Korkealentoista: Ultra Bran Dinner VIP Soundcheck-lippu, vaatekaapin syövereissä ja juhlan hulvattomia hetkiä

Odotin eilen kovasti Ultra Bran Hartwall Areenan keikan lippujen myynnin alkua. Missasin ekan keikan, mutta lopulta sain toiselle keikalle eli lauantaille Dinner VIP Soundcheck-liput. Ultra Bra on yksi kaikkien aikojen suosikkibändeistäni, olen nähnyt yhtyeen viimeksi keikalla vuonna 1999 Lieksan Vaskiviikolla. Olen niin innoissani UB tulevasta keikasta, että mietin jos saisin liput vielä sunnuntainkin keikalle.

Maanantain voi aloittaa mukavasti. Tapasin illalla ystäväni Astan. Siinä hetkessä oli kaikki mitä tarvitsee, VENN makoisat levypizzat, lasi viiniä ja lennokkaat jutut. Olipa erityisen mukavaa nähdä! Nähdään taas, kun Suomeudut ♡

VENNiin kannattaa tämän kuun aikana, koska kaikille VENN:in Facebook-tykkääjille on tarjolla syyskuun ajan kaksi herkullista levyä yhden hinnalla (ei voimassa pe-la)!

Edun saat näyttämällä tykkäyksen puhelimestasi. itse valitsin salami ja kana-avokado levyt. Herkullista!

Perjantaina juhlin Iceland Airin VIPpinä Circuksessa ja bailasimme islantilaisten bändien tahtiin sekä nautimme makoisista tarjottavista. Matkabloggaaja Veera Bianca on ihastuttava ihminen, jolla on todella lennokkaita juttuja. Aivan parasta juttuseuraa. 
Oli kiva nähdä ystäviään ajan kanssa. Harva on muuten syönyt VIPissä rahkaa, SKYR oli makoisaa :D Koska saimme Susiklubin rannekkeet, jotka oikeuttavat keskiviikkoon saakka VIP-tilaan pääsyn, niin menimme vielä ystävien kanssa katsomaan lauantai-iltana Stigiä. Persoonallinen henkilö ja ihan kivoja ralleja. ainut vaan, että Circuksne narikkatyypit ovat aikalailla ynseitä. Eri ihmisille on eri säännöt.


On ollut viime aikoina paljon töitä ja huonosti nukuttuja öitä, se alkaa tuntua kropassa. Jos ei ole itse kunnossa, niin toistenkaan auttaminen ei silloin luonnistu.

Niin! Mrrh, jokohan se syksy tekee tuloaan ?! Ensimmäistä kertaa ikinä sen jatkuvan pimeyden ajatteleminenkin saa aikaan minussa pienen pakokauhun, mitenköhän tästä talvesta mahdetaankaan selvitä täysijärkisinä ? On liian viileä kesäksi ja liian vihreää syksyksi. Eikä tuoksu syksylle. Onkohan tämä joku välikausi? 

Kohta on pimeää kun lähtee töihin ja on pimeää kun tulee kotiin, sataa, tuulee, on harmaata, lunta, loskaa, pakkasta, voi huokaus. Ymmärrän tosi hvyin eläkeläisiä, jotka heti tilaisuuden koittaessa muuttavat talvikausiksi jonnekin muualle. Sitä odotellessa. Vähän on kyllä tekemistä vielä ja saattaa olla, että eläkkeiden maksu meidän sukupolvelle lakkautetaan kokonaan, mutta saahan sitä haaveilla. Tai jos ollaan realisteja niin mun terveys ei kestä eläkeikään vaan kasvan horsmaa jo sinä vaiheessa, kun eläkeikä koittaisi.

Mutta syksy on ihanaa huivi-aikaa. Olen ennenkin tunnustanut omaavani jonkin sortin huiviaddiktion. Huivit kun niin ovat kevyitä, vähän tilaa vieviä, käteviä, sopivan kokoisiakin. Ja nättejä. No, niitäkin voi silti olla liikaa? Vai voiko? Hermostuin itseeni totaalisesti, kun melkein menin tilaamaan taas yhden " ihan-pakko-saada " - yksilön viime viikolla. Suivaannuin niin, että otin kaikki huivini esille, lajittelin ja karsin ne. Onneksi en tilannut, koska mullahan oli melkein samanlainen :) Hoin itselleni" En- tarvitse-mitään " -mantraa, joka merkillisen helposti haihtuu mielestäni aina tavan takaa. Pitäisi varmaankin tatuoida tuo lause oikean käden  kämmenselkään lähelle peukalonhankaa, paikkaan, josta sen varmasti näkee korttia tai tunnuslukuläpyskää lompakosta esiin kaivaessa ;D 

Syksyssä on jotain, joka saa tutkailemaan elettyä elämää. Joskus sen löytää vaatekaapista. On käytettyjä ja käyttämöttämiä paitoja. Vähän kuin käytettyjä hetkiä, ja sitten hetkiä joita ei ole vielä käytetty. Tilaisuuksia jotka odottavat vielä saapumistaan. Ja sitten on kirpputorikasa. Tänä syksynä hankkiudun siitä kasasta eroon ja annan uusien asioiden tulla. Miten on, tekeekö kukaan muu koskaan löytöjä omista kätköistään ?

Monta ajatusta, huller om buller & käpertymistä syksyn sävyihin

Tällä viikolla on ollut aivan liian monta ajatusta päässä. Liikaa liikennettä, liian paljon ääntä. Sekasotku, ruuhka, kiljuva hallittukaaos. Pakko hiljentää, karistella ajatuksia matkan varrelle. Onneksi huomenna on perjantai ja edessä superpitkä työpäivä. Etsin kuitenkin rauhallisen polun, hengitän syvään.

Syksy. Luonto astuu lepotilaan, ja samalla ihminen käpertyy itseensä. Syksyn sävyihin on hyvä käpertyä, ne ovat lämpöisiä. Jotain melankolista ja kuitenkin jotain niin harmonista tunnelmaa. Paljon kynttilöitä ja tunnelmallisia iltoja. Hiihdän kotona villasukissa ja ulkona neuleessa. Inhoan pimeyttä ja pitkää talvea. Siksi minun onkin päästävä aina hiihtolomalla aurinkoon, lämpöön ja näkemään edes vilaus auringosta. Muuten mieli masentuu, jos ei ole mitään mitä odottaa. Kaipaan valoa, vehreyttä ja elämänvoimaa pitkän talven aikana. Olen ottanut oppia elämään Etelän ihmisten tyylistä, siis ne, jotka asuvat tuolla kaukaisillamailla. Siellä syödään ulkona viikollakin iltaisin, tavataan ystäviä, käydään kulttuuririennoissa ja eletään hetkessä. Olen ottanut nämä opit käyttööni ja elämäni on saanut uuden suunnaan, paremman ja mielenkiintoisemman. 

Niitä kivoja juttuja, kun voi tehdä muulloinkin kuin vain vapaapäivinä tai viikonloppuina. Elämä on nyt, sitä täytyy muistaa elää arkenakin. Arkikin on kauniimpaa ja mielenkiintoisempaa, kun sen täyttää mielenkiintoisilla ja hyvillä asioilla. Yksi tärkeä paikka on ehdottomasti merenranta ja yleensäkin vesistön läheisyys. Siellä versoaa uusia ideoita ja sielu lepää. Kaiken menemisen ja tekemisne vastapinaoksi on myös muistettava kuunnella kehoana ja relattava.

Itseensä käpertyminen on samalla myös kotiin käpertymistä. Syksy on arjen aikaa, tunnelmia kotona, lämpöä mukavuutta. Herää kaipuu kotiin – missä ikinä se sitten kenellä onkin. Kaipuu rakentaa pesää, käpertyä itseensä ja asettua levolle. Uskon, että tulevaisuuttakaan ei kannattaisi murehtia, eikä kaikkea kannata haluta heti. Elämä järjestää. Elämä on kuin portaat, joita kannattaa kiivetä askel kerrallaan ja nauttia siitä omasta askeleesta. Harppomalla kun saattaa kompastua ja kieriä alas.

Marimekko Fashion Show - Autumn, Winter 2017 & VENN viinijooga

Osallistuin torstai-iltana kutsuvieraana Marimekon Mikonkadun  muotinäytökseen, jossa esiteltiin syksyn ja talven 2017 mallistoa. Sieltä löytyi upeita metallisia ja nahkaisia koruja, unisex asuja, upeita kenkiä sekä pari kivaa vaatetta. Pinkki talvitakki ja upea monikäyttöinen silkkipaita sekä mekko. Marimekolta tekeaa aina kauniita ja ajattoman klassisia löytöjä.

Keskiviikkona pitkän työpäivän jälkeen olin aikalailla väsynyt, koska olin ollut lähes viisi tuntia sisäilmaongelmaisella työpaikalla enkä käynyt ollenkaan ulkoilemassa näiden viiden tunnin aikana. Tuli deja vu-ilmiö viime lukuvuodesta. Todella sairasolo. Mun on vaan pysyteltävä parakkiluokassani.

Suunnistin kumminkin Viinilinnan viinijoogaan VENNiin Helsingin keskustassa, jota ohjasi joogaguru Kylli Kukk.

Onneksi menin tunnilla, koska huomasin venytellessä joogaliikkeitä, että selkäkivut hellittivät ja olokin koheni meditoidessa. Liekö ollut paljonkin vaikutusta viinien nauttimisella joogatessa, tiedä häntä? ;D

Mutta kerrassaan hauska ja uusi kokemus. VENN tulee toteuttamaan jatkossakin viinijoogaa, olimme ns.kokeiluerä. Hyvin tyytyväisiä kokelaita.

Erittäin hyvää ajanvietettä. Viinilinnalla on muuten laajavalikoima laadukkaita ja edullisia viinejä jokaisen kukkarolle ja makunystyröille. Kannattaa siis seuraavan kerran, kun poikkeat alkomahooliputiikkiin, niin tsekata Viinilinnan juomatarjonta.

VENNistä löytyy aina myös hyvää ruokaa, niin yhdelle kuin useammallekin jaettavaksi. Jos et ole vielä poikennut Helsingissä Mikonkadulla sijaitsevassa VENNissä, niin nyt kannattaa poiketa lasilliselle tai parille!

Tänään töiden jälkeen illalla suunnistan Iceland Airin bileisiin keskustaan. Saa nähdä kuinka hauskoja hetkiä onkaan luvassa! Ainakin lennokkaita juttuja ja hyvää seuraa.

Ihanaa viikonloppua sinne ruutujen toiselle puolelle :)

 Miesmallilla on jalassaan unisexhousut.

Ja huomatkaa kerrassaan ihanan lämpöiset syksyiset värisävyt.