tiistai 16. tammikuuta 2018

Valoisissa ja synkissä vesissä

Olen ollut sanaton, olen kohdannut viikonloppuna raskaita asioita vaikka joukossa on ollut valonpilkkujakin. Herkuttelimme ystävättäreni kanssa Kämpissä lauantai-iltana, se oli luksusta ja hetki arjen murheiden yläpuolella. Kämpin lasiterassin atmosfääri on aina yhtä luokseenkutsuva ja ihana sekä ruoka erittäin makoisaa. Sitä kaipaa välillä elämään pientä luksusta.

 Olen tehnyt päätöksiä. Päässyt ajatuksen tasolla taas seuraavalle tasolle päätöksessäni. Asioita ei voi jättää välitilaan. Onneksi on hyviä keskusteluita, ystäviä ja lämpöä. Tasapainottelua.
Voimat ovat välillä koetuksella ja joustavuutta tarvitaan liiaksikin. Hymyn taakse on helppo verhoutua, helpompi kuin kyynelten.
Jos hymyilet, niin harvoin kysytään syytä hymyyn, mutta kaikkia kiinnostaa se miksi itket?!
Elämä on kuin uintia valoisissa ja välillä synkissäkin vesissä. Kenenkään elämä ei ole ainaista auringonpaistetta ja onnea. Mutta monitoniseen elämään ei saa jumittua. On pysyttävä liikkeessä ja pyrittävä kohti parempaa, valoa.


Kaikki, mitä kaipaan nyt ovat: stressittömyys, olla terve,  auringonsäteet, muutama ystävällinen sana ja supervoimat

Musiikki helisi puutarhassa raskaasti, hieman surullisesti. Jäämurskassa viini tuoksui kuin meri, yön terälehtien alla. Viulujen alakuloiset äänet laulavat usvan noustessa:

"Kiitä taivasta, kohta on valon aika, rakastettusi kevät saapuu."











perjantai 12. tammikuuta 2018

Hurmioituneena kauniista hetkestä*

Annoin työmatkalla kaikelle huomaamattomalle huomioni. En kiirehtinyt vaan katselin ympärilleni. Hurmioiduin. Huomasin, kuinka ympärilleni alkoi kehittyä pieni näytelmä. Näytelmä, jonka huomaa vain silloin, kun keskittyy juuri siihen pieneen hetkeen, jota hengittää sillä hetkellä. Hetken, joka kertoi minulle kaunista tarinaansa, joka usein kiirehtiessä jää huomaamatta. Kiireen jalkoihin ja ajatussuman varjoon. Hetkellä, joka avaa eteemme kauneuden ja ympäröivän maailman kätketyn salaisuuden. Kun pidämme ajatuksen astian ja asenteemme puoliksi täynnä, emmekä puoliksi tyhjinä silloin olemme avanneet elämässämme uuden oven. Kurottautukaamme kohti talven kauneutta.
Kierrätetään positiivisia ajatuksia, sanoja ja tekoja. Skipataan pois kaikki negatiivinen, joka vahingoittaa mieltämme ja toisia ihmisiä. Pidetään hyvänkehä pyörimässä. 
Löysin kaapista vuosikerta Blossaa ja vanhoja kuvia.
Huomenna nukun pitkään ja annan ajatusten tulla, loi ´on ja pidän vapaapäivän. Kaikesta.

Toivon uniisi lupausta hyvästä huomisesta!






Arvonta: Unique Design by Maria-korvakorut

Arvottavana on upeat Unique Design by Marian kierrätyskumista tehdyt korvakorut. Suomalaista käsityötä parhaimmillaan!


Maria valmistaa tuotteensa käsityönä kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista sekä kirppislöydöistä; isossa osassa koruja päämateriaaleina käytetään kaunista, kevyttä ja kestävää fillarin sisäkumia. Maria valmistaa koruja myös taidelasista. Korvakorukoukut ja -klipsit ovat aina uusia.
Jokainen tuote on uniikki yksilö; ihan niin kuin me kaikki!


Arvonta-aikaa on lauantaihin 13.1.2018 saakka.
Lisäarvan saat, jos käyt liittymässä seuraajakseni Instagramissa.





torstai 11. tammikuuta 2018

Kohtaamisia & tekoja: Vaikutuksissa*

Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Kumpaan sinä kuulut?

Olen tavannut elämäni aikanani paljon erilaisia ihmisiä, joilla jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. On ihmisiä, joiden kanssa jutustelu soljuu helposti ja niitä, joiden seurassa on oltava alvariinsa varuillaan, kun niskaan sataa syytöksiä ja toisen sisäistä laatua olevaa pahaa oloa.  Älykäs ihminenhän  ei kaappaa keskustelua tai hukuta toisia loputtomiin, yksipuolisiin jaarituksiin. Hän osaa olla hiljaa ja kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Toisten jatkuva aliarvioiminen ja haukkuminen on viimeinen niitti arkkuun.
Itse pysyttelen kauempana silloin, jos huomaan, ettei keskustelukumppanilla ole mitään hyvä sanottavaa tai hän lietsoo negaatioita ympärilleen.

Kun älykkö lopulta avaa suunsa ja puhuu, hän osuu naulan kantaan. Jos saat kiitosta kuuntelijan taidoistasi sekä kyvystäsi olla hyvä ystävä, olet todennäköisesti fiksu tyyppi. Kyky tiedostaa omat puutteet ja halu työskennellä niiden korjaamiseksi ovat vahva signaali siitä, että korvien välissä leikkaa. On myös niitä marttyyreja ja luusereita, jotka ovat menettäneet elämäänsä otteensa ja kaikkien muiden elämä näyttää aina paremmalta. Moni luulee usein, että hiljaiset ihmiset ovat sisäänpäinkääntyneitä tai tuskallisen ujoja. Se ei välttämättä ole lainkaan totta. Älykäs ihminen saattaa vaieta siksi, että tahtoo pohtia tilannetta ja muotoilla oikeita sanoja mieluummin kuin höpistä niitä näitä. Yksi suurimmista ajatuksista monilla on riittämättömyyden tunne. "En ole tarpeeksi hyvä, muut ovat parempia..."  Sisäinen kriitikkomme tulee muistuttamaan riittämättömyydestämme monen monta kertaa, mutta en anna sen olla esteenä, sillä minulla on onnekseni työkaluja tähän.  

Viisas ei myöskään ylenkatso muita. Tutkimusten mukaan epäpätevillä ja huonolla itsetunnolla varustetuilla ihmisillä on taipumus liioitella kykyjään, aidosti kyvykkäät taas harvemmin tekevät itsestään numeroa. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä kirkkaammin hän tajuaa, miten paljon oppimista maailmassa yhä on ja osaavat olla kiitollisia. Aidosti viisas tietää oman arvonsa eikä koe tarvetta korostaa sitä kohtuuttomasti. Ystäväpiirisi kertoo paljon harrastuksistasi. Millaisten ihmisten kanssa viihdyt? Ystäväsi heijastelevat sitä, millainen ihminen olet. Fiksut ihmiset etsivät vaistomaisesti toisten fiksujen seuraa. Jos ystäväpiiri on elämääsi turmeleva, niin silloin kannattaa katsoa peiliin. Kysyä itseltään, että voisinko hakea ystäviä toisesta "harrastuksesta" tai miksi tuhoan elämääni pala palalta?
Ystävienkin kohdalla pätee, ei se määrä vaan laatu. Aitoja hyvänmielen kohtaamisia.
Jos ystäväpiirissäni olisi elämänlaatuani tuhoavia tyyppejä, niin ne lähtisivät heti pois.


On taitoa nähdä kaikessa ajoittain  hyvää ja sitä, että erilaisuus on hyvästä. Jos me kaikki muun muassa bloggaisimme yhdestä ja samasta aihepiiristä, niin tuskin olisi useimmilla blogeillakaan lukijoita. Suvaitsevaisuus, yhteistyötaidot ja toisten kunnioitus. Jos et osoita kunnioitusta toisia kohtaan, niin sitä on turha odottaa itseäkään kohtaan. 
Sitä saa mitä tilaa, niin hyvä kuin huonokäytöskin tarttuu. Blogipiireissä on tullut huomattua järkyttävää röyhkeyttä ja panettelua. En ole lähtenyt moiseen mukaan, koska  mm. julkisesta kirjoittelusta, kommentoinnista ja toisen valheellisesta mollaamisesta voi saada syytteen. Täytyy muistaa se, että minulle mm.bloggaaminen on harrastus, joka tuottaa hyvää mieltä. Se ei saa muuttua hampaat irvessä puurtamiseksi, jossa käyttäisin kaikkia taktiikoita häikäilemättömästi. En ole mieleltäni köyhä, joten en alennu tällaiseen käytökseen missään kohtaa. Mietin vaan tällaisten tyyppien kohdalla, että heitä ei ole nosteltu pienenä kantojen kohdalla ja kuinka pieneksi toinen täytyisi mollata, että itse tulisi vielä näkyvämmäksi?


Varustaudutaan positiivisella mielellä kohdattaviin asioihin ja riemuitaan pienistäkin ilon aiheista, riemuitaan toisten onnistumisista. Kiitollisuus ruokkii kaikkea hyvää ja etenkin mieltämme. Kiitollisuus on oiva keino treenata aivoja huomaamaan hyvää.  Hyvien tekojen ja ajatusten on tutkittu lisäävän onnellisuutta ja merkityksen tunnetta. Ja mikä hienointa, nämä vaikuttavat sekä antajaan että saajaan ja jopa pidemmälle. Miten voisit lisätä hyviä tekoja ja ajatuksiasi elämääsi? Yksi omista suosikeistani on kiitoksen antaminen ja positiivinen ajattelu. Jos ajattelu ja teot eivät ole yhteneväisiä, niin ne näkyvät ja kumoavat toisensa. Hyvänä esimerkkinä se, että humalassa oleva koettaa vaikuttaa selvältä. Kaunis ympäristö, hyvät tavat ja hyvä ruoka ovat osa elämääni ja luovat itselleni parempaa fiilistä.


"Tuli paloi nyt niin että kamiinantorvi kohisi. Uimahuone oli aivan lämmin ja huilu jatkoi yksinäistä säveltään pöydän alla. Näkymättömät käpälät kantoivat pois lautaset. Kynttilä paloi loppuun steariinijärveksi, johon sen sydän hukkui, ja nyt loistivat vain kamiinan punainen silmä ja punaisten ja vihreiden ruutujen valoläikät lattialla"









keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Valo tulvii - syvää hyvyyttä &someton elämä ?!

Loman jälkeinen elämä. Työpäivä. Kaikkea on tullut nähtyä, mutta olipahan päivä. Hyviäkin kohtaamisia. Mietin ihmisten valintoja elämässään, aika raadollista. Suunnitelmia. Mietin, jos sulkisin kaikki somekanavat blogin, instan ja facen. Selviäisikö elämässä ilman somea?
Kaikkeen kai tottuu, aikanaan. Olisi paluu entisaikaan, jota pidetään usein niin hyvänä, että sitä muistellaan suureen ääneen.


Odotellessani bussia töihin kuulaan aurinkoisessa pakkassäässä mieleeni tulvivat lukio aikani ja siniset huuleni. Silloin oli paljon aikaa vain hengailla ja haaveilla oppitunneilla. Nukuin joskus biologian tunnilla, fysiikan tunnilla ja kemian tunnilla. Tai kirjoittelin kirjeitä. Lukio taisi mennä kirjelappusten kirjoitteluksi ystävien kanssa. Ihmettelen vieläkin miten vähällä lukemisella selvisin. Kerran lunttasin olkapään yli vastauksen kysymykseen, miten puolukka lisääntyy. Elämä oli sometonta ja hyvin erilaista. En valita, siinä oli silloin kaikki mitä tarvitsikin. Kuinkahan ajattelen tästä kuluvasta ajasta kymmenen vuoden kuluttua?! (jollen kasva jo koiranputkea) Elämä on pitkä oppitunti.



Tämä päivä on erilainen kuin muut päivät edellisten viikkojen aikana. Hyvällä tavalla. Päivässä on ollut tähän asti syvää hyvyyttä, sydänalassani läikähti lämpö. Hyviä asioita ja ihania ihmisiä - opetuksia. Kotitekoista ruokaa ja itsetehtyä mansikkamehua ♡ Suuren osan arjen helmistä huomaa, vasta sitten kun on asettunut nöyrään ja kiitolliseen olotilaan. Olemisen moodiin. Kevät saapuu koko ajan, se on lähempänä joka hetki. Viihdyn tummissa nurkissa, vesisateessa ja pimeyden sylissä vaikka rakastan valoisuutta ja aurinkoa ylikaiken.  Melankolinen maisema on yhtä kanssani, kun tiedän kevätauringon taas kutittelevan muutaman kuukauden kuluttua nenääni. 

Ei sammuteta valoja vaan annetaan valon tulvia, koska valo hoivaa ja luo toivoa kauniista keväästä. En anna arjen kultareunojen repeytyä, koska muuten kaikki tuntuu olevan liian kaukana ja silloin olo on raskas. Ohikiitävistä hetkistä saamme paljon, kun emme anna niiden lipua ohitsemme huomaamatta.

Valoa sielun sopukoissa!





tiistai 9. tammikuuta 2018

Aavistus valosta*

Luulen, ettei elämässä kipu ja epäkohdat kiirehdi pois ennen kuin ne tuovat lisää viisautta, viisautta jota tarvitsen elämää varten.  Mutta toivon, että se luo jotain uutta lähelleni. Tämä päivä on piirtänyt sydämeeni kauniita kuvia, siellä on kultareunaisille muistoille aivan ikioma aarrearkkunsa ♡


Luotetaan lujasti siihen, että eteemme on annettu, se mitä tarvitsemme. Ulkona seisova jylhä koivukin on vahva hentoine oksineen lumipeitteen syleilyssä. Se tietää ettei kesä tule keskelle talvea. Koivu kestää aika paljon. Kesäisin se tanssittaa kasvustoaan tuulissa, paistattelee vihreähelmaisia lehtiään kesänlämmössä, kantaa talvisin valkeaa taakkaansa väsymyttä ja nöyrän hiljaisena. Se ei suuremmin itke myrskyn repimien oksiensa perään. Se hyväksyy luottavaisena ja nöyränä, että saa kasvaa taas hetki hetkeltä ja avaa ajallaan kauniin vaaleanvihreät korvansa vehreydeksi, joka pian on taas alastoman paljaana. Mutta se luottaa, se tietää, että erilaisen ja vaikeankin ajan jälkeen koittaa vehreys ja valo. Ajat, jotka se on aavistanut, mutta se vaatii sitä, että luottaa täydestä varrestaan. Toivon, että tekin kaukana ja lähellä olevat, jokaisen teidän kasvoilta voisi lukea illan tullen ilon, valon ja luottamuksen.






maanantai 8. tammikuuta 2018

Vinkki: Kylpylä- ja hyvinvointiloma Riiaan*

Kävin viettämässä pitkän viikonlopun Riiassa Latviassa.
Lensimme Riiaan Finnairin aamulennolla perjantaina ja palasimme takaisin Finnairin myöhäislennolla sunnuntaina. Lentomatka kesti vian noin tunnin. Perjantaina aamulla suunnistimme Aspire-loungeen, jossa nautimme täyttävän buffee  tyylisen aamiaisen.
Tämä oli neljäs kerta samaisessa kaupungissa, mutta tällä kertaa vietin kylpylä- ja kehonhuoltolomaa Opera Spa Hotellissa.  Hotellin sijainti oli aivan huippu, ei olisi voinut olla parempaa sijaintia. Meillä oli käytössämme Junior sviitti, joka ei ollut mitenkään kummoisesti sviittitasoinen. Kylpyhuoneessa oli tarjolla vain Kuolleenmeren antimista tehtyä shampoota, ei ollenkaan hoitoainetta tai muita kosmetiikkatuotteita, joita usein löytää sviittitasoisesta huoneesta. Huoneesta oli kivat näkymät kaupungille, mutta pienillä parannuksilla tästä Junior sviitistä olisi saanut oikeasti tasoisensa.


Hotellissa oli kylpylä-osasto, jota saimme sviittiläisinä käyttää klo 9-21. Mutta jos huoneemme olisi ollut superior rai standard-tasoinen, niin olisimme saaneet käyttää kylpylää vain rajoitetutsti tunnin verran vuorokaudessa tiettyinä kellonaikoina. Kylpylä oli ihan siisti, mutta pienillä parannuksilla siitä olsi saanut vielä paremman. Parasta oli sauna, lämpösohva, höyryhuone ja vähemmän kivaa oli liian viileä altaan vesi. Kylpylän pukeutumistila oli kaunis, mutta liian pieni. 



Otimme hotellin kauneushoitolassa erilaisia kasvo-ja vartalohoitoja lomamme aikana ja näitä voimme vain suositella.
Noin kahden tunnin hoitojakso, joka sisälsi kasvohoidon ja päähieronnan, jalka- ja hartiahieronnan, kokonaisvaltaisen ihonkuorinnan sekä kahden valinnaisen ruokalajin menun maksoi vain 85 euroa. Kävimme joka päivä erilaisissa hoidoissa, kylvyissä ja saunassa ja nyt loman jälkeen huomaan, että kehoni kiittää tästä lomasta. Kylpylä- ja hyvinvointiloma on juuri nyt mieleeni. Ei tarvitse stressata, suorittaa eikä kiirehtiä.
Opera Spa hotellissa oli runsas ja makoisa aamupala, kiva iltaravintola ja siisti yleisilme sekä palvelualtis ja kiva henkilökunta. Saimme pitää huoneemme iltapäivään saakka pientä lisämaksua vastaan. Tosin meille luvattiin sähköpostitse hotellihuoneen myöhempiluovuttaminen kahdenkymmenen euron hintaan, kun taas oikeasti jouduimme pulittamaan tästä ilosta kolmekymmentä euroa. Suosin hotellihuoneen myöhempääluovutusta aina silloin, kun kyseessä on iltalento. Mutta kokonaisuudessaan tämä oli paras tai ainakin toiseksi paras hotellikokemus Riiassa, ehken paras on ollut Square-hotelli vanhassakaupungissa. Olen ollut siis Riiassa neljä kertaa ja aina eri hotellissa. Tästä lähtien otan kylpylähotellin, koska Riika on minulle nyt yhtä kuin hyvinvointiloma.
Ja kenties palaan vielä Opera Spa-hotelliin vaikka tapoihini ei yleensä kuulu mennä kahta kertaa samaan kohteeseen saatikka hotelliin. Mutta never say never!


Shoppailimme ystävättäreni kanssa maltillisesti ja mukaani tarttui lempparikaupastani Orangesta upeita rinta-ja kaulakoruja sekä muutamasta muusta liikkeestä kengät ja paitoja sekä kauniin keltainen villakangastakki. Kävimme ihailemassa Stalinin hampaasta upeita näkymiä, tosin kesällä siellä oli huimattavasti mukavampi katsella maisemia lämpimän sään ansiosta. Luulen, että palaan vielä joskus Riiaan, sinne on edulliset matkat, tasokkaat hotellit ja suurimmat nähtävyydet ovat tulleet jo nähtyä. Pieni ja kiva kaupunki lyhyen lentomatkan päässä Helsingistä. Suosikaa lentokenttien loungeja, jos teillä on niihin pääsy. Siellä loma jatkuu ja saa vastan täyteen hyvää ruokaa ja juomaa sopuisaan hintaan.








'



































Kylpylähoitoon kuului kahden ruokalajin ateria, joka sisälsi herkullista haukea sekä perunamuusia kasviksilla sekä todella mauttoman valmisjälkkäri paahtovanukkaan. Vaikka rakastan jälkiruokia, niin minulla jäi puolet syömättä tästä jälkiruuasta.



 Paistettua Camembertjuustoa. Todellista herkkua vanhankaupungin Mazais Otto-raflasta.






Nautimme hotellin alakerran baarissa viinin kanssa herkkulautasen, jossa oli monipuolinen valikoima erilaisia makuja.
















Kuvassa kahden ihmisen shoppailun tulos :D


















Suuntasimme ennen lentoa Helsinkiin Diners Clubin Loungeen nauttimaan ruokaa ja juomia.