Kipukohtaus & parantavaa kisuenergiaa ♡

On ollut kiirettä eikä ole ollut aikaa bloggailulle. Sain viime yönä yllättäen valtavan kipukohtauksen, jalat eivät kantaneet kunnolla ja menetin tajunnan hetkeksi. Kipu oli valtava ristiselässä. Syy on tuntematon, koska olin illalla vielä aivan terve ja yhtäkkiä yöllä kylkeäni käänteässä huusin tuskissani. Saa nähdä uusiutuuko jalattomuus ja tajuttomuus kohtaus? Toivottavasi ei. Täytyy tarkkailla. Mutta nyt olo on hyvä, vain ristiselkää hieman jomottaa. Johtuiko tajuttomuus kovasta kivusta ja mistä lihasjumi on tullut? Vai oliko se lihasjumia? En usko, että oli mitään hengenvaarallisen vakavaa. Eilen töissä puhuin siitä, kuinka terveys voi pettää yhtäkkiä ja joutua pitkäaikaissairaaksi. Elä hetkessä ja nauti terveydestäsi! 

Parantavaa kisuenergiaa ja Jarmon mummolle rakkaat terveiset taivaaseen ♡ Ei päästy hautajaisiin töiden ja sairauden takia. Mutta onneksi on töitä ja mummolla ei ole hätää,sai pitkän elämän. Jäi lämpöiset muistot upeasta ihmisestä.Vaikka aika välillä tuntuu elämässä loppuvan kesken niin silti on ollut upeaa tavata ihmisiä,jotka muistaa lopunelämäänsä. Eletään hetkessä,koska seuraavasta ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan.

Kohta matkaan Tallinaan laivalla. Merellinen illallinen tummenevan Suomenlahden aalloilla, majakoiden tunnelmalliset valot valaisevat maisemaa. Lumoavia hetkiä elämässä, kun uskaltaa tarttua hetkeen, niin siitä löytää monia kauniita asioita. Ainakin lautaseltani löytyy hyvää ruokaa.

Olen joka päivä onnellinen, jonkun aikaa*

Eilen mietittiin työpaikalla meidän suomalaisten melankolista mielialaa. Me suomalaisethan harvemmin kilpailemme siitä kuka on onnellisin. Ihmisillä on pikemminkin taipumus havitella itselleen "mulla menee kaikkein huonoiten" -hattua.

Notting Hillissäkin sai säälittävimmällä tarinalla viimeisen kakunpalan.

 Juuri kun olin miettimässä blogini postauksen aihetta, 

pohdin siis elämää iltalenkillä meidän onnekkaiden länsimaalaisten kannalta.

Jos vertailukohdaksi otetaan melkein mistä vain muualta ihminen, niin meillä menee aika hyvin. Vaikkei kaikkea voikaan yleistää  ja paskanmäärä on vakio meille kaikille. Meidän paskamme vaan  ei pääsisi tässä onnettomassa  vertailussa kovin korkealle asteikolla.

Jossain ihmiset taistelevat hengestään ja yrittävät ymmärtää mihin oma koti ja tuhannet tuttavat ovat kadonneetkaan. Toisella puolella maapalloa ihmiset raatavat 12-18 tunnin työpäiviä olemattomalla palkalla ja näkevät pari kertaa vuodessa rakkaimpiaan, jos silloinkaan. Noidankehä, jossa näitä ihmispoloja ruoskitaan tekemään töitä ilman vapaa-aikaa ja lomia. Eikä meillä Suomessa onneksi ole pakkoavioliittojakaan vaan jokainen voi olla yksin tai kaksin, jos niin tahtoo. Oman elämänsä herra. 

Sellainen ei ole mahdollista joka maailman kolkassa. Jos sanoisit ääneen kaiken sen mitä sanot Suomessa, niin voisit saada jossain maassa aika monta raipan iskua ja elämäsi olisi yhtä kitumista ja pelkoa. Meillä länsimaissakin ja Suomessa on paljon korjattavia asioita, mutta on meillä varsin hyvin asiat. Matkaillessa on nähnyt ihmisiä eri elämäntilanteissa ja eri sosiaaliluokista. Elämä osaa olla kovaa ja vaikeaa. Osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla tällä hetkellä vaikken lopetakaan haaveilua lottovoitosta ja vieläkin paremmasta elämästä. Ja joskus on ummistettava silmänsä kaikilta kauheuksilta, on vaan pakko.

Jatketaan vaan elämistä.

Ehkä vertailu ei  sittenkään kannata.

Kenelläkään ei ole oikeus mitätöidä toisen pahaa tai tunteita.

Voiko edes tunteita verrata kahden eri ihmisen välillä?

Aikuiselle lapsen murheet ovat usein pieniä, mutta se metsästä löytynyt ja nyt kadonnut kepakko voi olla lapselle iso juttu - tärkein asia.

Olen joka päivä onnellinen, jonkun aikaa!
Heittäydytään hetkeen ja rikotaan rajoja.
Voit itsekin yllättää itsesi, kun muutat asennettasi ja alat elämään juuri sitä sinun näköistäsi elämää. Ei stereotypioita ja miettimistä siitä, "mitähän ne muut ajattelee".
Oikea hetki on just nyt!

Tämänkin päivän aion elää niin kuin se on minulle tarkoitettu.

Valinnavapaus vapaa-ajalla.

Nautin mukavien työkamujen seurasta, välituntikeskusteluista, hyvästä ruuasta, kirpakasta pakkaslenkistä, kuntosalilla hankituista hikipisaroista ja kissojen kehräyksestä. Kuten vanha viisausukin toteaa, että "ihminen ei yleensä osaa arvostaa sitä hyvää, mitä hänel­lä elämässään on, en­nen kuin sen menettää". Ei pidetä itsestäänsel­vyyksinä perhettämme, terveyttä, työtä, omaa kotia ja ystäviä, 

Olen keksinyt jo keinon auttaa vähävaraisia ja heikommassa asemassa olevia kaksi- ja nelijalkaisia. Jokainen tietää miltä pienikin hyvä ele tuntuu oman epätoivon hetkellä.

Vaikka ei edes tietäisi kuka sen takana edes on.

Ja tämä ei ollut sitten mitään jeesustelua vaan tajunanvirtaa, josta toivottavasti saitte kiinni.

Kuva

Herkullista salaattia ja sisäilmaongelmia*

Päivät laukkaavat mennä eteenpäin vauhdikkaasti, huomemma on taas perjantai. 
Tein eilen illalla sisäfilesalaattia. Laitoin salaattiin suolakurkkua, kirsikkatomaatteja, paprikaa, salaatinlehtiä, Koskenlaskija-juustoa, naudan sisäfilettä medium plussana ja metsämarja balsamicoa.

Ruokaisat salaatit ovat hyviä otettavaksi mukaan vielä seuraavana päivänä töihinkin.

Saa nähdä pääsenkö aamulla menemään kuntosalille ja töihin. Olo tuntui ainakin päivällä niin nuhjuiselta ja kipeältä.  Illalla kävin ystävättäreni kanssa iltahiihdoilla, 5 km meni kuin itsestään ja keuhkot kiittivät hapekkaasta säästä. Jos en kuntoilisi, niin luulisin, että olisin aikalailla huonommassa kunnossa kuin nyt olenkaan.

 Josko tauti pysyisi loitolla eikä se olisi ainakaan sikainfluessaa, sitäkin kun on täällä liikkeellä. Olen sairastanut kyseisen taudin kuusi vuotta sitten ja en todellakaan halua enää sairastua siihen. Työpaikallani on sisäilmaongelma, jonka vuoksi oirehdin koko ajan. Krooninen posikiontelo- ja silmätulehdus. Kuuden tunnin työpäivästä kaksi viimeistä tuntia ovat raskaimpia. On vaikea keskittyä muuhun kuin valveilla oloon, uni meinaa tulla väkisinkin. Olo menee veteläksi, vatsaa vääntää, päätä ja kurkkua särkee ja olo on kuin olisi pienessä humalassa vrt. epätodellinen olo. Voimakkaat hajut ovat pahaksi, silloin alan voimana todella pahoin. Ennen saatoin suihkutella parfyymeja kaupassa testereistä, mutta enää en voi tehdä sellaista. Hengittäminen, se on todella vaikeaa ja kivuliasta loppupäivästä. Joskus olen pää pihalla luokan ikkunasta saadakseni lisähappea. Välituntisin lepäilen ja kerään voimia seuraavaa tuntia varten. Syynä on puutteellinen ilmastointi ja muut sisäilmanongelmat. Ilmastointi, jota ei käytännössä ole olemassakaan. Kotona illalla huomaan, ettei suurin osa oireista on kadonnut. Tällainen on vaan aikalailla rankkaa elimistölle.

Töistä lähtiessä raahustan kotiin välillä pysähdellen, kun keuhkot eivät saa tarpeeksi happea. Ja pienenä pointtina, etten polta tupakkaa. Rojahdan usein kotona suoraan sohvalle. Hengittelen ja nukun päikkärit. Sitten olo alkaakin olla normaalimpi ja voin lähteä kauppaan ja hiihtoladulle. Joskus iltaisin tulee happivajaus, on pakko mennä hengittelemään parvekkeelle raitista ilmaa. Öisin tulee usein tuhistua nenä tukossa, oksennettua paksua limaa ja voitua pahoin. Uskomattominta tässä hommassa on se, että koulullamme on kaksi puolta ja juuri tämä puoli, jossa luokkani sijaitsee on remontoitu viime vuonna. Ei ole vaan remontti ei oikein onnistunut. Nautin raikkaasta säästä ja siitä, että minun on helppo hengittää salilla treenatessa, hiihtäessä ja lenkkeillessä.

Onneksi ilmastointi asiaa tutkitaan, koska monella työkaverillani ja oppilailla on samoja oireita, osalla vahvempana ja osalla vielä lievempänä. Uskon, että asiat vielä ratkeavat, mutta luulen, että ei minun työurani aikana tällä koululla. Uskon, että koettelemukset  vievät minua eteenpäin ja auttavat minua paremmin ymmärtämään toisia ihmisiä. Yksi vaihtoehto olisi alkaa vihata elämää ja katkeroitua. Onneksi en ajattele näin, koska olen jo nöyrtynyt kaikkien vastoinkäymisten edessä ja oppinut sen, että on aina oltava suunnitelma B.  Elämässäni ei ole montaakaan asiaa, joihin en voi vaikuttaa tai joiden eteen en voisi tehdä työtä.  Koska minulle on vaan nyt sattunut tällainen sisäilmaongelmainen työpaikka eikä asiaa voi ottaa takaisin, niin  voin vain todeta, että kaiken on pitänyt mennä niin kuin on mennyt, jotta olisin nyt tässä ja tuntisin näin kuin tunnen. Onneksi minulla on todella mukavat työkaverit ja kannustava työyhteisö. Olen sisimmässäni kiitollinen, olen viisaampi. En ole kuolemansairas. 
Tänään on uusien mahdollisuuksien päivä - hiihtopäivä :)

Miksi päätin kirjoittaa aiheesta? Siksi, koska sisäilmaongelmat ovat tällä hetkellä mediassa muutenkin tapetilla, Opettaja-lehdessä on ollut useampaankin kertaan juttua sisäilmaongelmaisista kouluista. Ja tärkeimpänä sen takia, että jos luulet olevasi luulosairas, niin et ole sitä välttämättä. Sisäilmaoireita vähätellään usein "akkojen jorinoiksi". Syy voi olla rakennuksessa. Moni vaikenee, mutta asiat eivät vaikenemalla selviä. Meidän koululla asiaa viedään eteenpäin, pidetään luokan ovea auki aina kuin mahdollista ilmanvaihdon takia ja tsempataan toinen toistamme eteenpäin :)

PMMP:n laulunsanoin, " Ilma on kauniimpi kuin aikoihin, miksi itkisin?".

Enkeleitä, toivoa ja voimia päiväänne!
Illalla löysin itseni paikallisesta terveyskeskuksesta.
Tulehduksia, tulehduksia, kokeita, kokeita, lepoa, lepoa.
En ole ollut yhtenäkään lukuvuonna näin kipeä.
Huonoa tuuria.
Mutta elämä voittaa, mulla on vahva usko hyvään :)

Arki.

Tänään se alkaa, reipas kuntoilu ja toivon mukaan entistäkin parempi olotila.

Arki. Sitä elämme suurimmaksi osaksi elämästämme, miksipä emme tekisi arjesta luksusta omilla valinnoillamme ja asenteellamme. Ei haittaa, vaikka sataa vettä vaakatasossa. Vara-auringot esiin, joita olen kerännyt talven varalle koko kesän ajan. Sisäinen hehku ja hyväolo välittyvät ympäristöön ja sitä tuntee olonsa rentoutuneeksi kaiken kiireen keskellä. On vain keskityttävä olennaisiin asioihin. Niin ja se hetki, kun avaan kuntosalin oven ja pääsen juoksumatolle hikoilemaan on jotain niin ihanaa. Silloin tuntee elävänsä. Mieli sekä kroppa voivat paremmin. Hyvän olon saavuttaa päivittäin niin helpoin keinoin, kunhan jaksaa aamuisin nousta kuudelta kuntosalille tai lenkille. Olen päivittäin vain yhden treenin päässä hyvästä olosta. Kohti entistäkin parempaa huomista! Koetan elää sellaista elämää, joka toteuttaa toiveeni. Välillä mennään apinanraivolla ja välillä levätään, tiedän mitä haluan ja aion ottaa sen :)
Tasapainoisen hyvä olo ja arki tuntuu hauskalta seikkailulta, kun kokonaisuus on tasapainossa.

Kepeän kivaa keskiviikkoa ja arjen ihanuuksia Sinulle!
Ps. Muista susta enkelit pitävät huolta.

Elämänmittainen miete

Kaksi viikkoa sairaslomalla ovat tehneet tehtävänsä. Lonkan bursiitti ja iskias ovat jo aikalailla parantuneet. Olo on paljon parempi. Haaveilen jo kuntoilusta salilla ja lenkkipoluilla. Sairaslomalla oli aikaa pohtia elämää, mennyttä ja tulevaa. Koin burn outin kolme ja puoli vuotta sitten tehden kolmea työtä ja vielä opiskelut siihen päälle. Aikailla arvattava lopputulos, mutta sitä ei itse huomaa vauhdin huumassa, että pitäisi pyhittää aikaa myös itselleen ja hyvinvoinnilleen. Mutta elämä on oppimista. Tunnistan nykyään heti, jos alan luisua loppuunpalamisen suuntaan. On osattava priorisoida elämäänsä, karsia pois turhat kissanristiäiset. Aina ei tarvitse olla tehokas ja tavoitettavissa. Se on sitä viisautta, että osaa valikoida juuri ne oikeat asiat elämäänsä. 

Joskus emme pysty valitsemaan ulkoisia tekijöitä, joten silloin omalla asenteellamme on suuri merkitys. Sillähän ei ole merkitystä kuinka paljon touhuamme vaan sillä sisällöllä mitä ja miksi teemme asioita. Välillä siunattu tylsyys ja rauha ovat välttämättömyyksiä ainakin omassa elämässäni. Enää ei tule mieleeni ensimmäisenä lähteä pitkän ja rankan työviikon jälkeen notkumaan baariin. Niin tyhjää ja kallista elämää (vaikka viihteellä onkin joskus kiva piipahtaa, mutta vain joskus eli pari kolme kertaa vuodessa). Mieluummin kutsun ystäviä kotiini viettämään iltaa hyvän ruuan ja juoman merkeissä, Aika aikaansa kutakin. Nautin viikonloppuisin enemmän kodin rauhasta ja siitä, ettei minulla ole minnekään kiire. Voin vain olla ja nauttia tilkan viiniä kera hyvien juustojen. Voin nukahtaa tv:n ääreen ja nauttia tekemättömyyden ilmapiiristä. Viikonlopun jälkeen tulisi olla rento ja rauhallinen fiilis, silloin jaksaa taas nauttia työviikon tuomista haasteista. Joskus täytyy vaan pysähtyä ja miettiä mihin voimamme riittävät. Kukaan ei ole supermies/nainen, on tärkeää olla sovussa itsensä ja elämänsä kanssa. Asiat ja mahdollisuudet tulevat aikanaan, kunhan ei hoputa elämää.

Talvikin tulee ajallaan. Yhtenä aamuna aurinko paistaa, tuhannet lumihiutaleet tanssivat auringon kultaamalla hangella. Tästä tulee aivan mahtava talvi!

Jos emme pidä itsestämme huolta, niin lopputuloksena voi olla kalvakka olomuoto, johon edes Diorin huulipuna ei tee eläväistä lookkia :D

Päätän postauksen Victor Hugon sanoin, jopa synkimmät illat päättyvät ja aurinko nousee.

Voihan bursiitti!

Sairasloma jatkuu --> Lonkassa bursiitti selän iskiaksen kaverina. Ei mene kaksi ilman kolmatta. Ensi viikolla menen töihin, vaikka jalka kainalossa. Viikko sairaslomaa, kortisonipiikkejä, lepoa, lääkettä ja turhautumista! Sen verran on lääkärikäynneillä piikitetty kipu- ja kortisononipiikkejä viime vuosien aikaan,että ne eivät tunnu enää missään. Vaikkakin lääkäri sanoo, että nyt sattuu. Bursiitti on kuulema yleensä myöhemmän keski-iän vaiva. Hienoa olla näin alle 40-vuotiaana aikaansa edellä. Jos sitä katselisi ajan kuluksi jo kesäloman matkoja, lukisi kirjoja ja herkuttelisi Wienistä ostettuja herkkuja luvattoman paljon kera vaaleanglögin.

Eilen illalla sytytin kynttilät Rautavaaran tragedian lapsiuhreille. Olin aikoinaan töissä Rautavaaralla ja ajoinkin päivittäin tätä reittiä. Mitä ihmettä voi liikkua ihmisen päässä, joka riistää omien lastensa hengen? Käsittämätöntä, pelottavaa ja niin järkyttävää.
Sanattomaksi jää näiden murheellisten uutisten edessä. Toivotaan omaisille voimia.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

vaan ihana enkeli vierellä käy.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino Leino-

Maanantain mietteet

Näillä ainakin minua puhuttelevilla sanoilla upeaan uuteen viikkon!
Minulla on tänään edessäni lääkärikäynti ja lepoa. Viikonloppuna kipu yltyi selässä ja nivelissä todella pahaksi, olo oli todella heikko kivun takia, oksetti ja kipu laittoi lepäämään. Mutta onneksi lääkkeet ja lepo lopulta auttoivat. Vaikkakaan en ole muuta touhunnutkaan sairaslomalla kuin levännyt ja oleillut kotona. Ja onneksi kipukohtaus ei tullut Perfect Home-kutsujen aikaan, koska muuten olisin ollut aikalailla not so perfect emäntä :D
Odotan jo niin sitä hetkeä, kun saan laittaa päälleni salivaatteet ja kirmata kuntoilemaan. Mutta kaikki aikanaan.

Enkelin siipien havinaa viikkoonne :)

Rieker - naisille, jotka kulkevat omia polkujaan!

Piipahdin perjantaina naapurikaupungissa ja kävin matkalla lääkäriin Sokoksella. Siellä oli kaikki normaalihintaiset tuotteet -15%. Olin vailla talvikenkiä ja koska minun on pidettävä selälle ja jaloille mukavia kenkiä, niin valitsin jälleen kerran talvikengiksi Riekerin kengät. Tällä kertaa ostin kauniin siniset. Näistä kengistä on taas useammaksi vuodeksi hyötyä, koska edelliset Riekerini ovat jo 5 vuotta vanhat. Mikä ihaninta, minun ei tarvitse ostaa taas itselleni talvikenkiä moneen vuoteen. Hyvien kenkien löytäminen on niin valtavan vaivalloista, että päätin palkita ostosten jälkeen itseni kreikkalaisella ruualla souvlaki-vartailla, tzatsikilla ja salaatilla. Ostin usein nuorempana kenkiä vain niiden ulkonäön takia, kun taas nykyään ostan mieluummin käyttökengät, joita tulee käytettyäkin.

Riekerin kengissä on vettähylkivä pinta ja sisus on lampaanvillaa. Talvikengissä onkin yksi tärkeimpiä kriteereitä, että ne ovat lämpimät sekä erittäin mukavat jaloille. Huonosti istuvilla kengillä saa pilattua terveytensä ja talvella etenkin on tärkeää, että pohja on pitävä. Minulla on talvilenkkeilyyn IceBugit, jotka ovat liukkaiden kelien pelastus. Pieni hinta omaan terveyteen siitä, jos et halua talvilenkkeilyn aikana tapahtuneen kaatumisen aiheuttamia mahdollisia murskaantuneita luita. Niillä voi kävellä ronskisti eteenpäin eikä tarvitse pelätä kaatuvansa. On parempi ostaa kerralla yhdet hyvät kengät kuin monet huonot. Kun ostaa kerralla sopivat, niin niistä on iloa moneksi vuodeksi, eikä hyvin istuvia kenkiä edes huomaa jaloissa. Ne vaan ovat ja hyvin huollettuina niistä on iloa moneksi vuodeksi. Itse suosin El Naturalistan, MARC:in ja Riekerin kenkiä.

Onko sinulla jokin tietty merkki talvikengissä, jonka olet kokenut erityisen hyväksi?

Sain eilen kuulla sellaisen asian, että olen aikalailla pöllämystynyt. Ymmälläni. Onneksi asia ei liity terveyteeni, mutta kaikkia asioitahan ei ole tarkoitettu ymmärrettäviksi kerralla vaan sulateltavaksi pieninä palasina. Ei murehdita asioita etukäteen, koska muuten joudumme murehtimaan ne kahdesti. Hyvä neuvo, vaikkakin menestys on tässä asiassa ollut vaihteleva :D

 Hengitellään rauhallisesti ja nautitaan lauantain leppoisasta tunnelmasta :)

Kotoilua

Lepoa, kipulääkkeitä, kotielämää ja kirjallisuuden avulla tuleviin matkakohteisiin tutustumista. Sellaista on ollut minun viimeiset sairaslomapäivät. Nojatuolimatkailua nuokkuen. Ulkona paukkuu -15 asteen pakkanen, mutta onneksi kotona on lämpöistä. Vielä, kun saa kisut viereen, niin olo on varsin lämpöinen. niin, ja suklaallahan on myös parantava vaikutus, eikös vaan? ;) Glögiä ja Wienistä Cafe Sacherista ostettuja suklaita. Eiköhän olotila parane näillä eväillä.

 Valveilla oloaikanani olen lukenut hömppä- ja matkakirjallisuutta.Tykkään tutustua aina etukäteen matkakohteisiin, jotta perillä ollessa ei ole kuin lompsia kohteisiin.

Olen ollut kolme päivää sairaslomalla ja minusta tuntuu jo nyt, että tulen mökkihöperöksi. Onneksi minulla on maailman parhaat sairaanhoitajat, tassu tassua vasten, kuten viidennestä kuvastakin näkyy. Olen niin tyytyväinen puolentoista vuoden takaiseen sohva hankitaamme, tässä on niin hyvä olla, lukea kirjaa tai katsoa telkkaria. Selkä kiittää. Mutta se, mitä toivon juuri tällä hetkellä eniten, että voisin lopettaa iskiakseen kipulääkkeiden käytön, pääsisin kuntoilemaan ja voisin elää kivutonta normaalia elämää käyden töissä. Mutta kaikki aikanaan :)

Millaisia suunnitelmia sinulla on viikonlopuksi?

Terveiset täältä sohvan mutkasta viltin alta,

Iloa ja kiitollisuutta!

Iloitkaamme ja riemuitkaamme tästä ainutlaatuisesta päivästä :)

Minun päiväni täyttyy kipulääkkeistä, unesta ja matkakirjoista. Kävin viime viikolla kirjastosta hamstraamassa aikamoisen pinon matkakirjoja liittyen tuleviin matkakohteisiin. 

Olen matkannut unimaailmassakin taas moniin uusiin maihin. Uskon enneuniin ja monesti olen nähnytkin sellaisia, muun muassa isäni kuoleman ja tuttavien hautajaisia. Rakkaudesta elämään, matkailuun ja uuden oppimiseen.

Elämä voisi olla vieläkin huonommin, olen kiitollinen elämästä ja tästä päivästä.
Täään ulkona paistaa pakkasaurinko, kaunista!