Hankin haarniskan ja ryhdyn ninjaksi*

Olen potenut työtapaturmaista päätäni. Jäätelön ja sushin syöntihän helpottaa aivotärähdystä ja kipeää nuppia. Hankin loppukevääksi haarniskan ja alan ninjaksi! Ylipaino on ylivoimaa!

En ollut taisteluvalmiudessa, kun minut yllätettiin ja sitten kävi näin, toisen kerran jo lukuvuoden aikana. Kunhan en löydä itseäni Meilahdesta kääreissä makaamassa, niin kaikki ok  ja kunhan selviän suht ehjänä tämän lukuvuoden loppuun saakka, niin oon kiitollinen.

Olen siis psyykkisesti sairaiden lasten erityisopettaja. Tämä ei ollut ensimmäinen työtapaturma tälle lukuvuotta, mutta toivottavasti viimeinen. Ensi lukuvuonna tuskin olen yhtä vaarallisessa työssä, koska menen töihin toisaalle. Jos olen rehellinen, niin olen helpottunut. Pääsen tekemään sellaista työtä, jota olen tehnyt aiemminkin ja josta tykkään todella paljon.

Mutta kaikesta on hyötyä ja en todellakaan kadu tätä lukuvuotta tässä varsin rankassa työssä. Tässä on saanut näkökulmaa elämään ja tähänkin opetusmuotoon. Vaikkakin opetus on välillä toissijaista, kun koetetaan vain selviytyä päivästä toiseen. Aina jollain on päällä jokin kriisi ja vaikka luokassa on useita aikuisia, niin  koskaan ei ole riittävästi.

Haasteellinen työ, joka kantaa hedelmää vasta vuosien kuluttua.

Ihmeetkään eivät synny hetkessä, niilläkin on aikansa ja paikkansa.

Pilkkimistä ja oikeita sanoja oikealla hetkellä*

Sain puhelun. Sanat olivat juuri oikeat. Sen tiedon, jonka halusinkin kuulla. Tahdoin. Se on nyt mun, vaikka vaikeimman kautta meni jälleen kerran. Loppui arpominen. Kohti päämäärää. Oon hiljaa onnellinen.

Väsymys otti eilen kiinni kädestä ja vei mennessään. Stressi purkautuu,lievä aivotärähdys päivän työtapahtuman tiimoilta tai jotain muuta. Toissapäiväinen puhelinsoitto toi tämän päivän tapahtumiin valtavasti voimaa.

Nyt on pilkkikausi. Pilkin jo töissä viimeisellä oppitunnilla ja kotiin tultuani kaaduin sänkyyn. Vajaan kilsan kotimatka tuntui ikuisuudelta,aivosumussa. Oon vaan nukkunut ja nähnyt outoja unia. Unentarve ei meinaa loppua. Väsymys jättää jälkensä ja kulkee vielä ohitseni. Tuijotan ilmeettömästi tyhjyyteen. Yritän syödä oikein ja kaikki mahdollisia vitamiineja. Päässäni pyörivät vain silmät. Ehkä huomenna soin duurissa.

Lumen äänessä oli talvella loputon ikuisuus. Nyt aurinko paistaa sinitaivaalta ja jaloissa kahisee sora. Helsinki. Välillä viileä, muttei ikiroudassa. Minusta tulee tätä menoa supervahva ehkä maailman vahvin tyttö. Talviunessa kuuluu vaimea, pehmeähkö kissan kehräys kaukaa kotoa. Kynttilä antaa valon ja perhe lämmön. Ruusut tuoksuvat vuoteen vieressä maljakossa. Ollaan ihan hiljaa, nukutaan vielä lempeää talviunta ennen kuin kevätaurinko kutittelee kasvojamme lämmöllään.

Huokaisen.

Kohti parempaa.

Mutta sekin aikanaan.

Ps. Suosittelen Batman vs Superman-leffaa!

Satun matkassa: Pääsiäinen, Tallinna, Helsinki ja herkkuruokaa*

On ollut todella raskasta ja vastatuulta. Voimat ovat olleet loppu.

En voi enää käsittää tätä vastoinkäymisten määrää, mutta sotakirves on teroitettuna ja kiitos tsempaajille. 

En aio olla enää toista lukuvuotta sijaiskärsijänä.

Ei ole ollut aikaa blogillekaan. Mutta kirjoittelen tänne sen lupaamani Brasilian matkapostauksen ja paljon muutakin, kunhan kerkiän ja jaksan.

Olen tehnyt töitä sen minkä olen kerinnyt, kohti päämäärää.

Elääpä hetki ilman aikatauluja ja muita velvollisuuksia. Olla irti kaikesta.

Aika aikaansa kutakin.

Onneksi valo lisääntyy, se on voimauttavaa.

Täytyy organisoida ja siivota kaikki nurkat pois turhasta roinasta.

Kun saan kaiken minulle jonninjoutavan pois nurkista ja kaapeista, niin sitä tuntuu kuin olisi tyynempää. 

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu? 13 tunnin yöunet,työmaanantai ja leffailta.

Viikolla näin pikaisesti ystäväni ja hänen ihanan vekaransa. Ihmeteltiin yhdessä, että miksi matkalaukusta unohtuu usein jotain todella tarpeellista,kuten hammasharja? Miksi kaupassa tulee käveltyä usein kassalle juuri makeishyllyn kautta? Montako tähteä onkaan taivaalla? Mitä on avaruuden takana? Kuka keksi rakkauden? Kun kitara soi, saako itkeä?  Tarvitseeko avaruudessa käyttää rintaliivejä? Onko vielä pitkä matka? Mitä on sitkeys? Sitkeys on se, mitä tässä ja ensi kuussa tarvitaan.

Sitkeästi päivästä toiseen, juhlista ja kissanristiäisistä toisiin, muistilistaa suorittaen ja yliviivaten. Sitkeästi. Ja sulavaliikkeisyys on toinen ominaisuus, mitä tarvitsen tähän kaikkeen. Voidakseni edetä mutkattomasti ja lempeästi, pääsiäislomankin jälkeen tarvitsen lehmän hermot,ylimääräistä voimaa,kovuutta,kivunsietokykyä ja sulavaliikkeisyyttä eli herkut tulisi niin laittaa pannaan vähäksi aikaa,levätä kaikki vapaa-aika, nauttia valon lisääntymisestä ja odottaa vastauksia.

Nyt toivon vaan parasta!

Kurkkaa Instagramiini, satumkirjavainen.

 Ei nähty Jeesusta kulkueessa, mutta pari enkeliä, joista toinen juoksi karkuun.

Piipahdimme Päättömässä Kanassa ja siellä oli käynnissä kananmunan maalaus-kilpailu. Verestettiin muistoja lapsuudesta ja nautittiin suklaaolutta.

Piipahdin lankalauantaina Tallinnassa, 5 euron budjettimatkalla. Silja Europa on mun suosikkilaivani Tallinnan risteilijöistä. Rakastun Tallinnaan joka kerta enemmän ja enemmän. Jotain niin ihanaa on näinkin lähellä kotiani. Pieni merimatka ja hups, ollaan keskiaikaisessa kauniissa vanhassa kaupungissa.

Albion-ravintola Tallinnan vanhassa kaupungissa, edullista ja hyvää ruokaa. Suosittelen!

Juustolautanen 5e ja herkullinen leipälautanen 2e.

 Helsingissä rautatien kupeella sijaitseva Maya-ravintolassa voit nauttia herkullista ruokaa, huokeaa ja hyvää. Tänne kannattaa tehdä viikolla pöytävaraus ja viikonloppuisin kannattaa olla liikkeellä ajoissa, koska silloin ravintolaan ei voi tehdä pöytävarausta.

Silja Europan Striploin Steak oli huippuluokkaa, suosittelen kera chilimajoneesin.

Viime viikolla tuli yllätysmatka Joensuuhun.

Viime viikko oli järkyttävän raskas, huh huh!

Parantavia rukouksia*

Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan. Kuinka paljon voikaan olla vastoinkäymisiä? Nyt minun voimani on arvioitu niin väärin. Rukoilkaa toivoa, enkeleitä ja parantavia ajatuksia läheiselleni.  Kiitos! 

Muuta en osaa enää sanoa.
Sain kello neljä aamulla järkyttävän puhelun.
En voi tehdä muuta kuin toivoa parasta!

 Kuva lainattu

"Kaikkea muuta,kunhan ei vaan puolikuollutta elämää" Minna Canth

Perjantaina oli iso syy huokaista stressin välissä ja hieman juhlia,skål♡ Mies oli iltavuorossa niin jorailin kisujen kanssa pikkukodissamme °•○°● Pidän sinusta,ystävistä, vapaudesta siitä kun jalat vie ja välillä järki luovuttaa ☆

Saappaani hieman lumessa, mutta mieli jo kevättä kohti.

Annan ajatusteni viipyillä kauniissa huomenissa.

Ja kuitenkin.

Saan ottaa vastaan juuri tänään auringonsäteet.

Hymyillä tänään.

Tuntea tänään.

Luottaa. Toiveeni on kuultu tuolla ylhäällä.

Hermokipu selässä on välillä raastava, kuin puukkoa käänneltäisiin edestakaisin. Mutta siihenkin löytyy vielä apu, ajallaan. Onneksi syy on jo selvillä.

Toivoa paremmasta. Ihana puhelu viikolla. Upeita ihmisiä ympärillä.

Saan lisää uusia tuttavuuksia ja elämänoppia. Yksia asia muuttuu, mutta toivotusti. Mutta kaikki entinen ei katoa.

Onnellista on ymmärtää kipujenkin keskellä,

että tähän päivään on kätkettynä kovin paljon hyvää.

Minulle ja Sinullekin. Meille molemmille.

Lähetän kevätmieltä teille täältä etelästä pienen lumimäärän keskeltä ja suuntaan töihin. Toivottavasti kevät saapuu pian kaupunkiimme, eikä eksy matkan varrella naapuriin.

Ne ihanat balleriina kelit ja se, kun saa raivata talvivaatteet häkkivaraston uumeniin. Valoa riittää jo pitkälle, lähes seitsemään. Se on onni se.

Raikkautta ja rakkautta päivääsi sekä virpomavitsojen upeita sävyjä.

Mä haluan niin kovasti tuoreeksi ja etenkin terveeksi!

Kuten Minna Canth totesi "Kaikkea muuta,kunhan ei vaan puolikuollutta elämää".

Työtarjous & pikamoi*

Minulla ei ole ollut vielä tähän astisen elämäni aikana tällaista kiirettä kuin nyt on.

Varjonikin jää jälkeen.

Olen relannut ja nukkunut kaiken ylimääräisen vapaa-ajan.

Bloggaaminenkin on jäänyt lapsipuolen asemaan.

Mutta koetan petrata, viikonloppuna ei ole niin paljoa töitä kuin yleensä.

Luulisin ainakin niin.

Olipas päivä,joka huipentui vaan koko ajan. Terveysasemalla olivat huolestuneita jalattomuus-ja tajuttomuuskohtauksestani. Lääkäri koputteli vasaralla polveen,toinen polvi reagoi ja toinen ei. Sain rohtoja, pari piikkiä selkään ja kehotuksen tilata seuraavan kerran ambulanssin. Halvaantumisriskin takia.

Eikä siinä vielä kaikki! Sain kivan puhelinsoiton. Mut on valittu viereiseen kuntaan laaja-alaisen erkkaopen virkaan (mun lempparitehtävä) siis siihen paikkaan johon mut valittiin viimekin vuonna. Opetustunteja ois huimat 4-5 enemmän kuin nyt nykyisessä,joka lihottaa huomattavasti palkkapussia. Puhutaan useista satasista. Ynkissä on huippu työyhteisö,mut tän paikan valittuani ei tarttis tehdä niin paljoa toista työtä eikä työni olisi niin riskialtista ja kuluttavaa.  Valintaa tehdessä täytyy miettiä työtään pitkällä ajanjaksolla eli mikä on mielekästä ja mitä jaksaa tehdä pisempään kuin seuraavan lukuvuoden ajan. Mut  tää ilta menee duunissa. Mutta ettei elämä käy tylsäksi,niin kiiruhdan junalle ja iltaduuniin. 

Kipukohtaus & parantavaa kisuenergiaa ♡

On ollut kiirettä eikä ole ollut aikaa bloggailulle. Sain viime yönä yllättäen valtavan kipukohtauksen, jalat eivät kantaneet kunnolla ja menetin tajunnan hetkeksi. Kipu oli valtava ristiselässä. Syy on tuntematon, koska olin illalla vielä aivan terve ja yhtäkkiä yöllä kylkeäni käänteässä huusin tuskissani. Saa nähdä uusiutuuko jalattomuus ja tajuttomuus kohtaus? Toivottavasi ei. Täytyy tarkkailla. Mutta nyt olo on hyvä, vain ristiselkää hieman jomottaa. Johtuiko tajuttomuus kovasta kivusta ja mistä lihasjumi on tullut? Vai oliko se lihasjumia? En usko, että oli mitään hengenvaarallisen vakavaa. Eilen töissä puhuin siitä, kuinka terveys voi pettää yhtäkkiä ja joutua pitkäaikaissairaaksi. Elä hetkessä ja nauti terveydestäsi! 

Parantavaa kisuenergiaa ja Jarmon mummolle rakkaat terveiset taivaaseen ♡ Ei päästy hautajaisiin töiden ja sairauden takia. Mutta onneksi on töitä ja mummolla ei ole hätää,sai pitkän elämän. Jäi lämpöiset muistot upeasta ihmisestä.Vaikka aika välillä tuntuu elämässä loppuvan kesken niin silti on ollut upeaa tavata ihmisiä,jotka muistaa lopunelämäänsä. Eletään hetkessä,koska seuraavasta ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan.

Kohta matkaan Tallinaan laivalla. Merellinen illallinen tummenevan Suomenlahden aalloilla, majakoiden tunnelmalliset valot valaisevat maisemaa. Lumoavia hetkiä elämässä, kun uskaltaa tarttua hetkeen, niin siitä löytää monia kauniita asioita. Ainakin lautaseltani löytyy hyvää ruokaa.

Life is now. Press play!

On ollut kiirettä. Paljon töitä, hyvä niin vaikka vapaa-aika onkin ollut kortilla.

Eilen olikin aikalailla pitkä työpäivä, työpäivän jälkeen luennointi avustajakeskuskella kehitysvammoista ja erityisopetuksesta sekä illalla taioin vielä neljälle eri vuosiluokalle ensi jakson lukujärjestykset. Mutta lupaan postata teille Riosta pari postausta.

Pidän opettamisesta valtavasti, mutta voisin toimia myös luennoijana.

Rakastan kertoa ihmisille asioita ja tarinoita työelämäni varrelta.

Ja mikä ihaninta, niitä tykätään kuunnella.

Olen iloinen uusista tuulista ja mahdollisuuksista.

Olen miettinyt viime vuoden valintojani ja suuria muutoksia.

En ole katunut mitään, asiat ovat paremmin, juuri niinkuin olin ajatellut niiden toimivan.

Olen onnellisempi nyt kuin vuosi sitten.

Täytyy uskaltaa elää hetkessä, unelmoida ja mennä kohti unelmiaan.

Kovaa työtä, mutta se on kannattanut.

Laajasta työkokemuksesta on nyt hyötyä.

Uskalla unelmoida, tehdä ratkaisuja ja elää juuri omannäköistäsi elämää!

Meidän oma Stadi. HIFK!

HIFK painoi bulilla ja tunnelma fanikatsomossa oli huumaava!

HIFK voitti SM-liigan runkosarjan, Roope Hintz taiteili hattutempun, huikeaa. Eikä siinä vielä kaikki Porin Ässät kukistui luvuin 7-0!

Kämmenet ovat kipeinä kannustamisesta.

Tällaista lisää!

Elossa ja uusia tuulia*

Täällä voidaan jo paremmin. Enää ei loiset juhli vatsassani, selätin ne tujakalla antibioottikuurilla ja levolla sekä kisujen parantavalla energialla.

Mutta koville otti ja olen aikalailla timmimpi kuin ennen matkaa. Kesäkuntoon loistaudin avulla :D Jää Jutan Superdieetit toiseksi!

Tänään on jännä päivä, mieheni aloittaa uudessa työpaikassa, menen itse sairasloman jälkeen töihin ja tällä viikolla on paljon kaikkea kivaa tekemistä. Loppuviikosta saan luokseni äitini, on sitä odotettukin ja ennen sitä tapaan veljejni, joka toivon mukaan toipuu samaisesta vatsaloisesta. Saimme siis loisen vatsaamme joko jääpaloista, ruuasta tai jostain juomasta. Olemme tarkkoja käsihygieniasta ja siitä mitä tilaamme pöytään, mutta koskaan ei tiedä hygienian tasosta tasokkaan ravintolankaan keittiössä. Sain yksitoista vuotta sitten loisen sisuksiini Rodoksen matkallani ja se oli todella kivuliasta aikaa. Mutta siitäkin selvisin.

Olen löytänyt sairasloman aikana taas lukemisen ilon ja tehnyt nettikaupoissa hyviä kirjalöytöjä. Odotan siis paria mielenkiintoista kirjaa saapuvaksi. Tällä viikolla pääsen myös luennoimaan kehitysvamamisuudesta ja erityispedagogiikasta, uusi aluevaltaus. 

Tällä viikolla saatte Rio de Janeirosta pari postausta, koska olen jo elävien kirjoissa.

Everyone has path different.

You cannot tread anyone’s path
Your path is the one none can tread.

Don’t look left
Don’t look right
For none is walking astride.

Don’t look back either
As the track behind disappears
As you move ahead.

Oh, dear friend !
Life has given you no choice
but to look ahead
and move forward.