Karmein joululahjani on jo ex-mieheltäni hammastahnaa ja saunakiulu! Hän oli aikalailla käytännöntyyppi. 8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Hmmmmm. Oppia uutta, toteuttaa unelmiaan, elää onnellisena ja kuolla. Haluan matkustaa vielä moneen
monituiseen uuteen kohteeseen. Lapsena matkustelin perheeni kanssa
paljon, 2-3krt vuodessa ulkomailla. Olen käynyt noin noin 60 kertaa
ulkomailla. Kauneusleikkaukseenkin voisin mennä, jos sellaiseen on aikanaan tarvetta. Minulta pienennettin viisitoista vuotta sitten rintoja terveydellisistä syistä. Voisin edelleenkin mennä operaatioon.
Tähän ikään mennessä on tullut pohdittua elämää monelta eri kantilta. Olen huomannut,että on niitä huonosti nukuttuja öitä, jolloin herää kotimme ohi ajavan nuorisoauton äänen. Niillä on juhlat. Öitä, jolloin havahdun siihen, että kissa toimii vieressäni lämpöpatterina. On päiviä, jolloin haluaisi olla vain kotona ja peiton alla. Sitä on huomannut, että se arkinen onni koostuu pienistä asioista. Ne asiat, jotka olivat iso ongelma viisitoista vuotta sitten ovat tällä hetkellä kuin kärpäsen kakka itämeressä. Arvomaailma muuttuu, mutta on toki niitä ankeitakin päiviä. Päiviä, jotka haluaisia pikakelata. Mutta onneksi on olemassa myös niitä päiviä, jolloin voi nostaa skumppapikarin ilmaan ja ajatella, kuinka ihanaa elämä onkaan.
Kiitän teitä kaikki onnitteluista, kiitos ja niiaus ♥
Illalla oleillaan pyjamassa kotosalla, saunotaan, tehdään kotitekoinen jalka-ja kasvohoito, nautitssn hyvää ruokaa, lasi viiniä kera juustojen, katsotaan Watson-palvelusta leffa ja kaivaudun syvemmälle sohvan syleilyyn. Illalla jälkkäriksi on luvassa alla oleva vadelmajäädyke. Kattaus on jo puoliruokaa, synttärilahja minulta minulle!
I believe that everything happens for a reason. People change so you can learn to let go. Things go wrong so you can appreciate them when they're right. You believe lies so you eventually learn to trust no one but yourself. And sometimes good things fall apart so better things can fall together.
Haluan jakaa teille synttäripostaukseeni yhden kaikkien aikojen suosikkibändini eli Abba-kirjan kauniita ja hauskoja kuvia. Madonna-kirja on myös mielenkiintoinen, koska sen on kirjoittanut Madonnan veli.
Tämä vaate on aika kamala, mutta ollut varmasti hieno 70-luvulla.
Mä pääsen Abba-museoon maaliskuussa hiihtolomalla, jee! Yksi unelma on sitten toteutettu.
Aamupalaa antaessani kisut odottavat ruokaansa yleensä näin, hännät vastakkain :D Mulle tulee tästä mieleen aina Abban The Winner Takes It All-biisi.
Olen iloinen, että olen saanut näinki pitkän ja suht terveen elämän. Paljon on nähty ja koettu. Aina on noustu suosta, kun sinne on jouduttu. Paljon työtä, vahva ote, päämäärätietoisuus. Elämä ei ole ollut viime aikoina ainakaan helppoa, se on ollut veitsenterällä luistelua ja ohdakkeissa kävelyä kivusta huolimatta. Toivon synttärilahjaksi niiden pienten toiveideni toteutumista ja lahjoituksia Kodittomien koirien ystävät ry:n tilille, pienikin lahjoitus on suuri asia!
Kohotan maljan itselleni ja teille kaikille ihanille, bling, bling!
Kuka on mielestäsi kaunein nainen kautta aikojen? Mielestäni Marilyn Monroe, Audrey Hepburn ja Grace Kelly ovat kautta aikojen kauniimpia naisia maailmassa. Tämän päivän kaunottaria ovat Englannin kruununprinsessa Catherine ja Nicole Kidman sekä suomalainen Pihla Viitala. Ehkä Marilyn ja Grace ovat myös varsin nuorena kuolleiden ja mystisen taustansa osalta kiinnostavia henkilöitä. Kenties ennemmin kauneudestaan kuin näyttelijänlahjoistaan tunnettu Marilyn Monroe oli aikansa seksipommi, jonka suhteet olivat tapauksia siinä missä elokuvansakin. Kolmasti aviossa ollut - ja salaisissa suhteissakin ryvettynyt - Marilyn oli pohjimmiltaan kuitenkin epävarma.
Marilyn Monroesta kertova Välähdyksiä ja sirpaleita-kirja koostuu kuvista, Marilynin henkilökohtaisista kirjoituksista läheisilleen, psykiatrilleen, elokuviin ja runoihin liittyen. Marilynin tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. Kirjan välähdykset, sirpaleet avasivat kuitenkin tätä tunnetta paljon laajemmalle, mitä uskalsinkaan toivoa. Marilyn oli niin paljon enemmän kuin elokuviensa hänestä muovaama ulkokuori antoi ymmärtää. Hän oli herkkä taitelijasielu kaikkea muuta kuin se tyhmä blondi. Harmi, että hänen elämänsä päättyi aivan liian aikaisin. My Week with Marilyn on myös ihan hyvä elokuva, mutta jotenkin en vaan lähde hehkuttamaan sitä. Tämä kirja antoi paljon paremman kuvan Marilynistä kuin mainitsemani elokuva.
Norma Jean Mortenson syntyi Los Angelesissa 1. kesäkuuta 1926 Gladys Bakerin kolmantena lapsena. Myös Norma Jeanin sukunimi vaihdettiin pian Bakeriksi, sillä tytön isäksi syntymätodistukseen merkitty Martin Edward Mortensen oli kadonnut kuvioista jo ennen syntymää. Isän sukunimi oli lisäksi kirjattu väärin syntymätodistukseen - Mortensen oli vaihtunut Mortensoniksi -, mikä entisestään lisäsi mysteeriä Marilyn Monroen oikean isän ympärillä.
Marilyn Monroe ei koskaan uskonutkaan Mortensenia oikeaksi isäkseen, vaan kertoi äitinsä esitelleen valokuvaa Clark Gablea muistuttavasta miehestä nimeltään Charles Stanley Gifford, jonka Gladys sanoi olevan Norma Jeanin isä.
Gladys ei kyennyt tarjoamaan Norma Jeanille kovinkaan vakaata lapsuutta, joten jo pienenä tyttö päätyi kasvattivanhemmille. Psykologisista ongelmista kärsinyt äiti sai hetkellisesti 7-vuotiaan Norma Jeanin asumaan luokseen, mutta äidin terveyden romahdettua Norma Jean julistettiin holhouksen alaiseksi. Gladysin parhaasta ystävästä Grace McKeestä tuli tytön huoltaja vuonna 1933.
Grace sai idean: jos Norma Jean ja Jim avioituisivat, tytön ei tarvitsisi palata orpokotiin tai uuteen kasvattikotiin. Jim ei aluksi innostunut ajatuksesta, mutta taipui lopulta.
Joten vuonna 1942, vain 16-vuotiaana, Norma Jean Baker avioitui 21-vuotiaan James Doughertyn kanssa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Kotirouvana asustellut Norma Jean kutsui aviomiestään hellästi Jimmieksi, ja pari eli onnellisena jonkin aikaa.
Norma Jean työskenteli lentokonetehtaalla, kun Yank-lehden valokuvaaja kuvasi sotaponnisteluja tukevia naisia. Norma Jean päätyi usean otoksen tähdeksi, ja vaikkei yhtäkään niistä julkaistu, oli tähti syntynyt. Mallitoimiston ehdotuksesta ruskeatukkainen Norma Jean vaalensi hiuksiaan, koska malleina haluttuja olivat Jean Harlow'n ja Lana Turnerin kaltaiset blondit tähdet.
Norma Jean päätyi mallinurallaan usean lehden kanteen. Suosio mallinuralla johti pian puolen vuoden sopimukseen 20th Century Foxin kanssa, jossa alkupalkka oli 125 dollaria viikossa. Elokuvayhtiössä ei pidetty nimestä Norma Jean, ja studiojohtaja Ben Lyon valitsikin tähtösen lavanimeksi Carole Lind. Sekään ei kuitenkaan kalskahtanut oikealta ja Norma Jean itse valitsi äitinsä tyttönimen Monroe sukunimekseen.
"Toisinaan en siedä ihmisiälainkaan - tiedänettä heillä on omat ongelmansaniin kuin minullakin omani - mutta olen aivan liianväsynyt siihen. Että pitää yrittää ymmärtää,tehdä myönnytyksiä, nähdä sellaisia asioitajoihin olen lopen kyllästynyt."
-Marilyn Monroe-
I've been on a calendar, but never on time.”
-Marilyn Monroe-
Marilyn alkoi tapailla baseballtähti Joe DiMaggiota vuoden 1952 aikana. DiMaggio oli nähnyt valokuvan Monroesta ja kahdesta Chicago White Soxin pelaajasta, mikä sai hänet pyytämään tapaamista kaunottaren kanssa. Yhdysvaltalaislehdistöön levisi pian laajasti kuvia DiMaggiosta vierailemassa 20th Century Foxin studioilla Monroeta tapaamassa. Monroen tähti lähti seurusteluhuhuista yhä suurempaan nousuun.Syyskuussa 1954 Monroe kuvasi uransa kenties kuuluisimman kohtauksen elokuvassa Kesäleski. Metron tuuletusaukosta pöllähtävä ilmavirta nosti Marilynin valkoisen mekon helman taivaisiin, mutta ohjaaja Billy Wilder ei jättänyt legendaarista tapahtumaa sattuman varaan, vaan kohtausta kuvattiin yhä uudelleen ja uudelleen suuren ihmisjoukon edessä. Aviomies Joe DiMaggion kerrotaan olleen paikalla ja raivostuneen luodusta spektaakkelista. Aviopari järjesti julkisen riidan asiasta, mutta palasi yhdessä New Yorkista Kaliforniaan. He välttelivät julkisuutta kahden viikon ajan, kunnes Marilyn ilmoitti lehdistölle parin eroavan – vain kahdeksan kuukauden avioliiton jälkeen. Ero myönnettiin vuoden 1954 marraskuussa.
“A career is wonderful, but you can't curl up with it on a cold night”
-Marilyn Monroe-
Toukokuussa 1955 Monroe alkoi tapailla näytelmäkirjailija Arthur Milleriä, jonka oli tavannut Hollywoodissa jo vuonna 1950. Miller kuuli Monroen opiskelevan näyttelemistä New Yorkissa, ja pyysi yhteisen tuttavan esittelemään heidän uudelleen.Kesäkuussa 1956 Monroe ja Arthur Miller avioituivat New Yorkin White Plainsissa. Suhde oli syventynyt Bussipysäkin kuvausten aikoihin, vaikka pariskunta onnistuikin pitämään sen salaisuutena julkisuudelta lähes vuoden ajan.
Millerin kannustamana Monroe palasi Hollywoodiin elokuussa 1958 näyttelemään Piukat paikat -elokuvassa.
Piukat paikat nousi jättimenestykseksi ja Monroe palkittiin roolistaan Golden Globe -palkinnolla. Monroe oli kuvausten aikana ollut kuitenkin kahnauksissa niin ohjaaja Billy Wilderin kuin vastanäyttelijä Tony Curtisinkin kanssa.Kuvausten aikana Monroe huomasi olevansa raskaana, mutta sai jälleen keskenmenon joulukuussa 1958 kuvausten jo päätyttyä. Marilynilla ja Tony Curtisilla oli aiemmin ollut suhde, jonka Curtis myöhemmin kertoi lämmenneen Piukkojen paikkojen kuvausten aikaan.
“If you're gonna be two-faced at least make one of them pretty.”
-Marilyn Monroe-
“The nicest thing for me is sleep, then at least I can dream.”
-Marilyn Monroe-
Marilynin terveys heikkeni ja hän alkoi käydä psykiatrilla. Tähti kärsi unettomuudesta ja otti yhä suurempia määriä lääkkeitä olonsa helpottamiseen. Kymmenessä päivässä Sopeutumattomien kuvausten päättymisestä Monroe oli ilmoittanut eroavansa Milleristä ja vastanäyttelijä Clark Gable oli kuollut sydänkohtaukseen. Avioero myönnettiin Meksikossa tammikuussa 1961.
Vaikeuksista tähtensä kanssa kuvausten ajan kärsinyt ohjaaja John Huston kuvaili Marilynin roolisuoritusta Sopeutumattomissa:
- Hänellä ei ollut tekniikoita. Se oli kaikki totta. Se oli vain Marilyn.
Monroen riippuvuus lääkkeistä ja alkoholista paheni. Helmikuussa 1961 Marilyn kirjautui psykiatriselle klinikalle, jota kutsui myöhemmin painajaiseksi. Hän sai soitettua Joe DiMaggiolle klinikalta ja entinen aviomies matkusti heti Floridasta avustamaan Marilynin siirtymisessä hoitoon New Yorkiin. Marilyn viipyi newyorkilaisessa sairaalassa kolme viikkoa.
Monroe ei sairastelujen takia kyennyt työskentelemään enää loppuvuonna, sillä hänelle tehtiin kaksi leikkausta. Marilyn palasi Kaliforniaan, missä hän paranteli itseään.
Vuonna 1962 Monroe aloitti Something’s got to give -elokuvan kuvaukset. Sairaudet tai niiden pelko eivät kuitenkaan jättäneet häntä rauhaan ja Marilynin kerrotaan jälleen kärsineen pahasta esiintymiskammosta.
19. toukokuuta 1962 Monroe teki kuitenkin viimeisen merkittävän julkisen esiintymisensä presidentti John F. Kennedyn varhaisissa syntymäpäiväjuhlissa New Yorkin Madison Square Gardenissa. Monroe esitti juhlissa Kennedylle Happy Birthday Mr. President -onnittelulaulun.
Elokuun 5. 1962 Marilynin psykiatri ilmoitti kuitenkin Los Angelesin poliisille tähden löytyneen kuolleena kotoaan. Hänen elimistöstään löydettiin kloraalihydraattia kahdeksan milligrammaa millilitrassa ja pentobarbitaalia 4,5 milligrammaa millilitrassa. Kuolinsyyksi mainittiin akuutti barbituraattimyrkytys, jonka aiheutti ”mahdollisesti itsemurha”.
Hautajaisjärjestelyistä vastasi Joe DiMaggio. DiMaggion kerrotaan myös toimittaneen ruusuja kolmasti viikossa Marilynin haudalle seuraavien 20 vuoden ajan.
Vain viikkoja ennen kuolemaansa elokuussa vuonna 1962, Marilyn istui alas Richard Merymanin kanssa ja myönsi haastattelun Life lehdelle. Suorapuheinen ja vilpitön Marilyn kertoi, miten kuuluisuus oli vaikuttanut hänen elämäänsä. Tämä sanoikin haastattelun olleen paras, mitä hän oli koskaan antanut. Voit lukea mielenkiintoisen haastattelun Ihanaihanampi Marilyn-blogista.
Kirjat ja lukeminen ovat yksi lempiharrastuksistani. Minulla on paljon kirjoja, mutta ehkäpä minulla on joskus ihan oma kirjastohuone asunnossani :)
Eilen nostin tiskipöydältä tulpaanit vähäksi aikaa keittiönpöydälle. Vältän kukkien pitämistä keittiönpöydällä, koska monetkaan kukat eivät ole kovin terveellisiä kisuille. Ja kas, sieltähän saapui pikavauhtia Maija, joka alkoi hoitaa kukkia tottunein hortonomin ottein :D
Ilme oli tällainen, kun toruin ja vein kukat taas tiskipöytää kaunistamaan. Meillä kissat eivät hypi tiskipöydälle vain keittiön ruokapöydälle, josta näkee hyvin ulos.
Marilynilläkin oli kauneuspilkkunsa kasvoillaan ;) Vai olisikohan Maija sittenkin Putous-hahmo Arja Laine? :D
Laittelin keittiötä hieman uuteen järjestykseen. Pienikin uudistus keittössä piristää kummasti.
Mulla on huomenna synttärit, ikuisesti 25 :D En aio juhlia niitä sen kummemmin. Teen hyvää ruokaa, nautin vapaa-ajasta ja unimaailmasta. Kisuillekin on varattu erikoisherkkuja mamin synttäreitä silmälläpitäen. En odota synttärilahjoja, enkä sen suurempia muistamisia. Synttärit olivat suuri juttu tuonne kaksikymppiseksi saakka, mutta ei enää. Sitä on vanhetessaan vaan aina päivän lähempänä kuolemaa :D
Keväämmällä lupasin pitää pienimuotoiset juhlat ystävilleni, pientä purtavaa, viiniä ja hyvät jutut! Baareissa notkuminen on niin so last season, kotibileet kunniaan. Saatamme pistäytyä sitten keväällä paikallisessa laulamassa karaokea. Silloin tällöin ihmisten ilmoilla käyminen on ihan mukavaa, mutta joka viikonloppuisena "harrastuksena"se on kallis ja aikalailla tylsä ajaviete. Olen mieluummin selvinpäin ja herään aamulla tekemään kaikkia kivoja juttuja ilman krapulaa ja morkkista. Kirjapinosta uuden kirjan valitseminen, lukumaailmaan uppotuminen ja kiireettömyys. Onneen ei paljoa tarvita, niin kuin olen täällä monta kertaa todennut ♥ Kukaan ei tarvitse minua, en ole tavoitettavissa. En juhli merkkipäivääni :D
Viikonloppuna nautitaan kotielämästä, aion linnottautua kotisohvalle, nauttia tekemättömyydestä ja katsella Watson-palvelusta pari leffaa. Mun oma synttärilahja itselleni.
Kukkuu ja mukavaa viikonloppua kaikille!
Atshii...täällä taitaa olla flunssa tuloillaan. Aivastuksia aivastusten perään. Mutta heikunkeikun ja lämpöisen tunnelmallista viikkistä lukijoilleni!
What do I wear in bed? Why, Chanel No. 5, of course.
