Olen potenut työtapaturmaista päätäni. Jäätelön ja sushin syöntihän helpottaa aivotärähdystä ja kipeää nuppia. Hankin loppukevääksi haarniskan ja alan ninjaksi! Ylipaino on ylivoimaa!
En ollut taisteluvalmiudessa, kun minut yllätettiin ja sitten kävi näin, toisen kerran jo lukuvuoden aikana. Kunhan en löydä itseäni Meilahdesta kääreissä makaamassa, niin kaikki ok ja kunhan selviän suht ehjänä tämän lukuvuoden loppuun saakka, niin oon kiitollinen.
Olen siis psyykkisesti sairaiden lasten erityisopettaja. Tämä ei ollut ensimmäinen työtapaturma tälle lukuvuotta, mutta toivottavasti viimeinen. Ensi lukuvuonna tuskin olen yhtä vaarallisessa työssä, koska menen töihin toisaalle. Jos olen rehellinen, niin olen helpottunut. Pääsen tekemään sellaista työtä, jota olen tehnyt aiemminkin ja josta tykkään todella paljon.
Mutta kaikesta on hyötyä ja en todellakaan kadu tätä lukuvuotta tässä varsin rankassa työssä. Tässä on saanut näkökulmaa elämään ja tähänkin opetusmuotoon. Vaikkakin opetus on välillä toissijaista, kun koetetaan vain selviytyä päivästä toiseen. Aina jollain on päällä jokin kriisi ja vaikka luokassa on useita aikuisia, niin koskaan ei ole riittävästi.
Haasteellinen työ, joka kantaa hedelmää vasta vuosien kuluttua.
Ihmeetkään eivät synny hetkessä, niilläkin on aikansa ja paikkansa.
Voi hyvänen aika. Toivottavasti ei käynyt pahemmin. Teet todella arvokasta työtä.
VastaaPoistaVoi kurjuus! Todella tärkeää työtä, mutta välillä vaarallistakin. Vähän samoja kokemuksia aikaisemmasta ammatistani. Parit läheltä piti tilanteita oli.
VastaaPoista