On ok olla erilainen!

Olin sädettämässä taas itseäni eilen paljon puhutulla Kätilöopistolla, nähnyt ystävän hyvän äärellä ja ihaillut kaikkea kaunista. Saapui ilta ja taivas maalautui ilta-auringolla. Aurinko vaikuttaa positiivisella tavalla mielialaan. Sen voima on valtaisa. Se saa näyttämään maiseman erilaiselta. Se saa näyttämään ihmiset erilaisilta. Hehkua!

Huh, mikä ilma tuolla ulkona onkaan aina välillä. Onneksi saan olla vain käpertyneenä tänne sohvan kulmaan melkein koko viikonlopun. 

Voi kevät-rakas, missä viivyt? On juostu tukka putkella ympäri kyliä etsimässä sinua, mutta ei edes pilkahdustakaan auringosta. Sateen jälkeen paistaa yleensä aurinko, mutta ei tänä keväänä. Mustanpuhuvia päiviä. Väliin pientä iloa huolten välissä.

Voimauttavia hetkiä. Rakastan elää tietyllä tavalla reunalla. Timanttikin on vain pala hiiltä, joka selviytyi stressistä poikkeuksellisen hyvin. Toivon sinulle rohkeutta olla välillä erilainen, rohkeutta ja hyväksyä erilaisuus ja rohkeutta tukea erilaisuutta. Sillä on tosi ok olla erilainen!
Meillä jokaisella on omat diagnoosimme.

Kevätsade louskuttaa kangaspuitaan:

mustaa

harmaata

mustaa

harmaata,

kesän kohdalle keltainen ja vihreä raita.

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,

pihlajain valkeata kukkahärmää,

tervakkojen punaisia tähtisikermiä.

Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia

lainehtivat niityt mielettöminä merinä.

Ja tuoksua!

Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!

Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,

pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!

Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,

terälehdet äärimmilleen auenneina,

elää ihanasti kukkien,

tuoksustansa, auringosta hourien –

huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus

varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukittu kerta!

On paistanut aurinko,

taivaan suuri ja polttava rakkaus,

suoraan kukkasydämiin,

olemusten värisevään pohjaan asti!

Katri Vala: Kukkiva maa (1924)