Eilen mietittiin työpaikalla meidän suomalaisten melankolista mielialaa. Me suomalaisethan harvemmin kilpailemme siitä kuka on onnellisin. Ihmisillä on pikemminkin taipumus havitella itselleen "mulla menee kaikkein huonoiten" -hattua.
Notting Hillissäkin sai säälittävimmällä tarinalla viimeisen kakunpalan.
Juuri kun olin miettimässä blogini postauksen aihetta,
pohdin siis elämää iltalenkillä meidän onnekkaiden länsimaalaisten kannalta.
Jos vertailukohdaksi otetaan melkein mistä vain muualta ihminen, niin meillä menee aika hyvin. Vaikkei kaikkea voikaan yleistää ja paskanmäärä on vakio meille kaikille. Meidän paskamme vaan ei pääsisi tässä onnettomassa vertailussa kovin korkealle asteikolla.
Jossain ihmiset taistelevat hengestään ja yrittävät ymmärtää mihin oma koti ja tuhannet tuttavat ovat kadonneetkaan. Toisella puolella maapalloa ihmiset raatavat 12-18 tunnin työpäiviä olemattomalla palkalla ja näkevät pari kertaa vuodessa rakkaimpiaan, jos silloinkaan. Noidankehä, jossa näitä ihmispoloja ruoskitaan tekemään töitä ilman vapaa-aikaa ja lomia. Eikä meillä Suomessa onneksi ole pakkoavioliittojakaan vaan jokainen voi olla yksin tai kaksin, jos niin tahtoo. Oman elämänsä herra.
Sellainen ei ole mahdollista joka maailman kolkassa. Jos sanoisit ääneen kaiken sen mitä sanot Suomessa, niin voisit saada jossain maassa aika monta raipan iskua ja elämäsi olisi yhtä kitumista ja pelkoa. Meillä länsimaissakin ja Suomessa on paljon korjattavia asioita, mutta on meillä varsin hyvin asiat. Matkaillessa on nähnyt ihmisiä eri elämäntilanteissa ja eri sosiaaliluokista. Elämä osaa olla kovaa ja vaikeaa. Osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla tällä hetkellä vaikken lopetakaan haaveilua lottovoitosta ja vieläkin paremmasta elämästä. Ja joskus on ummistettava silmänsä kaikilta kauheuksilta, on vaan pakko.
Sellainen ei ole mahdollista joka maailman kolkassa. Jos sanoisit ääneen kaiken sen mitä sanot Suomessa, niin voisit saada jossain maassa aika monta raipan iskua ja elämäsi olisi yhtä kitumista ja pelkoa. Meillä länsimaissakin ja Suomessa on paljon korjattavia asioita, mutta on meillä varsin hyvin asiat. Matkaillessa on nähnyt ihmisiä eri elämäntilanteissa ja eri sosiaaliluokista. Elämä osaa olla kovaa ja vaikeaa. Osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla tällä hetkellä vaikken lopetakaan haaveilua lottovoitosta ja vieläkin paremmasta elämästä. Ja joskus on ummistettava silmänsä kaikilta kauheuksilta, on vaan pakko.
Jatketaan vaan elämistä.
Ehkä vertailu ei sittenkään kannata.
Kenelläkään ei ole oikeus mitätöidä toisen pahaa tai tunteita.
Voiko edes tunteita verrata kahden eri ihmisen välillä?
Aikuiselle lapsen murheet ovat usein pieniä, mutta se metsästä löytynyt ja nyt kadonnut kepakko voi olla lapselle iso juttu - tärkein asia.
Olen joka päivä onnellinen, jonkun aikaa!
Heittäydytään hetkeen ja rikotaan rajoja.
Voit itsekin yllättää itsesi, kun muutat asennettasi ja alat elämään juuri sitä sinun näköistäsi elämää. Ei stereotypioita ja miettimistä siitä, "mitähän ne muut ajattelee".
Oikea hetki on just nyt!
Heittäydytään hetkeen ja rikotaan rajoja.
Voit itsekin yllättää itsesi, kun muutat asennettasi ja alat elämään juuri sitä sinun näköistäsi elämää. Ei stereotypioita ja miettimistä siitä, "mitähän ne muut ajattelee".
Oikea hetki on just nyt!
Tämänkin päivän aion elää niin kuin se on minulle tarkoitettu.
Valinnavapaus vapaa-ajalla.
Nautin mukavien työkamujen seurasta, välituntikeskusteluista, hyvästä ruuasta, kirpakasta pakkaslenkistä, kuntosalilla hankituista hikipisaroista ja kissojen kehräyksestä. Kuten vanha viisausukin toteaa, että "ihminen ei yleensä osaa arvostaa sitä hyvää, mitä hänellä elämässään on, ennen kuin sen menettää". Ei pidetä itsestäänselvyyksinä perhettämme, terveyttä, työtä, omaa kotia ja ystäviä,
Olen keksinyt jo keinon auttaa vähävaraisia ja heikommassa asemassa olevia kaksi- ja nelijalkaisia. Jokainen tietää miltä pienikin hyvä ele tuntuu oman epätoivon hetkellä.
Vaikka ei edes tietäisi kuka sen takana edes on.
Ja tämä ei ollut sitten mitään jeesustelua vaan tajunanvirtaa, josta toivottavasti saitte kiinni.
Oikein ihana kirjoitus. Hyvä muistutus tärkeästä asiasta.
VastaaPoistaOnnellisuus on kumma kyllä asia, joka täytyy aika ajoin kaivaa esiin, huomata. Se on olotilana merkityksellinen, mutta jää usein monen muun tuntemuksen varjoon. Se, että on (edes) osan päivää onnellinen, tiedostaa että on, tekee hyvää.
Hyvä ruokkii itseään. Kun tiedostaa, tuntee olevansa onnellinen, se kannattelee. Tekee elämästä elämisen arvoista. Auttaa näkemään asioissa hyviä puolia. Auttaa jaksamaan silloinkin kun on harmaampi hetki.
Onnellista oloa Satu <3
Kun tätä kirjoitusta luki, nii tuli todellakin se tunne, että me valitetaan joskus liiankin herkästä. Kun asiat voivat muualla olla paljonkin huonommin.
VastaaPoistaMutta ku ei koskaan oo täydellistä, niin joskus se omakin valitus sallitaan!
Haaveita pitäneen olla niin kauan ku on elämääkin. :)
Mukavaa Keskiviikko päivää täältää lumisateisesta pohjanmaalta! <3
Olipa ihana postaus! Olen niin samaa mieltä kanssasi: oikea hetki on juuri nyt. Jos odottaa liian kauan, "se hetki" voi jäädä saavuttamatta, elämä valua ohitse. Kun kiinnittää huomiota arjen pieniin iloihin, jopa siihen, että iltaisin pääsee lämpimään suihkuun ja suihkun kautta omaan sänkyyn, voi yhtäkkiä huomatakin olevansa onnellinen :) On paljon asioita, joista olla kiitollinen. Niihin yritänkin keskittyä joka päivä. Myös huonoina päivinä.
VastaaPoistaPS. Juuri eksyin blogiisi toisen blogin kautta, ja jäänpäs seurailemaan tulevia seikkailuitasi! :)