Vakavaa asiaa, yksityisyydestä!

Kirjoitin jo keväällä samanlaisesta aiheesta, jota nyt sivuan lyhyemmin.

Olen pitänyt blogitaukoa, syystäkin.
Taustalla on moninainen asioiden summa.

Some ei anna minulle enää sitä mitä ennen antoi.

Keskityn tästä lähtien omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini ja some-elämä kulkee siinä sivussa mukana. Minulla on lupa levätä ja nauttia elämästä.

Haluan mainostaa ja tehdä vain sellaisten kanssa yhteistyötä, jotka eivät sabotoi tai lyttää kysymättä ensin minulta asioiden todellisuusperää. Minua ei kiinnosta juosta purnukoiden perässä, materialistisessa höttömaailmassa, jollen usko tuotteeseen tai en vaan tee yhteistyötä sen takia, että saisin vain jotain ilmaiseksi.
Ei se määrä vaan laatu!

Koska blogini on Lifestyle-blogi, niin myös seuraajakuntani on moninainen. Matkailen usein ja saan matkapostausten kautta uusia seuraajia. Myös ruokapostaukset saavat hyvin kivoja kommentteja. Ehkä parasta on se, että joku voimaantuu ja saa uutta inspraatiota postauksistani. 

Olen joutunut sabotoinnin kohteeksi.

Ne iänikuiset anonyymikommentit, ne luuserihommat eivät niin hetkauta elämääni.

Mutta kun omaisuuteni kajotaan, mm. Instagramiini niin sitä en voi painaa villaisella. Se on jo yksityisyyden loukkaus, rikollistatoimintaa. Olen saanut näiltä kuvattomilta anonyymeiltä viestejä ja sen jälkeen jos kerkiän kommentoida ( en enää edes viitsi kommentoida heille), niin profiili poistuu.

Otan usein kuvakaappauksen kommenteista ja lopulta kiikutan ne eteenpäin.

Ihmettelin erään ikävämmän tapahtuman tiimoilta elämässäni, kuinka Instagramin kävijämääräni ovat nousseet ja onhan se pienikin kiusa kiusantekoa.

Joku oli ostanut minulle seuraajia (näiden ihmekommentoiden kera), tätä jatkui ja lopulta olen päättänyt sulkea instagramtilini niin, että se on suljettu. Nyt sitä ei pääse hallinnoimaan kukaan muu kuin minä. Itse teen hyvää jälkeä yhteistyökumppaneiden kanssa ja he saavat uusia asiakkaita sekä näkyvyyttä, joten minulle on sama onko minulla 2000 vai 20 000 seuraajaa työnlaatu puhuu puolestaan.

Minulle on sattunut yksityiselämäni puolella paljon asioita, joita en ala tässä luettelemaan, mutta mm. Kateudesta,mustasukkaisuuksissaan ja raivonvallassa ihminen on näyttää valmis tekemään mitä vain. 

Olen ulkomaalaisen firman antanut tehdä blogilleni uudet sivut, joihin kuuluu myös instagramiin ohjaus. Onko syy siellä vai missä?

En kuitenkaan jää miettimään asiaa sen pidemmäksi aikaa, koska elämässäni on oikeasti tärkeämpiä asioita kuin sometus ja sairaat vihaajat. Mutta tämä on pieni varoituksensana muillekin.

Mutta kuka tämän kaiken taustalla on? Ei ainakaan kovin viisas, omaa elämää vailla oleva. Mutta uskon karmaan!

Kuka teki ja miksi? Kuka sai suuren ilon hetkeksi?

Tällanen toiminta on jo rikollista.

Myös kollegani kanssa perustettu instagramtili on myös nyt tarkkailumme alaisena. Mutta aina on olemassa vatipäitä, jotka koettavat vesittää toisten tekemisiä ja unelmia. Myös minulla on keinoni. Beware!

Mutta asia ei ole jäänyt tähän!

Katsotaan, minkä vastaanoton saa uusi instagramtilini: 

Satu Koo´s Lifestyle

Hioutunut hymy huulilla*

Tänään on aika hyvä päivä, ainakiin mukiinmenevä. Tunnen sen luissa ja ytimissäni, kirjaimellisesti. On kissaterapeutit, päikkärit, Kämp Gallerian avajaiset, ystävät ja lepopäivä treeneistä ♡

Muistetaan hymyillä ja tervehtiä. Naapurit, lähikaupan myyjät -kaikki arkiset kasvot, joiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan… Eipä tunnu kovin yksinäiseltä kun heti kotiovesta ulos astuessasi törmäät hymyihin ja tervehdyksiin! :)

Ulkomailta olen tuonut sileäksi hioutuneita rantakiviä. Monta kertaa joudumme hioutumaan me ihmisetkin mutta ajatella, miten kaunista siitä voikaan syntyä. Kauniita yksilöitä, joita ei ole olemassa kahta samanlaista. Kauneutta on kaikkialla, joskus jopa kipulääkepurkin sisällä. Hioutunut hymy kasvoillani ja hymyn siirtyminen ihmiseltä toiselta.

Tänään mielessäni paistaa aurinko. Kaappaan sen valoa kämmenelle ja puhallan luoksesi. Hyvää mieltä ja lämmin ajatus luoksesi <3

Terveiset kiireen satulasta*

Sain vangittua palavan taivaanrannan työmatkalla Pasilan ratapihan läheisyydessä. Mustaa on ollut näillä nurkilla aina, eikä asia vänkäämällä muuksi muutu. Melankolinen puoleni kiittää pimeydestä. Sitä paitsi, alkutalven hämärässä on yksi suloinen ja kaunis asia. Kutsun sitä "pienen tulitikkutytön maailmaksi". Kun kävelee illalla ulkona, on ihanaa katsella ikkunoiden muodostamia valoruudukoita.

Kodit näyttävät ulkoapäin niin kutsuvilta ja kodikkailta.

(Paitsi ne loisteputkilla valaistut uimahallikodit ja punaisilla lampuilla sävytetyt bordellikodit  :D)

Tähän vuodneaikana sopii erinmomaisesti seuraava runonpätkä, sopivan melankolista, joka ruokkii luovuuden nälkää:

Voi, että ikkunat näkevät

ja seinät muistavat

ja puutarha voi surra

ja puu voi kääntyä kysymään:

Kuka ei ole tullut ja mikä ei ole hyvin,

miksi on tyhjyys raskas eikä sano mitään?

Katkerat neilikat seisovat riveissä tien varrella,

missä kuusen hämäryys on tutkimaton.

-Edith Södergran-

Ps.

Ensi viikolla saatte kuulla ainakin Stuttgartin matkasta ja yhteistyöstä Hotelli Katajanokan kanssa. Kiire nimittäin helpottaa, ainakin hetkeksi.

Yhteistyö:Terveiset Stuttgartista

Teemme Harrin matkassa maailmalla bloggaajan kanssa yhteistyötä Saksan matkailun edistämiskeskuksen kanssa ja päädyimme Etelä-Saksaan Stuttgartiin muutamaksi päiväksi.

En ole aiemmin matkaillut paljoa Saksassa, mitä olen tehnyt välilaskuja Etelä- ja Väli-Amerikkaan suuntautuvilla matkoillani. Olen miettinyt jo kauan, että haluaisin tutustua paremmin Saksaan ja nyt siihen tuli aivan loistava tilaisuus.

Tehtävänämme oli etsiä "piilotettuja aarteita" matkailun saralta ja tuoda esille näitä uusia käyntikohteita Saksan matkailuillassa videon muodossa. Teemme siis vlogia matkalta, joka esitetään lopulta Saksan matkailuillassa kuun lopulla. 

Kannattaa seurata Instaa: satumkirjavainen

Sanat kietoutuvat mustaan viittaan*

Joskus elämässä tekisi mieli laittaa käsijarru päälle. Tai eihän siinä aika pysähtyisi, mutta itse voisi pysähtyä katsomaan ympärilleen. Kun mennä paahtaa, jää niin paljon näkemättä.

Muttei sitä pysty annostelemaan, elämää, kuin kakkua kihlajaisissa. Jos kauhalla antaa, voi lusikalla saada. Harkitsen talviunille kömpimistä!

Kohta Suomenlahti nukkuu osittain jään alla, ja mullassa juurien välissä kuorsaavat pienet mönkiäiset uneksivat keväästä. Tämä hetki on hiljainen ja leppoisa. Kissan kehräys, kynttilöitä ja glögiä.

Karmivan hauskaa pyhäinpäivää. Haluaisin sytyttää pimeyden tuleen ja nähdä kaiken valoisana. Melankolinen maisema, joka ei vaadi mitään. Sen kanssa on ajoittain helppoa samaistua, olla yhtä.

Illan sininen hetki ja yön musta viitta kietovat mukavat muistot Halloween viikonlopusta. Surumielisen hiljainen kauneus, kun hyvästelemme taas hetkeksi toisemme.  Ei pidä itkeä eläviä. 

Hyvää haikeutta ♡

Talventuntua illoissa & pala taivasta lyhtyni alla*

Puut huutavat suruissaan: tulee kylmä ja sateinen yö. Mutta minä kääriydyn pehmeään untuvapeittoon kisut lähelläni ja näen lämpöisen kesäisiä unia. Lyhtyni kajo syysillassa. Pala taivasta. Kultareunaisia pilviä, pakkasaurinkoa kera viinin. Vian minulle ja ihanille raikkailleni. Tänään, yksinoikeudella. 

Seikkailu jatkuu.

Hyvänmielen  kehräyksiä viikkoon!

Loppuviikon menovinkit & ne sieluun lingotut kivet*

Viikko on ollut hektinen, mutta vain hyvällä tavalla. On saanut luoda uusia hienoja asioita ja nähdä kättensä jäljen sekä hieman hikipisaroitakin on vuodatettu. Ei ollenkaan pahoja juttuja.

Mutta mitä kaikkea niistä ihmisen kuorikerroksen läpäisevistä pahoista syntyy?! Luulen, että se riippuu aikalailla paljon ihmisestä, kuorikerroksen paksuudestakin. Tunnen ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet helmiä sisimpäänsä sinne lingotuista kivistä, toisaalta joitakin, jotka kasvattavat kuorta niin paksuksi, ettei sitä läpäise edes mikään hyvä. Oma kuoreni ilmoittaa, että sillekin sopisi mainiosti juuri nyt suklaa (tumma!) ja lasi viiniä.

Nyt kannattaa suunnata loppuviikon aikana (25.-28.10.2018)Viini-, ruoka- ja kirjamessuille. Sieltä saa niin vatsan kuin sielunkin ravintoa. Makumatkoja lähelle ja kauas.

Parhaimmillaan paljon kokeneet ihmiset ovat helmiä. Ei katkeruutta, ei kaunaa. Silmissä suora, kirkas katse ja armollisuus itselle ja muille. Fokus hyvässä ♡

Joillain ihmisillä on tosi suuri suu ja se on ikävää. Tulee myötähäpeä. Ettei ihminen välttämättä edes huomaa loukkaavansa toista. Tietysti tarkoituksellinen ilkeily, päteminen ja toisen aliarvioiminen ovat nekin ihan kamalaa ja varmaan kamalampaakin. Hiekanjyvästä voi joskus syntyä tuskan kautta kaunis helmi, jos osaa katsoa peiliin ja ottaa oppia. Taustalla voi olla Onnelin ja Annelin naapurin rouva Rosina Rusinan kohtalotoveri, joka tekee rumia säästöporsaita ja on jatkuvasti vihaisen näköinen. Hänellä vaan on taustallaan suuri katkeratragedia. 

Ilkeät sanat ja suuret surut, sitä jää miettimään, toivoisi että niistä lopulta syntyisi hyvää ja rauhallisuutta elämää kohtaan. Mutta kaikilla tarinoilla ei ole aina onnellista loppua.
Mutta tänä viikonloppuna on luvassa makoisia hetkiä hyvän ruuan, viinin ja seuran merkeissä.

Terveiset Kosovosta ja Makedoniasta

Vietin syysloman Kosovon Pristinassa ja Makedonian Skopjessa.

Ne muistuttivat turkkilähiöineen etäisesti Turkkia. 

Kaduilla kuljeksi kodittomia kissoja ja koiria joita ruokin.

Kosovon Pristina oli rumin kaupunki, jossa olen koskaan vieraillut. Mutta Makedonian Skopje on taas kaunis kaupunki arkkitehtuurineen, kymmenine patsaineen ja turkkilaisalueineen.

Yövyimme Pristinassa Hotel Nartelissa, joka oli aivan perussiisti, mutta ilmastointi oli kytketty kokonaan pois päältä talvikauden ajaksi ja jouduimme nukkumana ikkuna auki. Hotel Nartel on 1,5 kilometriä keskustasta paikallisessa lähiössä. Nartelissa oli kiva alabaari, josta sai peryshyvää ruokaa ja suuri kuntosali.

Pristinassa näkee sodan runteleman ympäristön, jota koetetaan jälleen rakentaa ihannoiden Amerikkaa. Kyllä, kaupungista löytyy Bill Clinton Avenue, Clintonin patsas sekä paikallisen kyttälaitoksen katolla komeilee Vapaudenpatsas. Aika mautonta!

Keskellä Pristinan keskustaa ja toria sijaitsee Grand Hotel Pristina, joka on ollut entisen Jugoslavian aikaan upea hotelli, joka nyt on päästetty rapistumaan.

Pristinasta matkasimme paikallisbussilla parissa tunnissa Makedonian Skopjeen. Matka maksoi viisi euroa, mutta kesken matkan meiltä kerätiin viidne euro lisämaksu jostain syystä. Majoituimme Skopjessa Bushi Resort & Spa-hotelliin, jossa oli parvekkeellinen huone ilmastointineen. Hotellissa oli kaunis spa-alue sekä otin siellä kolme erilaista hierontaa. Hieronnat maksoivat noin 20 euroa tunnilta.

Skopjea nimitetään mauttomuuden pääkaupungiksi, koska se on lyöty täyteen erilasia patsaita. Skopjessa oli lämpöä reilusti enemmän kuin Pristinassa vaikkei Kosovossakaan ollut kylmää, aina reilusti +20 astetta. Makedoniassa tunsi olevansa oikeasti lomalla. Hotellimme sijaitsi turkkilaisella-alueella ja sehän merkitsee sitä ettei tällä alueella tarjoilla alkoholia muualla kuin hotellissa.

Niin Pristinassa kuin Skopjessakin liikkuessa turkkilaisella alueella, et löydä baareista ollenkaan alkoholipitoisia juomia.

Kiertelimme kaunista kaupunkia, istuimme sen lukuisilla terasseilla, nautimme spa-elämästä ja edullisuudesta. Makedoniasta palasimme takaisin Pristinaan bussilla ja majoituimme luksushotelli Swiss Diamondissa. Se vastaa suomalaista Kämp-hotellia. Hotellin allasalue huokuu kauneutta ja ylellisyyttä sekä paikanpäällä saa taivaallisen hyvää hierontaa edullisemmin kuin Suomessa.

Hotellihuoneessa oli yöpalvelu, joten itse ei tarvinnut sulkea ikkunansa verhoja ja joka ilta saimme suklaat iltanaposteltaviksi.

Niin Makedonia kuin Kosovokin olivat edullisia suomalaiselle matkailijalle. Makedoniaan voisin matkata uudestaankin, sen maan kauneus oli jotain niin uskomattoman kaunista. Jos kaipaat kivoja raflavinkkejä kohteisiin, etenkin Pristinaan niin täältä niitä saa, mm. Soma ja Lulu´s Cafe & Bar.

Lensimme Pristinana Norwegianin suorilla lennoilla Helsingistä ja matkaan kului aikaa reilut 3 tuntia. Ja Norwegianillahan toimii Wi-fi myös yläilmoissa.

Tsekkaa lisää kuvia ja videoita: satumkirjavainen

Yhteistyö: Believe by Tuula Rossi

Believe by Tuula Rossi teki kanssani yhteistyötä ja sain kuvassa olevan upean Camila takin. Takista löytyy koot 34-54.

Takissa on näyttävät hopeanväriset vetoketjut, takki on niin mukavanoloinen päällä ettet halua ottaa sitä pois. Takista löytyy mustan lisäksi värivaihtoehtoinna myös haalea pinkki ja hopeanharmaat värit. Takki on pidempää mallia, joten se lämmittää hyvin myös viileämmilläkin säillä.
Believe by Tuula Rossin mallistosta löytyy myös laukkuja ja muitakin takkimalleja. 

Believe by Tuula Rossin löydät Facebookista.

Believe by Tuula Rossi löytyy myös Instagramista.

Takin löydät täältä.

Takin voit tilata tästä linkistä.

"CAMILA is the latest extraordinary and very fashionable jacket with very luxurious stretch quilt. It makes you stand out of the crowd! This feminine, powerful jacket is your favourite piece of clothing! Jumbo zippers in silver colour and high collar fit perfectly to this outstanding jacket. Thanks to its elasticity, the stretch quilt material is extremely comfortable to wear – you never want to take it off!

CAMILA Stretch Quilted Jacket is ideal also for taller women as the sleeve length is slightly longer than usual.

Also available in Winter Rose and Silver Grey colours."