Voimauttavaa: Rakkain terveisin, Elämäsi*

Olin aamusta kollegani pyynnöstä erään konfliktin selvittelyn apuna.

Homma hoidettiin kotiin, olen niin tyytyväinen itseeni ja kokonaisuuteen. Ei ole enää konfliktia, olin apuna ja se sai haluamamme lopputuloksen. Kokemus ja lehmän hermot auttoivat. Kun pysyy asiassa eikä rönsyile, positiivisuus on kaiken lähtökohta ja se näkyy myös lopputuloksessa.

Loistava viikon aloitus.

Elämäsi. Ikiomasi. Sinun käsissäsi. Ajatuksesi. Tekosi ja sanasi.

Juuri tässä hetkessä, jossa elämä soljuu hetki hetkeltä eteenpäin.

Älä kanna kaunaa, päästä irti negaatioista. Puhdista ajatuksesi ulkoiluttamalla ajatuksiasi keväisessä säässä. Positiivisuuden kehä ja kilpi saavat sinut punnitsemaan asioita eri tavalla ja olet asioiden yläpuolella, realistisesti. Se suojaa sinua monelta.

Pidä hyvää huolta sielustasi, kokonaisuudestasi, juuri siellä ruudun toisella puolella. Keskity vain omaan hyvinvointiisi ja että mielesi voi hyvin, se on hyvinvoinnin lähde, meidän jokaisen tärkeä elämäntehtävä.

Jokainen meistä haluaa olla timanttinen, se on mielenhallintaa, nöyryyttä, päämäärätietoisuutta, se ettei jumiudu ja valintoja.

Koska kevät saa liikkeelle niin vedet kuin myös sairaat mielet.

Kaikkien sielut eivät kestä valon tuomaa kauneutta ja elämän iloa.

Jotkut tippuvat pimeyteen ja vihaan.

Kun ympäristö myrkyttyy roskasieluista.

Asenne. Positiivisuus.

Huomaat, kuinka ympäröivä maailma kaunistuu entisestään ympärilläsi.

Sinä olet siihen avain.

Päätin aikoinaan, että jään pystyyn vaikka elämässä sattuisi mitä vain. Elämä on elämää varten,minun näköistäni elämää varten.

Sieluni on entistä vahvempi.

Jos seuraat minua,
Näet sirpaleet,

näet kokemukset,

näet auringonpaisteen,

opit,

olet vahva ja viisas.

Sielusi loistaa.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele.

Menen vaikka läpi harmaankiven.
Jos näen vuoren niin kiipeän sen laelle, en surkuttele matkaa etukäteen. Elämään liittyy eri tunteet, se on elämää.

Päätös on ensi askel kaikkeen suurempaan.

Se vahvistaa.

Tiedän mitä haluan ja myös saan sen vaikka pienissä palasissa.

Ole tänäänkin paras sinä!

Älä anna kenenkään tai minkään asian horjuttaa juuri sinun hetkeäsi.

Pidä selustasi ja elinpiirisi positiivisena.

Jos olet heikoimmillasi vahvistut, hetki hetkeltä.

Sun timanttinen elämäsi!

Jalokivien jalokivi.

Rakkain terveisin,

Elämäsi, ikiomasi!

Oikeita sanoja oikealla hetkellä!

Lumen äänessä loputon ikuisuus. Lunta leijailee taivaan täydeltä, äkkiä tuuli kääntyy ja aurinko levittelee kultaisia säteitään.

Talvi on, pysyy. Kevät vierailee unissa. Talviunessa kuuluu vaimea, pehmeähkö kissan kehräys. Kynttilä antaa valon ja rakkaat lämmön. Ruusut tuoksuvat. Ollaan ihan hiljaa, nukutaan lempeää talviunta ♡

Pieniä mietteitä viikonlopun sylistä*

Jos kadehdit jonkun toisen elämää, muista mainosten upea hampurilaisannos.

Se näyttää aina paremmalta kuin on!

Kaikki mitä tarvitset on elämän ilo, tyytyväisyys elämääsi kohtaan ja kissa ♡ koirakin toki käy kissan puuttuessa!

Tykkään iltapalaksi tekemistäni köyhistä ritareista enemmän kuin rikkaista öykkäreistä. Köyhistä ritareista tulee mieleeni lapsuuden koti, hyvä herkku. Makean hyvät muistot. Minussakin asuu monta maisemaa, mutta nöyryys pitää jalat maassa ja maalaisjärki kielenkannat soikealla. En jaksa poliitikkojen rahasotkuja ja vähennyksiä. Siinä vähennetään ihmisten elinaikaa ja elämäniloa. Se tunnettu valo sammutetaan tunnelin päästä. Jos niillä rikkaillakin, siis ex-rikkailla olisi vain vähän rahaa, asiat eivät menisi ollenkaan niin pahasti sotkuun.

Ultra Bra laulaa “Oletko sankari vai nolla, oletko henkilö vai tyhjä toive?”.

Tällaisin miettein kohti uutta viikkoa.

Josko maanantai olisi tämän viikon paras päivä. Jollei ihan paras niin ainakin kärkikolmikossa :)

Ensi viikko sen  näyttää.

Päivä vain ja hetki kerrallansa!

Via Minnet-arvonnan voittajatar - hämärässä hengittävät mustanpuhuvat rungot

Ihanaisen Via Minnet rannekoru/vyön voitti arvonnassa Beate56.

Suurenmoiset onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille osallistuneille!

Ensi viikolla taas arvotaan jotain kivaa ja kaunista :)

*

Ajatukset kuin paksua puuroa, uni houkuttelee. Sieluni avautuu, sisimpäni on hereillä näkemään unia, etiäisiä tulevaan. Katsahdan ylös: kuljethan rinnallani tuoden luottamuksen voimaa. Avaruus huokailee, ajatukset tekevät siltojaan mielen sopukoihin. Orastavassa keväässä seisoivat puut, hämärässä hengittävät mustanpuhuvat rungot. On rauhallista, ajatus helpottaa. Illanvarjoon himmeään.

Alkuyön uumenissa välkehtii valo, joka jakaa juuri sen voiman, jota tarvitaan juuri huomiseen ♡

Muistakaa vitamiinit!

"Älä luovu koskaan unelmistasi. Seuraa enteitä."
-Paulo Coelho/ Alkemisti

Naistenpäivänä kaikille karvaisille ja karvattomille naisille*

Muuta maailmaa. Uskalla toimia. Luota vahvaan naisenvaistoosi. Ole tahtonainen ja raivaa tiesi kohti unelmia. Älä alistu, äläkä nöyristele. Mutta muista kuitenkin sydämellinen nöyryys. Naistenpäivää kaikille naispuolisille karvaystäville, myös teille lähes karvattomille naisille ja naistenmielisille ♡

Uusi rusetti saapui Kanadasta Inkerille ♡ Hän odotti nätisti vieressä, kun vaihdoin uuden rusetin vanhan tilalle. Minun tyttöni! 

Viime päivinä on ollut navakkaa. Mietin kumpaan pääni kallistaisin jämäkemmälle vai hieman ohuehkolle puolelle. On ollut paljon kaikkea. Isoja juttuja. Tilanteita. Tutkimuksia. Hoitovirheitä. Niin paljon, että joistakin on laskettava irti, jotta voi pitää toisista kiinni. Huokaistava pari kertaa todella syvään ja katsottava taivaalle ja sitten taas kengänkärkiään. 

Luvassa on paljon. Kaikkea!

Romuna ja todella kipeänä - taistelutahto päällä!

Olen sairastellut jo jonkin aikaa, mutta alkuviikosta voimani romahtivat. Olen vain nukkunut, syönyt lääkkeitä ja ravaan tutkimuksissa. Mutta homehan ei näy aina kokeissa. Se on osa terveyteni reistailun syytä. Se on salakavala kaveri, joka saa puhkeamaan monia vakaviakin sairauksia. Epäpuhtaudet runtelevat kehoa.

Puhutaan paljon koe-eläimistä ja heidän altistuksesta eri kemikaaleille. Hyvä, että puhutaan ja taistellaan eläintenpuolesta, mutta entäs ihmiset. Onneksi homeen haitoista on alettu puhumaan avoimemmin. Ollaan altistuksessa homeisiin ja sairastutetaan itsemme eri sisäilmaongelmien takia. Olemme koekaniineja, jotka eivät saa sairastuttuaan minkäänlaisia korvauksia vaan olemme lopulta invalideja lukuisine sairauksineen. Koeihmiset, kuten koe-eläimet.

Mutta jotain on pahasti jo vialla, en jaksa kuin nukkua, hengittäminen on raskasta melkein vaivalloista, rintaa puristaa, nenä täynnä räkää, ruokahalu on kadonnut, iho reagoi oudosti ja nukun helposti koko päivän. Happi ei kulje kunnolla aivoihin saakka, epätodellinen olotila. Välillä tuntuu kuin tulisi sydänkohtaus. Tänä vuonna jo viides antibioottikuuri. Keho on täynnä erilaisia tulehduksia ja voidaan vaan arvailla mikä minua vaivaa?

Tilasin tänään taksin röntgeniin, koska en olisi jaksanut kävellä bussille. Tää on jo kaiken huippu! On tässä nyt jotain positiivistakin, jaksan nukkua ja hengittää. Taistelutahto on päällä!

 Välillä lasken omat siipeni lepoon ja etsin suuntaa turhia pakottamatta. Pysäyttävä vaihe uudistaa, mutta voin silti luottaa. Usko. Jokaisella on onnenhetkiä. Sinä olet itse jo riittävä syy kaikelle hyvälle, Tässä hetkessä on vahva rauha ja kiitollisuus.  Usko, luottamus, toivo, nöyryys, vahva päämäärätietoisuus ja kiitollisuus. Ne ovat parhaimmat ystävät elämään, joita kannattaa kantaa aina mukanaan elämän kokoisessa matkalaukussaan <3 Tasapainoa ja onnen väreitä, itkunpuuskan ja ajoittaisen toivottomuuden välillä. Elämä, ikiomani. Kaikella on aikansa. En pelkää liikaa.

Oli tässä päivässä jotain hyvääkin, tulin kolmanneksi Apetitin Vegeblogikisassa. Olen enemmän kuin tyytyväinen, wau! Meitä kisaajiahan oli kolmetoista.
Kiitoksia kaikille äänestäjille!

Kuva

Vuoden 2017 seikkailu alkakoon!

Viime vuonna matkailin maihin, joista olin vain unelmoinut, matkailin seitsemässä eri maassa. Sain uuden mieluisan työpaikan ja onni potki uuden kodinkin suhteen. Aloin karsimaan elämästäni turhakkeita niin tavaroina kuin ihmisiäkin. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää päällepäin.

Rakkautta. Huolenpitoa. Luottavainen rauha sisimmässä. Luottavaisia askeleita. Rukouksia. Vahvuutta. Ymmärrystä. Uskallus hypätä uuteen. Kodin muutto hyvällä mallilla, pienet ihmeet ja lämpö. Ystäviä. Ikiroudassa olevat tyypit olen heivannut jo pois.Olisi kamala pakastua sisältä.

Palava sydän, joka suuntaa kohti uutta. Sydän, jossa sykkii luja luottamus kaikkeen hyvyyteen. Uskallus heittäytyä. Silmät, jotka kätkevät taakseen paljon. Ajoittaisen kipeyden, surun, suunnattoman ilon, kyvyn nähdä kauneutta ja ajoittaisen voimattomuuden, mutta jaksavat silti nähdä kauneutta ja toivoa. Usko on vahva. Palanen elämätöntä elämää myötä- ja vastatuulineen. Suuria elämän lahjoja. Elän hetkessä. Toivo. Se on etuoikeus. Menetetty toivo on niin surullista. Maailmassa on paljon ihmisiä, joille usko tai edes toivo paremmasta huomisesta ei ole itsestäänselvyys.

Tosin olen tehnyt unelmien eteen välillä jumalattomasti töitä. Mutta ripaus taianomaista onnea tarvitaan aina. Tänä vuonna tuskin matkailen yhtä ahkerasti, saa nähdä. Ainakin hiihtolomailen toisella puolella maailmaa. Viime vuosi oli myös kenkävuosi, kotiutin monet ihanat popot luokseni. Eräs tuttavani on sanonut minulle, vaikka ulkona paistaisi kuinka aurinko, valo ei välttämättä näy aina sisälle saakka. On ollut muutosten vuosi, olen kasvanut ihmisenä, nähnyt maailman monelta eri laidalta ja saanut nauttia työn tuloksista, elämästä. Ymmärtänyt entisestään terveyden merkityksen ja olen oppinut kuuntelemaan paremmin sisintäni.

Pakkasin uuden vuoden valoisan luottavaiset aatokset sisimpääni. Vaikka voimani ovatkin välillä vähäiset niin ajattelen, että voin itkeä ja hävitä tai nousta pystyyn ja jatkaa matkaa entistä vahvempana. Luovuttamalla jää moni mukava asia kokematta. Luovuttaminen, se ei sovi ajatusmaailmaani. Työtä, paljon töitä, matkoja kotimaahan ja maailman ääriin. Olla mukana täysillä elämän tuottamissa kohtauksissa. Osa on kuin elokuvista. Oman elämän ohjaksissa.

Kuljetaan uuteen vuoteen luottaen. Haluan jakaa laatuhetkiä kanssanne tänäkin vuonna. Iloa, uskallusta ja valoa poluillenne tärkeät ♡

Tämänkin vuodet tärkeät asiat ovat ystävät, hyvä ruoka, kiireettömyys, hyvinvointi, hikiliikunta ja matkailu.

Vuoden 2017 seikkailu alkakoon!

Kuinka kapea onkaan elämänlanka?

Kuinka kapea onkaan elämänlanka? 

Jos kertoisin teille sumeilematta kaiken viime aikoina tapahtuneen, niin viettäisitte unettomia öitä painajaisineen, vähintäänkin tukehtuisitte pullaan. Lääkärinkin mukaan olen erityisvahva, mutten kumminkaan iskunkestävä. 

Taas kerran myöhällä soi taas puhelin. Ennen kuin vastasin,niin arvasin jo mitä oli tapahtunut. Olen turtunut vaikka olisin voinut olla järkyttynyt. Sisälläni läikähti suru, jota seurasi suuri pettymys. Ja vielä tuon ambulanssisoiton jälkeen toinen puhelu tyypiltä, joka luulee tuntevani läheiseni. Tyyppi ei vaan ole edes tästä maailmasta juttujensa perusteella.  Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Sillä saa toki hallittua ihmisiä ja käyttämään pelotteena. Haukku ei haavaa tee.

 Mikään ei enää hätkähdytä.  Mutta kyllä mä jaksan. Voi vaan joillekin olla liikaa, että olen tunnoton ja turtunut. Toisaalta hyvä tunne, sitä varjelee tietyllä tavalla itseään ja sisintään. Olen viime aikoina kohdannut niin paljon ristiriitaa, työväkivaltaa, uhkailua, pelkoa, epämääräisyyttä, tuskaa ja kipua. Tunnekatto on tullut vastaan. Se mikä tapahtuu niin tapahtuu. Se pahinkin. Joskus se voi olla hyvästä, siunaus.
Yksi ajanjakso on päättynyt.

Olen mennyt liian monta kertaa raiteiltani toisten takia, velvollisuudentunto ei saa enää pakottamaan minua jaksamaan. Kasvua. Tuska kolisee aikansa sisäisessä rautatiessäni. Olen joutunut vaihtamaan liian monta kertaa yhtäkkiä raiteelta toiselle. Elämä on kuin palapeli, joka ei vaan ratkea. Pahinta on seurata ihmisiä, joiden elämän palapelin palatkin ovat hukassa. Ei ole enää epämääräisiä sanoja ja asioita. On uusi vahvempi minä. Linjanvetoja ja loppuja. Mikä tahansa kappale romahtaa ensin keskeltä ja vasta sitten reunoilta. 

Tämä pätee myös ihmisiin.

On suurenmoista jättää taakseen halu elää ympäristön elämää. Elää omaa karua elämääni. Niin monta syytä olla turtuneen tunnoton. Miksi järki pakenee viinapullon pohjalle monien päästä ja se paljon puhuttu rauhakin, jos kaikki kumminkin toivovat järkeä ja rauhaa elämäänsä? 

Voi tätä elämän sietämätöntä keveyttä!

Olen tässä sohvalla maatessani varmasti maailmanmestari ajan kuluttamisessa "ei-yhtään-mihinkään-järkevään"! Joskus mietin, että mitenhän tämä elämä päättyy. Sillä jokainen tarina loppuu joskus. Kuivettuen, näivettyen? Dramaattisesti? Iloisen kuplivaan nauruun? Onneen? Muutokseen? Kuin kukka lakastuen? Kuin kirja, jonka viimeisellä huomaat, että ratkaisu jää roikkumaan ja joudut itse kuvittelemaan sen viimeisen luvun? Kaikki päättyy aikanaan, kaikki hyväkin. Elämä on täynnä pettymyksiä ja onnenhetkiä. Aaltoilevaa liikettä. Ennustamatonta ja ennustettavaa. Aikamoinen seikkailu. Onneksi on olemassa tämä pieni hetki, josta nauttia. Nurkan takana odottaa kenties suru tai elämäni ihanin päivä. 

Tavoittele suuria, nauti pienistä asioista. 

Sillä jonakin päivänä huomaat pienten asioiden olleen suuri.

Mikään tai kukaan ei ole itsestäänselvyys.

Mä nautin Cloetalta saamistani yhteistyösuklaista, pelottomasta hetkestä, mieheni tekemää lasagnea ja kisujen seurasta ♡

Loppuun pientä vitsintynkää...

Kuka oli ensimmäinen ihminen kuussa

a) Neil Armstrong

b) Juri Gagarin

c) Luke Skywalker...?

Pitäsikö liittyä muukalaislegioonaan?

Maanantain huomiot

Maanantain huomiot: Työparini tuo työpäivään virtaa ja hyviä keskusteluja. Luottamus. Entisen työkaverin kanssa iltalenkkeily kirpakassa säässä oli antoisaa. Uskoa ja rehellisyyttä. Ensi vuoden täsmäsuunnitelmia. Eriarvoisuuden huomaaminen, mietteitä. Huomasin myös luopuneeni kirppiksen ja lahjoitusten avulla jo puolesta omistamastani tavaramäärästä, hyvä olo. Turha tavara tekee raskaan olon, ahdistaa. Onnellisuuteni ja sisäinen varmuus sekä hyvä olo eivät ole sidottuina romumäärään. Kotitekoinen herkullinen pulled pork-pizza omalla onnistuneella reseptillä ja uuden kirjan ekat sivut  Maanantai. Joulukuun 1. Juuri minun näköiseni ja uusia latuja luova.

 Herkullinen Pulled pork-pizza

3dl vettä

hiivaa

2dl venhäjauhoja ja  noin 3dl sämpyläjauhoja

1 ruokalusikallinen voita

ripaus sokeria ja suolaa

Täyte:

Taputtele pizzapohja hyvin ohueksi.

Anna hieman kohota ennen täytteiden laittoa.

Taputtele uudelleen ohueksi.

Levitä päälle tomaattimurskaa, ketsuppia ja siirpapia (ohuesti)

Kaupasta pussissa ostettua pulled pork-lihaa,

ananasta, 

kirsikkatomaatteja halkaistuna,

Mozzarella ja Musta leima-juustoja,

sinne tänne laitettuna Kreikkalainen valkosipuli-tuorejuustoa,

valkosipulia.

Paista 225 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

Nauti raikkaan coleslawn kera.

Jokos siellä ruudun toisella puolella on joulufiilis katossa?

Kaunis keskiviikko

Ajatuksia keskiviikkoon. Vaikka täällä podetaankin ärhäkkää poskiontelotulehdusta ja yrjökin tuli poikkesi eilen illalla yllättäen seuralaiseksi, niin silti koetan ajatella positiivisesti. En ole vakavasti sairas, minulla on mahdollisuus elää näköistäni elämää, kaikella on aikansa ja paikkansa. Eilen ilta meni toipilaana, vieläkin on hieman heikonlainen olotila. En halua valittaa, koska tämä on vain tilapäistä. Mutta nyt on sellainen tunne, että nyt tarvitsisi levätä. Pelkkä antibioottikuuri ei taida nyt auta. Huomenna se selviää poskiontelopunkteerauksessa, on pysähdyttävä hetkeksi ja annettava kehon levätä. 

Olen miettinyt paljon elämääni ja omia haaveitani viimeisen vuoden aikana. Olen tullut entistä päämäärätietoisemmaksi siitä mitä haluan ja mitä minun tulee tehdä, että pääsen tavoitteeseeni. Olen kasvanut paljon, minusta on tullut ehyempi ja tyytyväisempi. Olen sopusoinnussa itseni kanssa. Olen onnellisempi kuin ennen, vaikka välillä elämä koetteleekin sietokykyäni ja voimavarojani. Olen opetellut positiivista ajattelutaitoa menetysten ja pettymysten kautta. Omilla ajatuksillaan voi vaikuttaa elämänlaatuunsa. Negatiiviset ajatukset ruokkivat negatiivisten asioiden kehää. Kehää, joka voi olla loputon suo. Elämä hioo pahimpia särmiä meistä jokaisesta.

Mikään muu ei ole unelmieni esteenä kuin minä itse. 

Katso peiliin ja hymyile :) Sä oot huippu tyyppi!

Eilen illalla esitettiin Duudsonien uuden tuotantokauden ensimmäinen jakso Lieksasta, yksinäiset kehitysvammaiset. Kannattaa katsoa, koskettava ja hieno jakso.

Klik!

Lempein ajatuksin,