Villasukka olo ja arvonnan voittajatar*

Ajatukseni harhailevat jo keväässä. Lämpöisen kesän varaan Suomessa ei uskalla varata kaikkea, joten olen alkanut katselemaan jo kesän matkoja. Ennen puhuttiin intiaanikesistä, mutta viime kesän tapaan aletaan puhumaan eskimokesistä!
Teen usein 10-13 tuntista työpäivää, kahta eri työtä, koska haluan toteuttaa unelmiani. Pääsen lämpöiseen kesken kylmimmän talven. 
Kun olen töissä, niin teen töitä kovasti, mutta kun alkaa loma niin oon lomalla isolla ällällä.
Olen kiitollinen työmahdollisuuksista.

Olen aivan naatti, villasukka olo. Jokin hentoisen hyvä kietoo minua kuitenkin pumpulinpehmeyteensä. Nukuin toissapäivänä töistä tullessa päikkärit, sohvan syleily kutsui vahvasti. Sisimmässä valonhäivähdyksiä. Hiljaisuus, jonka kautta saan levähtää ja vahvistua. Opetin oppilailleni kuinka lasketaan piparjuuria, eikun neliöjuuria. Yksi valitti hammassärkyä, auttoikohan hammasjuuren särkyyn neliöjuuren oppimäärä?

Uudet asiat ovat saaneet kypsyä, päätösten suma on käsitelty ja nostan uudet ajatusten tuuloset kohti parempaa. Kohti uutta ja ehtoisempaa, joka odottaa jo aivan nurkan takana vilkuillen. Hyvälle on aina oma kolonsa, se ei häviä sieltä koskaan. On vain luotettava eikä antaa epäilykselle pientä rakostakaan tehdä suuren suurta pesäänsä mielen syövereihin. Koska epävarmuus ja epäilys pesivät mielellään solun sopukoihimme vieden unelmilta ja päätöksiltämme pohjan. Lähden vielä iltalenkille, jossa näen tien vieressä talviuntaan nukkuvat puut paljaine mustine oksineen kietoutuneena kuuraan ja taivaan valoon. Olen rakastunut Käpylään, sen kapeisiiin tunnelmallisiin katuihin ja miljööseen. Onni on kiinni pienistä asioista.
Onni asuu hetken viikonlopussa.

Hiphei ja arvonnan voittajaan eli voittajaksi arpoutui Enkulin käsityöt.