perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kymmenen asiaa...yhtenä iltana paljon jos viiniä jois*


Ette saa vielä tänäänkään Lissabon-postausta. On ollut sen verran haipakkaa, hyvässä mielessä. Kun teen postauksen, niin tykkään, että se on tehty maulla ja ajan kanssa. Matkapostausten tekeminen  vie kaikkein eniten aikaa, koska kuvien valitseminen ja lataaminen vievät paljon aikaa. Mutta lupaan postauksenvielä tämän viikon aikana, kun kiireet hellittävät.


Eilen sain kohdata monta ihanaa ystävää. Olen huomannut, että muuttoni jakaa ihmisiä. Olen saanut huomata ne todelliset ystävät ja ne, jotka puhuvat ja ottavat kontaktia vain silloin, kun tuntuvat hyötyvän ja kun hyötyä ei enää ole, niin muutetaan suuntaa. Uskomattomimpia ovat tyypit,jotka nostavat nokkaansa ja ovat katkeran kateellisia muutostani. Miksi? Jokainen voi elää elämäänsä? Jokainen voi muuttaa! Se vaatii vain järjestelyjä. Aian voi vaihtaa asennetta ja pyrkiä tarkistelemaan tilannettaan edes vähän eri kulmasta. Arvostan oikeaa ystävyyttä, sille löytyy aina aikaa. Yksipuolinen yhteydenpito ei ole mistään kotoisin. Ystävyyttä ei voi pakottaa. Parasta tässä on se, että huomaan ne aidot ihmiset, jotka jäävät vierelleni. Ei ole susia lampaiden vaatteissa. Ethän koskaan asuta sydämessäsi vihaa tai katkeruutta, sillä ne saavat sisäisen hehkusi hiipumaan ja estävät onnellisen tulevaisuutesi!


Tänään on vastaisku ankeudelle, juhlat ja Waskiviikon avajaiset!
Ruma sää, mutta paljon rakkaita ystäviä.
Kiire ei vie elämässä eteenpäin, koska tässä ja nyt tänä viikonloppuna on parasta aikaa nauttia ystävien puheensorinasta ja ihailla kesäillan sävyjä. Jättää tekosyyt roskakoppaan, koska huushollinsa kerkiää siivota seuraavanakin päivänä. Kannattaa tarttua tilaisuuteen, koska milloinkaan ei voi tietää vaikka tapaisi ihmisen viimeisen kerran. On vain tämä hetki, ohikiitävä hetki. Hetki, joka kätkee sisälleen paljon tunteita,uusia muistoja.

Ihmeitä tapahtuu, kun pitää ystäviin yhteyttä.
En ole ihmisenä tarpeeksi valmis. Sellaista päivää ei tulekaan elämässäni, kun olisin jotenkin täydellisen valmis kohtaamaan kaiken elämässäni. Valmiiksi en tule koskaan ja hyväksyn sen. Mutta elämänkokemus, piin kova tahto ja ystävät vievät elämässä eteenpäin! Ymmärrän sen, että minussa on valoni kuin varjonikin, ilman toista ei ole toista. Ystävyys kuolee, jos sille ei anna aikaa. Pelkkä kuuleminen ei riitä, täytyy kuunnella. Olla läsnä. Olen paras mahdollinen minä ja juuri siksi,että minulle on jäänyt elämäni varrella oikeita ystäviä, joita olen saanut tavata jo tänä kesänä ja vielä ensi viikonloppunakin. 
Kiitollisuus on elämäntapa. Arvostan sydämestäni aidon rehellisiä ihmisiä ja oikeita ystäviä. Sinun ei tarvitse esittää mitään siksi, että joku pitäisi sinua silloin parempana. Sinun ei tarvitse kelvata kellekään toisenlaisena, hyväksy itsesi! Nämä asiat saavuttaa itsetutkiskelun, pysähtymisen ja chillimmän elämisen kautta.Sinä olet avain omaan elämääsi. Ja sinulla on oman onnesi avaimet omissa kätösissäsi. Ystävyys. Se on avain parempaan elämään. Poks ja skål!

Vein eilen haudoille kuunliljoja. Minulta jäi pari ylimääräistä kaunokaista. Päätin istuttaa ne pienen tytön haudalle,jota kukaan ei hoida. En tunne pienokaista saatikka hänen sukuaan. Mutta sain hyvän mielen. Joskus kulkiessani hautausmaalla, jos huomaan sammuneen kynttilän, jossa olisi vielä paloaikaa, niin sytytän sen uudelleen. Pieni teko, mutta hyvä mieli. Ystävällisiä tekoja ja ajatuksia.







3 kommenttia:

  1. Ystävyys on minulle myös vapautta, vapautta palata aina kuin jatkaisi entisestä vaikka ei olisi nähnyt vähään aikaan. Nähdään kun siltä tuntuu, mutta ei paineella eikä pakolla. :)

    Ihanaa viikonloppua Satu <3

    VastaaPoista
  2. Ystävyys ei ole itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
  3. Aika uskomatonta, että aikuisista ihmisistä löytyy katkeruutta ystäviä tai muutoksia kohtaan. Tuollaiset kaverit saavat jäädäkin :)

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥