On pelkästään rikkaus, että meitä on niin monenlaisia ja monen näköisiä. Kun fyysinen keho voi hyvin, vaikka se onkin vain meidän kuori, niin se on energioiden vastaanotin. Pätijät ja turhasta valittajat. Ne, jotka haluavat tehdä toisten elämästä todella vaikean. He näkevät kaiken mustana möykkänä, kunhan saa haastaa riitaa. Ihan vaan sen takia, kun kaikki ei mene oman mielen mukaan, valittamisne ilo. En ymmärrä. Informaatiokatkoksia ja puolikkaita lauseita. Unohdettuja lupauksia ja sättimistä. Lopuksi toivotetaan ironisesti parempaa aikaa. Joopa joo.
Näitä tyyppejä löytyy varmasti jokaisen lähipiiristä, työpaikalta kuin muistakin instanseissa ja vapaa-ajalta. Egoilijat ja ne, jotka eivät koskaan voi pyytää anteeksi saatikka myöntää virheitään, vaan koettavat rökittää toisia omalla pahalla olollaan.
Moni ei vaan tule miettineeksi, että voi lopulta joutua kasvotusten luottamusmiehen tai muun instansin kanssa. Ystävyyskin voi loppua. Ystävän työpaikalla on käynyt juuri näin, esimies, joka oli aina tökerösti töks-töks niin joutui tekemisistään ja sanomisistaan tilille. Tai toinen ystäväni, jonka valmentaja ei ymmärrä sitä, ettei pahentuneen astman takia voikaan enää treenata samalla tavoin kuin ennen tai samanlaisilla tavoitteilla. Jos ihminen joutuu sairauden tai muun elämässä tapahtuneen asian takia jättämään välillä asioita syrjään, niin minusta siitä ei pidä pyydellä keneltäkään anteeksi. Elämä voi yllättää kenet vaan meistä. Juuri silloin kun vähiten odottaa. Jokaisen keho on ainutlaatuinen ja jokaisella on oma tapansa pitää siitä huolta. Kenenkään ei pidä väkisin yrittää tunkeutua tiettyyn muottiin. Se, että on rauha itsensä kanssa, niin se on kaiken a ja o.
Jos ihminen joutuu olemaan sairautensa takia pois sitovasta harrastuksesta tai töistä, niin osalla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Kuka hullu nyt on mieluummin sairas kuin terve. Ei meistä kukaan olisi sairas, köyhä tai ruma. Kaikki haluavat olla rikkaita, terveitä ja kauniita. Sitä tulee välillä miettineeksi, että eikö elämä ole vielä tarpeeksi kolhinut näitä ymmärtämättömiä tyyppejä. Toivon heille kaikkea hyvää ja ymmärryksen lisääntymistä. He myrkyttävät ilmapiirin ja mielen. Kiusaamista. Sitä on myös aikuisten keskuskuudessa, se ei ole ongelma vain lasten ja nuorten keskuudessa. Joskus kannattaa miettiä asioita laatikon ulkopuolelta.
Itselläni on vointi taas romahtanut. Douppaan itseni täyteen erinäisiä lääkkeitä sisäilman takia, kuten työterveyslääkäri kehotti varustautumaan työpäiviin. Tänä vuonna on menossa jo 11. antibioottikuuri. Sinnittelen kuumeen ja tulehdusten keskellä. Koetan pitää mielen virkeänä ja positiivisuuden kehissä. Välillä on pakko jäädä sairaslomalle, koska keho ei jaksa vaikka mieli koettaakin tsempata ja jaksaa. Todella turhauttavaa ja psyykkeelle raskasta. Kukaan ei voi tajuta niitä fiiliksiä, jollei itse ole ollut sairastelukierteessä. Siihen päälle, kun sattuu vielä elämässä kaikkea muutakin ikävää, niin välillä sitä miettii mustia ajatuksia. Onneksi koti on terve.
Sitä miettii sairasloman aikana kaikkea, on todellakin mustia hetkiä. Lopulta pinnalle nousevat kuitenkin ne hyvät asiat, ne voimauttavat. Sairasloma ei ole sama asia kuin tavanloma. Itse nukun paljon sairaslomilla ja pyrin ulkoilemaan vointini mukaan. Kerään voimia. En koskaan tule paranemaan jo saamistani vammoista, mutta uusien oireiden tultua koetan minimalisoida niitä olemalla sairaslomalla ja lepäämällä. Välttää altistusta. Omasta jaksamisestaan on pidettävä huolta. Jos menetän lopullisesti terveyteni -ja työvuosia olisi edessä vielä 30, niin ei kukaan tule minulta kysymään kuinka voin ja mistä saan elantoni.
Sen voin todeta, että tulee olemaan tiukat kolme vimeistä työviikkoa. Henkisesti ja fyysisesti. Ei tarvitse miettiä mitä teen työpäivien jälkeen, otan lisähappea, lääkitsen kipuja ja nukun. Olen aikalailla epäsosiaalinen pitkien työpäivien jälkeen, koska kroppani on käynyt ylikierroksilla myrkkyjen takia. Mutta onneksi tykkään nukkua, vaikkakin olisi kiva harrastaakin jotain. Unistani saisi oivaa youtube kamaa :D
Mutta tykkään työstäni ja teen aina parhaani. Se antaa paljon voimaa ja on kantavana voimana. Sitten kun on aika sairastaa, niin sairastan. Mutta kesälomalla on aikaa nauttia oireettomammasta elämästä.
Se tunne, kun kokoa ajan ei väsytä, eikä huimaa, ei ole aivosumuja eli muistikatkoksia, ei ole vatsa sekaisin lääkemääristä, ei ole tukehtumaisillaan ja ei koske niveliin tai keuhkoihin. Eikä tarvitse oksentaa limaa, eikä suussani haise jatkuvan poskiontelotulehduksen takia kuin siellä olisi näädän raato. Tosin jos viereeni istahtaa tyyppi, jolla on liian tujakalla pesuaineella pestyt vaatteet tai on uinut parfyymissä, niin hapen saanti loppuu kuin seinään. Olen kuin kala kuivalla maalla. Julkisissa kulkuneuvoissa törmää usein näihin ikäviin ylläreihin.
Kuinka upeaa olisi päästä taas juoksulenkille, kuntosalille ja kävelemään ihan normi-ihmisten vauhtia. Nämä asiat eivät ole minulle eikä kaikille muillekaan itsestäänselvyyksiä.
Jos saa elää oireettomampana ja terveempänä niin se ei ole itsestäänselvyys. Se olisi niin mahtavaa! Piti aivan sulkea silmät tuon lauseen kirjoittamisen jälkeen, mun unelma!
Olen oppinut elämään hetkessä. Silloin, kun voin paremmin teen paljon asioita, suorastaan ahnehdin. Kun vointi on heikompi on levon aika.
Väsymys, uupumus ja loppuun palaminen ovat nykyajan ihmisten vitsauksia. Mielen ja kehon on levättävä riittävästi - henkistynyt mieli ei pysty ottamaan vastaan tietoa taikka aistimaan selkeästi asioita. Joidenkin mielestä päikkärit ovat ajanhaaskausta. Mutta mitä väliä sillä on, että olet jonkun mielestä välillä laiska, jos mielialasi paranee sen takia, että otat päikkärit? Jos ei kuuntele kehonsa viestejä ja lopulta ylirasittuu, voivat seuraukset olla hyvin vakavat. Kehosi on hyvin viisas, kuuntele sitä! Ne ylisuorittajat haudataan aivan samalle hautausmaalle aikanaan kuin ne, jotka ottavat välillä päikkärit ja kuuntelevat vointiaan. On välillä tärkeää asettua toisen asemaan ja miettiä, mitltä minusta tuntuisi tuossa tilassa ollessa. Se on sitä empatiaa ja hieman sympatiaakin. Tunneälyä!
Vanhempana (ja viisaampana?) ainakin itse huomasin sen, että materia on vain katoavaista ja tärkeintä on nauttia kokemuksista, tunteista ja elämästä aidosti. Pitää huolta terveydestään. Elä sillä tavalla, että voit tuntea olosi onnelliseksi...se kai elämässä on tärkeintä. Elämä ei ole joko-tai, siihen mahtuu paljon muutakin.
Erästä Juba Tuomolan sarjakuvasankaria lainaten tahtoisin myös todeta: Älä pingota Paavo, ota viinirypäleitä!
