Hakaniemi, kevät ja /&)¤)=!"¤

"On siis kevät,kuljen Hakaniemen rantaa, sydän ei tunne,mutta jalat vielä kantaa. Kevät - pystynkö mitään antaan ? Minä hölmö otin turpiin ja selkään..."

Lääkäristä tullessani ja Hakaniemessä kävellen tuli osuvasti mieleeni Tavaramarkkinoiden hittibiisi,joka sopii hetkeen täydellisesti. En saanut lääkäriltä Ninja-koulutukseen lähetettä, enkä silmiä taaksekin.

Mutta aivotärähdyksen sain oppilaan yllättävästä hyökkäyksestä ja kipeän niskan.

Oikeesti, niitä resursseja tulisi kohdentaa hoitopuolelle ja sairaalakouluihin, että tietyt tyypit pääsis hoitoon eikä tarttis taistella avopuolella.

Onneksi takanani on työnantajan vakuutus, eikä kustanukset kuluta omaa pussiani vaikkakin kivut ja sairastelut vaikeuttavat sosiaalista elämääni.

Mutta joo, kevät on saapunut kaupunkiin ja toivon vain valoa keväältä.

Hyvä kiertää.

Hyvä kiertää suun kautta vatsaan ja tuntuu sydämessä saakka.

Opettelen olemaan kiitollinen myös niistä arjen epäkohdista. Hengitän syvään ja luon positiivisia ajatuksia. Kivunkin keskellä.

Olen väsynyt olemaan vahva

ja pidättämään henkeäni

kuin kottaraista häkissä.

Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla

ja päästää linnun räystäälle kävelemään

ja juomaan sadevettä

Näin sade

irrottaa hitaasti ääriviivat

ja saa kaiken näyttämään pehmeämmältä;

irrottaa häkin viivat

ja viivat jotka tarkoittavat mustaa lintua ja kohtaloa;

takaa-ajetut sävelet

linnun juoda.

-Eeva-Liisa Manner-