Vaikka viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista, niin olen kumminkin aika onnekas. Asiat kääntyvät aina parhainpäin, kun muistaa käyttää älyään. Jos joku väittää, ettei haluaisi vaihtaa elämästään päivääkään, niin olen täysin eri mieltä. Voisin vaihtaa muutaman päivän, ihmisen ja asian elämässäni. Mutta kaikella on tarkoituksensa, elämää ei ole tehty murehtimasta varten. Elämä voi olla kafkalainen ja makaaberia. Valitse toisin.
Oma sydän ohjaa ja järki neuvoo.
Torstai-illan kiireettömyyden kunniaksi tarjoilin sydänkohtauksen lautasella. Nyt odotetaan vain taivaallista sadetta, joka laveeraa taivaanrannan ja saa huhtikuun vihertämään ja kukkimaan. On ihanaa huomata,kuinka paljon rakkautta kodin seinät kätkevät sisälleen. Mutta liian moni koti on nykymaailmassa kiireinen sudenpesä, täynnä pelkoa, ahdistusta ja kyyneleitä. Hämärässä on se hyvä puoli, että on aivan sama minkä näköisenä lähtee lenkille, kun on melkein pilkkopimeää. Voi kutsua kotiinsa vieraita ja sytyttää vain tunnelmaa tuovat kynttilät, kukaan ei näe pölypalloja. Sateessa on se hyvä puoli, että siellä voi itkeä, eikä kukaan huomaa sitä.
Tästä illasta tuli pitkä ja suht valoisa. Tapasin ystäviä. Valo on kuolemaksi yökkösille, mutta ei minulle. Versoan valossa onnea, ideoita ja uutta voimaa. Tulevaa tuomien tuoksua, liha-kasvisvartaita sekä valkosipulissa pyöriteltyjä jättikatkaravun pyrstöjä. Loppuilta ollaan sydämetkin kylläisinä tästä kaikesta. Ehkä loputkin elämän solmut vielä aukeavat ja voin heittää stressin syvimpään kivenkoloon. Elämä on aina raakaa,ei koskaan kypsää. Koetan syödä rautaa, koska kaikkea rautaa ei saa kehoonsa salilla hikoilemalla. Joskus on hetkiä, jolloin täytyy olla maailman vahvin tyttö. Vahvoja päiviä. Opin myös tänään, että ellet nostata pölyä, joudut nielemään sitä!
Päivä tuo aina mukanaan enemmän kuin valoa.
-Knausgård-
Oma sydän ohjaa ja järki neuvoo.
Torstai-illan kiireettömyyden kunniaksi tarjoilin sydänkohtauksen lautasella. Nyt odotetaan vain taivaallista sadetta, joka laveeraa taivaanrannan ja saa huhtikuun vihertämään ja kukkimaan. On ihanaa huomata,kuinka paljon rakkautta kodin seinät kätkevät sisälleen. Mutta liian moni koti on nykymaailmassa kiireinen sudenpesä, täynnä pelkoa, ahdistusta ja kyyneleitä. Hämärässä on se hyvä puoli, että on aivan sama minkä näköisenä lähtee lenkille, kun on melkein pilkkopimeää. Voi kutsua kotiinsa vieraita ja sytyttää vain tunnelmaa tuovat kynttilät, kukaan ei näe pölypalloja. Sateessa on se hyvä puoli, että siellä voi itkeä, eikä kukaan huomaa sitä.
Tästä illasta tuli pitkä ja suht valoisa. Tapasin ystäviä. Valo on kuolemaksi yökkösille, mutta ei minulle. Versoan valossa onnea, ideoita ja uutta voimaa. Tulevaa tuomien tuoksua, liha-kasvisvartaita sekä valkosipulissa pyöriteltyjä jättikatkaravun pyrstöjä. Loppuilta ollaan sydämetkin kylläisinä tästä kaikesta. Ehkä loputkin elämän solmut vielä aukeavat ja voin heittää stressin syvimpään kivenkoloon. Elämä on aina raakaa,ei koskaan kypsää. Koetan syödä rautaa, koska kaikkea rautaa ei saa kehoonsa salilla hikoilemalla. Joskus on hetkiä, jolloin täytyy olla maailman vahvin tyttö. Vahvoja päiviä. Opin myös tänään, että ellet nostata pölyä, joudut nielemään sitä!
Päivä tuo aina mukanaan enemmän kuin valoa.
-Knausgård-
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.