Sairasloma jatkuu --> Lonkassa bursiitti selän iskiaksen kaverina. Ei
mene kaksi ilman kolmatta. Ensi viikolla menen töihin, vaikka jalka kainalossa. Viikko sairaslomaa, kortisonipiikkejä,
lepoa, lääkettä ja turhautumista! Sen verran on lääkärikäynneillä
piikitetty kipu- ja kortisononipiikkejä viime vuosien aikaan,että ne
eivät tunnu enää missään. Vaikkakin lääkäri sanoo, että nyt sattuu.
Bursiitti on kuulema yleensä myöhemmän keski-iän vaiva. Hienoa olla näin
alle 40-vuotiaana aikaansa edellä.
Jos sitä katselisi ajan kuluksi jo kesäloman matkoja, lukisi kirjoja ja herkuttelisi
Wienistä ostettuja herkkuja luvattoman paljon kera vaaleanglögin.
Eilen illalla sytytin kynttilät Rautavaaran tragedian lapsiuhreille. Olin aikoinaan töissä Rautavaaralla ja ajoinkin päivittäin tätä reittiä. Mitä ihmettä voi liikkua ihmisen päässä, joka riistää omien lastensa hengen? Käsittämätöntä, pelottavaa ja niin järkyttävää.
Sanattomaksi jää näiden murheellisten uutisten edessä. Toivotaan omaisille voimia.
Sanattomaksi jää näiden murheellisten uutisten edessä. Toivotaan omaisille voimia.
- Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
- Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
- Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
- vaan ihana enkeli vierellä käy.
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino Leino-
Tsemppiä! Itsekin olen tuosta kärsinyt...silloin reilusti alle 30v. Toivottavasti laantuu pian!
VastaaPoistaVäsyneenä ja masentuneena tuo lipsahdus rajan yli voi olla pelottavan pieni. Itkettää ne pienet viattomat lapset, joilla olisi ollut elämä edessä :(
VastaaPoistaMyös bussikuljettajalle voi jää tapahtumasta elinikäiset traumat.
Voihan burska! Toivon sulle ihan hirmuisesti paranemisia, että se jalka paranisi eikä sitä tarvitse sahata irti ja lähteä jolkottamaan töihin ensi viikolla jalkapuoliskona.
VastaaPoistaMinä olen myös seurannut Rautavaaran tapausta. Kyllä näin kahden pienen äitinä en voi kertakaikkiaan ymmärtää laajennettuja itsemurhia. Toki: ihmiset on väsyneitä, murheellisia, eroja tulee hyvinäkin koettuihin liittoihin. Mutta on tosi surullista, että ihminen on niin pohjalla, ettei näe enää mitään pakotietä. Aina on mahdollisuus! Tapaus on ollut kaikin puolin niin järkyttävä, ettei sanat riitä kuvaamaan. Olen vain toivonut voimia isälle, läheisille. Voimia myös bussikuskille joka joutui keskelle järkyttävää tilannetta ja loukkaantui itsekin. Voimia myös viranomaisille, jotka joutuivat kohtaamaan sen järkyttävän näyn, mikä murskaantuneessa autossa odotti. Ei varmaan ihan hetkeen pala pois verkkokalvoilta ja vaikka miten olisi koulutettu kohtaamaan vaikeitakin tilanteita, ei tuollaiseen voi varautua.
Ihan takki tyhjä, kerrassaan kauheaa. Omaisille voimia ♥
Tsemppiä! <3
VastaaPoistaJaksamista sinulle, ja paranemista!
VastaaPoista