Spring is when you feel like whistling even with a shoe full of slush*

Keväinen aurinko, lumivuoret, hennon ohuet keväiset ajatukset ja päikkärit. Jospa kevät kuulisi kaipaukseni päiväunien aikaan ja kiiruhtaisi tuomaan piakkoin balleriinakelit.

Kevät tuo tullessaan myös kesäkissaongelman. Kisut, jotka otetaan suuren innostuksen vallassa ja luvataan huolehtia kisusta, mutta lopulta päätyvät kesäkisuiksi, kodittomiksi. Eihän ihmislapsiakaan hylätä (ei ainakaan pitäisi), kun heihin kyllästyy tai kun kesä kääntyy syksyksi. 

Kävimme eilen illalla ihailemassa pieniä ja hieman suurempiakin kisuja.

Kasvattaja on järkevä ja vaatii tiettyä rahasummaa aikanaan luovutusikäisistä kissanpennuista. Eihän kukaan kasvattaja halua, että kisu otetaan hetken mielijohteesta ja pahinta, jos kisu päätyisi kesäkisuksi. Kun päättää ottaa karvaisen ystävän täytyy olla tietoinen myös eläinlääkärikuluista, koska ystövä täytyy madotuttaa ja rokotuttaa joka vuosi. Emmehän mekään jää vaivojemme kanssa kotiin vaan suuntaamme usein vaivojen takia lääkäriin. Karvakamun rakkaus ja ystävyys on jotain sellaista jota ei koskaan voi rakentaa ihmisen kanssa. Se täytyy kokea. Jokainen elävä olento on tärkeä ja heistä tulee huolehtia. Pienen kissan rakkaus on suuri asia.