Ystävähetkiä, Malbec-tapahtuma, ravintolavinkkejä ja tuskansinfonia!

Hienosta kasvatuksesta ja hyvien viinien tuntemuksesta on suurta iloa koko elämän ajan. 

-Ernest Hemingway-

Olin ystäväni kanssa Argentiinalaisessa Malbec-viinitapahtumassa perjantai-iltana Vanhalla Ylioppilastalolla. Oi, mitä makoisia viinejä olikaan tarjolla kaukaa. Maistiaiset olivat eri viinitiloilta ja ne olivat 4 cl per näyte.

Maistelin viittä eri valko- ja kuohuviiniä ja joukosta erottui selvästi suosikkini. Saimme myös maistella juuri tähän tapahtumaan valmistettua skumppasorbettia. 

Pistäydyin myös Espritin kokkareissa eräs ilta, ihastelemassa retromallistoa ja nauttimassa kuohuvaa sekä macaronseja.

Olen myös kunnostautunut viime aikoina ulkonasyömisessä. Eilen piipahdettiin ystäväni kanssa Hard Rock Cafessa, jossa nautin Texan Burgerin kera sipulirenkaiden. En pidä raneista, joten vaihdoin ne ihan kohtalaisiin sipulirenkaisiin. Ja jälkkäri oli valtaisa kulhollinen herkullista suklaa brownieta, jäätelöä sekä kermavaahtoa. Tämä jälkiruoka on tarkoitettu 2-3 hengelle.

Tänään piipahdimme ystävien kanssa Grande Grillissä ja Kappelissa. Pieni irtiotto arjesta kera hyvien juttujen tekee ihmeitä henksiselle kapasiteetille. Kun sukii sieluaan välillä hyvällä ruualla ja ystävällisen välittömässä seurassa, niin sitä jaksaa taas ihmeen paljon. Niitä vastoinkäymisiäkin. Grande Grillissä muuten  suosittelen Chevre salaattia kera naudan sisäfileen.

Päivä täynnä ystäviä ♡ Enkeli kulkee varmasti rinnallani, koska tuo juuri oikeisiin hetkiin ja yllättäen ystävien tapaamisia. Se, että voi puhua ummet ja lammet ja minua kuunnellaan. Vahva olo, vaikka olen miettinyt viime aikoina hetkeä, milloin voisin totaalisesti romahtaa. 

Myöhäisillan kävelyhetkiä harrastin ystävän kanssa jo Lieksassa asuessa.

Olen siunattu ja voimaantunut. Kannattaa lähteä pian kuukävelylle. Kuu ihastuttaa!

Minut on yritetty nujertaa viime aikoina, mutta seison edelleen. Kylläkin välillä polvillani, mutta suht pystyssä. Elämä on aaltoliikettä. Ihmiset, nuo kyykäärmeen sikiöt, joilla ei ole tilannetajua eikä muuta kuin omanapa. Vaaditaan toiselta kaikkea, muttei itse anneta muuta kuin petettyjä lupauksia ja tuskaa.

Onneksi olen varsin lujaa tekoa. En säry pienistä vaikka sisälläni soi ajoittain tuskansinfonia. Hymyn taakse on helppo kätkeä suru ja tumma sielu. On helpompaa hymyillä. Sen syytä harvat kysyvät, mutta kertoessasi olevasi surullinen tulevat monet päivittelemään ja surkuttelemaan olotilaasi ja kertomaan, että "kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu".

Kukaan ei voi täysin koskaan tietää toisen tunnelmia. Ei voi tietää kuinka kauan on jo läikkynyt yli. Se mikä toiselle on vähän, voikin toiselle olla liikaa. Jaksamme eri asioita ja eri määrää. Voimat riippuvat niin monesta tekijästä. Kukaan ei jaksa loputtomiin. Toiselle sama asia on alku, toiselle viimeinen pisara, jonka myötä malja läikkyi yli. Näinkö vähästä, ajattelee joku.Mutta mistä hän tietää, miten paljon maljassa jo oli. Pyydän, että elämä kantaisi meitä kaikkia.

Pinta on niin kuin aina ennenkin, kuin ei mitään hätää olisikaan. Sen avulla pärjää. Kun vikaa ei näy, kukaan ei huomaa eikä kysele. Eikä sitä pintaa paljoa tarvitse raaputtaa, kun se on rikki, ja kaikki kipeät asiat taas käsillä. Tulvaportit aukeavat.Toisinaan on hyvä, että ihmiset uskovat paperikääreesysteemiin ja toimivat sen mukaan, silloin itselläkin on helpompi, kun muutkin uskottelevat, että kaikki on hyvin, eikä kipeästä asiasta tarvitse puhua. Toisinaan taas toivoisi, että joku ei menisi siihen halpaan, että kaikki on hyvin kuin näyttää olevan. Istun välillä paikallani ja kuuntelen. Asioilla on tapana lutviutua. Täytyy antaa aikaa, mutta vain sen verran, ettei hyvinvointi ja mielenterveys ala heittää.

Elämä ainakin opettaa tavoille. Joskus väkisin hymyilemisen taito on ehdoton, tai happamuus leviää porukassa kuin tuli kuivassa kanervikossa. Kaunista on kuulla, kuinka hiljaisuus soi. Ja minä ammennan rauhasta.