Lokakuun ja loppuvuoden suunnitelmat!

Tervetuloa lokakuu ja loppuvuosi!

Kuluva vuosi on hujahtanut yhdessä silmänräpäyksessä. Se on ollut täynnä upeita kokemuksia. Asioita, joista olen vain haaveillut. Olen tehnyt myös entistä kovemmin töitä, välillä kahtakin hommaa. Alkuvuoden tein päivä- ja yötöitä. Unelmilla on hintansa ja niiden toteutumisesta nauttii, kun on tehnyt unelmiensa eteen töitä oikein urakalla. Tosin yötyö on jo jäänyt, aika aikaansa kutakin. Mutta sain hienon lisän ansioluettelooni ja rutkasti kokemusta sekä ihanan uuden tuttavuuden. Osa-aikaisen työn tekeminen päätoimisen työni rinnalla on aina ollut mielenkiintoista, ehkä sen takia ettei minun ole pakko tehdä sivutyötä vaan teen sitä harrastuksenomaisesti ja nauttien siitä. On kiva kartuttaa matkakassaa, oppia uutta ja tavata uusia ihmisiä. Olen kiitollinen saamistani mahdollisuuksista, ne ovat kantaneet aina hyvin eteenpäin. Sitä yltää välillä uskomattomiin suorituksiin, kun vaan rytmittää elämänsä oikein.Täällä metsän keskellä asuessa, kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Arbeit macht frei, vai miten se meni?

Jottei postaus menisi liian työteliääksi ja raskaaksi, niin palataan kevyempään aiheeseen.

Tänä vuonna on tiedossa vielä syyslomamatka Wieniin ja Kuopioon ystävätärtä tapaamaan, marraskuussa pitkä viikonloppu Helsingissä ja joululoman ulkomaanmatka Keski-Eurooppaan. Eli jokaiselle kuukaudelle on tiedossa pieni matka ja piristys. Olen tällä hetkellä joululoman suhteen kahden hotellin vaiheilla, ehkäpä jo tänään saan tehtyä päätöksen ;) Sitten voi alkaakin suunnitella jo hiihtoloman matkaa kauas auringon alle, koska maaliskuussa alkaa olla jo D-vitamiini vajarit. Täydellinen lepo on välillä tärkeää, kun tekee töitä intohimoisen ahkerasti.

Syksy on kaunista aikaa, mutta kieltämättä myös hieman masentavaakin, koska edessä on pitkä ja pimeä talvi. Tsemppaan itseäni talveen lomailemalla ulkomailla tasaisin väliajoin ja pieni viikonloppumatka kotimaan sisällä suurempaan kaupunkiin silloin tällöin tekee myös jo ihmeitä. Mutta ei rennossa kotiviikonlopussakaan ole mitään vikaa. Mutta ehkä pitäisi vaan hyväksyä oma melankolisuutensa talvea kohtaan ja nauttia oikein koko sydämellä kaamoksen tuomasta melankolisuudesta ja synkkyydestä. Ja unohtaa välillä kiirehtiminen, koska minne meillä oikeasti on olevinaan ainainen kiire? Elämää ei voi pikakelata eteen- eikä taaksepäin.

Minun loppuvuoteni koostuu hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta, glögistä, suklaasta, pipareista kera aurajuuston, kisujen kanssa rentoilusta, kalenterista varatuista kiireettömistä hetkistä, hikitreeneistä, lukuhetkistä sohvan halauksessa, kynttilöiden tuomasta valosta ja uusista/vanhoista ihanista talvivaatteista, kengistä puhumattakaan. Niin, ja hiihtämisestä, jos lumitilanne on parempi kuin viime talvena. Eiköhän näillä asioilla jo piristy pessimistisemmänkin Pirkon talvi. Mitähän kaikkia uusia ideoita tuleva talvi tuokaan tullessaan, jännää :)

Uneksin, haaveilen ja unelmoin.

Olen tehnyt niin kauan kuin muistan ja niin aion tehdä läpi elämäni.

Millaisia suunnitelmia sinulla on loppuvuodeksi?

Kiitollisuudella,