Do You Want The Truth Or Something Beautiful?

Tein ilmeisesti viime vuoden helmikuussa työhaastattelussa lähtemättömän vaikutuksen erääseen rehtoriin,  koska hän soitti minulle tänään tarjoten töitä. Eipä ole ennen soitettu kotiin ja tarjottu töitä ilman hakemuksia. Jäin kuulema erityisesti hänen mieleensä pätevyyteni, murteeni, aitouteni ja iloisen persoonallisuuteni takia. Olen otettu ja iloinen. Sieltä mistä kannan suurimman palkkapussin kotiin, niin se paikka kiinnostaa aina.

Eilen illalla sain valtavasti virtaa ja ajatuksia, tapasin tuttuja bloggareita Fazerin kokkareilla. Tulin eilen myös surulliseksi, mutta myös hyvin iloiseksi. Hyviä kohtaamisia ja nyrjähtäneitä ihmisiä. Ikiroudassa oleva tyyppi, joka menee perä edellä puuhun. Vielä on paljon kerrottavaa. Kerrottavaa, jota moni vielä miettii ja ihmettelee, kun riisun maskin. Yksi ilo vaan sopii postaukseen kerrallaan tai yksi suru vaan. Minussa asuu monta maisemaa, mutta oikeudenmukaisuus kaikkein päällimmäisenä. Mikään näytelmä ei kestä ikuisuuksiin, on alkuja ja loppuja. Narsismi, törmäsin siihen jokin aika sitten. Olen hieman järkyttynyt, mutta hyvyys voittaa.

Mutta vaikka elämässä on ajoittain surua, se ei vie täysin mukanaan.

Maskin riisuminen. Muuten kadottaa itsensä syvälle pimeyteen ja suruun. Tulevat hetket ovat vielä viisaita. Kaikki selviää. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Totuus, aitous ja hyvyys.

Totuus osaa olla kaunista, ilman maskeja ja näytelmää.

Ota tai jätä!

On tärkeää, että voit olla välillä surun sijaan onnellinen, etkä olisi koko aikaa onneton. Sitä pitää nuorempana eri asioita tärkeimpinä kuin hieman elämää kokeneempana. Minulle koti on pakopaikka ja turvasatama. Kotona voi levätä ja olla kaukana kaikesta. Kunpa kaikilla olisi tällainen turvasatama.

Toivon, että sinä saat tänäkin viikonloppuna osaksesi onnea, iloa, hyvää oloa ja ripauksen taikaa*

Tämä postaus on ajatusten katkelmia, tajunnanvirtaa, mutta kaikki tärkein mielensopukoista on nyt näillä riveillä.

Ihanaa viikonloppua!