Sensuroitua sadattelua ja nillitystä*

Voi h*von v *tun p*rkele! Maisema on pilalla! (sensuroitua sadattelua) Lunta maassa ja lisää tulee koko ajan. Voiko siihen hukkua? Kunpa lumet ja jäät sulaisivat pikaisesti pois. Joka vuosi sama virsi, nyt liian aikaisin. Siedän vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän talvea. Se tekee elämästä ja etenkin liikkumisesta vaikeaa. Onneksi työmatkaa ei tarvitse enää taittaa omalla autolla, kuten useampana edellisenä vuonna. 200 kilsaa päivässä pelko takapuolessa ajaen huonosti hiekoitetulla ja auratulla tiellä. 

Noh, kerran sitten ajoin tieltä metsään (ajoin alinopeutta) peilikirkkaalla jäällä ja tuloksena välilevynpullistuma kaularangassa. Onneksi leikkaus auttoi. Ainoat positiiviset asiat talvessa ovat, ettei tartte ajaa työmatkaa ja  Canada Goosen takkini, sen hankittuani en ole palellut. Ainut mitä naama nyt on kovalla lumituiskulla jäässä ja tuntuu kuin naama irtoaisi. 

Merellistä luonnonmukaistahoitoa :D Kyllä taas niin mieleni pahoitin ensilumen määrästä, kuten Tuomas Kyrön mielensäpahoittajakin toteaa!

Pitkä ilta eli pimeys jatkuu liian monta kuukautta. On pimeää, kun lähtee töihin, on pimeää töissä ollessa ja vieläkin pimeämpää kun pääset töistä pois. Masentaa, myönnän. Mikäs siinä, jos voisi viettää ulkomailal 1-3 kuukautta talvisin. Olisi D-vitamiinivarastot ja muutenkin energiavarastot suuremmat. 

Mutta turha nillittää.

Olen elänyt suurimman osan elämästäni alueella, jossa tulee lunta talvisin aina aivan liikaa ja pakkanen paukkuu -30 ja -40 asteen tienoilla. Laitan valoja vähemmälle ja tunnelmavalaistuksen päälle, ei näe sekamelskaa. asunto hukkuu pölyyn. Taas tarvitsee pelätä liukastumista, luiden murtumista tai polvilumpioiden luksaatiota. Kunpa saisin elää vähälumisen talven, mutta onneksi valaistus on kohdillaan. Ehkä katselen hieman ulkomaanmatkoja, lievittää oloa eikä masennuskaan pääse valtaamaan, aivan kokonaan tätä marttaa.

Täytyy alkaa keksimään jotain kivaa talven ajalle, edes pientä kivaa. Jos sen kestäisi siten hieman paremmin.

 Yllä olevassa kuvassa alin kuva edustaa ideaalista maisemaa ja ylin, realismia, järkyttävä lumi, jää ja liukkaus!

Naisille, jotka kulkevat omia polkujaan - Ruususen unta*

Mikset nauttisi alkuviikosta, ainaisen marisemisen sijaan. Onhan se sentään viimeinen maanantai tällä viikolla. Taas on meneillään se aika vuodesta, kun voisin nukkua Ruususen unta. Pitäisiköhän hommata kevätkampa? Mutta kun ei tiedä milloin se oikeakevät on tulossa, niin menisi vain hyvä kampa hukkaan. Tai pahimmassa tapauksessa joutuu hankkimaan useamman kamman, jos tämä lumen tulo ei lopu! Mun mielestä talvella voisi elää säästöliekillä ja nauttia siitäkin. Mitä hävettävää siinä on? Jos aurinkoa ei näe kuin vilaisulta, koko ajan on lonkeron värinen taivas ja taivaalta sataa tiskirätin kokoisia lumihiutaleita, niin harva jaksaa tsempata päivästä toiseen. Kyllä jokaista varmasti ketuttaa välillä liukkaat ja auraamattomat tiet. Mutta, talvi on joka vuosi ja aina se ketuttaa yhtä tasaiseen tahtiin. Paitsi tänä talvena, kun pääsen apostolin kyydillä ja julkisilla suht helposti paikasta toiseen.  Minulla on"pimeämpi" puoli itsessäni ja olen paiskannut kättäkin oman melankolisuuteni kanssa ja sukeltanut ihan luvan kanssa sieluni syövereihin. Melankolisuus ruokkii luovuutta. Ja taas kevään ja valoisuuden tullen kuoriudun yöttömässä yössä pimeän helmoista. Viimeistään kevään matkalla.

En istu mihinkään muottiin enkä sovi hienoihin sisäpiireihin, koska kyseenalaistan ja kuuntelen omaa sisäistä ääntäni. Kuljen niitä polkuja jotka hyväksi havaitsen itselleni  ja isän sanoin ylitän aidan sieltä missä se on korkeimmillaan, vaikka saisinkin siitä takiaisia reppuuni. Onko se hyvä vai huono, sitä en pohdi, sillä voin vain toteuttaa elämääni ja työskennellä asioiden puolesta jotka tuntuvat hyvältä. Jos mun sydän sanoo niin. Voimavara toimia, kuten sydän sanoo. Vähän kuin se, että kotimme ei ole kuin sisustuslehdestä, täällä eletään ihan oikeaa elämää. Meidän koti on muuttunut välillä varastoksi. Trukki vain puuttuu :D Ja mitäänhän me ei olla ikinä kaupasta ostettu,  siis kaikki tämä sälä on kerääntynyt seikkailureissuilta mistä milloinkin. Jokaisella on siis ihan oma pikku tarinansa,  joka ainoasta tavarasta muistuu mieleeni tietty tärkeä hetki jossain. Mutta nyt on taas se vaihe, jolloin on tehtävä pikaiseen inventaario, koska neljänkymmenen neliön asuntomme kaapit eivät vedä tavaraa kuin musta-aukko vaan jostain on taas luovuttava :D 

Enkä Pelican Storageltakaan aio hankkia säilytykseen varastotilaa.

Haaveilen taas asuvani jossain, missä on aina lämmintä ja suht valoisaa. Asunnossa, joka olisi hyvin pelkistetty ilman turhia tavaroita.  Aamuauringon lämmössä voisi parvekkeelta kurottautua appelsiinipuuta kohden ja napata yhden vitamiinipommin. Bikinit, hellemekko, aurinkorasva, auringon vaalentamat hiukset, pisamat, pulahdus mereen, sinitaivas ja meren kohina. Mutta meillä on tänään selkeä suunnitelma kisujen kanssa, otetaan töiden jälkeen rennosti, tehdään kuntopiiriä ja nukutaan pikkupäikkärit. Niin, ja nähdään unia, joilla ovat siivet selässä. Tänään ei ole oikea aika siivota kaappeja, tänään relataan ja nautitaan elämästä. Kyllä ne luurangot ja möröt siellä kaapeissa jaksavat vielä olla muutaman lisäpäivän ajan :D

"On niin helppoo olla onnellinen", laulaa Olavi Uusivirta.
Helppoa ja helppoa, mutta on niitä helpompiakin asioita maan päällä,
kuten nukkuminen ja syöminen ;)

*

Arvoin eilen Matkamessujen palkinnot ja otin yhteyttä voittajiin sähköpostitse.
Jos et ole vielä tsekannut sähköpostiasi, niin vastaa pikaisesti, jotta posti ehtii toimittaa sinulle palkintosi määräaikaan mennessä.
Pääpalkinnon voitti Aappa Kirppu.

Onnea kaikille voittajille ja ensi kuulla arvotaan taas!

Kuva Abba-museosta 3/2014

Joululahjat: Marc by Marc Jacobs, valikoituja kirjoja sekä Rio, ohoi!

Osallistuin itse tänä vuonna hieman lahjojeni hankintaan. Elämyslahjat ovat lahjoista parhaita, toki materiaa unohtamatta ;D Kova työntekeminen palkitaan, ainakin välillä. Sain lahjaksi toivomani käytännöllisen arkilaukun, mutta niin kauniin, Marc by Marc Jacobsin New Q Natashan. Väri on musta ja laukku tulee arkikäyttöön, siihen mahtuu paljon tavaraa, mutta ei liikaa. Laukkuun mahtuu melkein puoli elämää, muttei koko elämää. Nahka on erittäin pehmeää ja laukku on cross-body mallia. Olen ihaillut tätä laukkua jo pari viimeistä vuotta ja nyt joulupukki kuuli toiveeni. Laukku on tyylikäs ja rento. Sain lahjaksi myös kirjoja, tosin valitsin itse ne lahjapakettiin :D
Olivat siis mieleisiä ja lukemattomia.
Matkaillessa tulee luettua kirjoja. Kirjallisuuden ja matkailun maailmat.
Ja se lahja itseltä itselleni. Matka. Rio, ohoi!

Jouluaatto oli juuri meidän näköisemme, oli paljon ruokaa, lepoa ja kisut näyttivät tyytyväisiltä. Joulupukki oli muistanut heitä oikein antoisalla kädellä, herkkuja ja leluja. Menneet joulut voi säilyttää sydämessään, tai sanoina, kuvina, ne kaiken voi, senkin jälkeenkin kun aikaa on kulunut ajasta ikuisuuteen.

Sunnuntaina alkaa hulppea Marimekko-arvonta!

Veimme Maunulan uurnalehtoon rakkaimmillemme taivasterveiset.

Ja sitten se joulupukin odottaminen. Se on aina yhtä jänskää.

Ja ne lahjalelut, voi ihanuutta!

Ja tän biisin siivittämänä odotan jo hiihtolomaa, Rio, ohoi! 

Kirppislöytöjä ja minuuttiaikataulua

Eilen kävin kahdella eri työpaikalla ja tein ihania kirppislöytöjä Ristolassa. Menin minuuttiaikataululla. Illalla oli aika pysähtyä.

Kaamos taikoo uskollisesti maisemaa ja mieltä vaaleammaksi. Muistuttaa levosta ja tulevista mukavista tapahtumista. Sytyttelee kynttilöitä ja pimeyteen valonjuovia. Laittaa nautiskelemaan pari palaa suklaata ja glögiä. Sipaisee poskea ja sydäntä. Se kehottaa hengittämään syvään ja luottamaan valon tuloon. Kaikki aikanaan ♡

Ihastuin kirppiksellä näihin eli enkeliin, josta maksoin 10e ja kullanvärisen puun, josta köyhdyin 3e. Mukaani lähtivät vielä harmaat villasukat. Markkinat, myyjäiset ja kirppikset kannattaa hyödyntää, niillä tekee yleensä aina hyviä löytöjä.

Nämä vanhaa hopeaa olevat pikarit sopivat hyvin Willa Söderin hopea kulhojen kavereiksi.

Kuusi kappaletta pikareita maksoivat vain 12e.

Tämän kultaisen kauriin ostin Stockmannilta Pentikin hopea puun kaveriksi.

Leppoisia tuulia uuteen viikkoon!

Unelmointia sohvan mutkassa*

Piipahdin Arabiassa ja Araabian tehtaalla, Iittalan Outletissa ja Pentikillä.

Siellä oli kaikkea kaunista. Onneksi kaikkea ei voi omistaa, kauniiden esineiden näkeminenkin on antoisaa. Hankin uutukaisen Muumimukin, nykyään en osta enää kaikkia sesonkimukeja vain ne mielestäni ihanat päätyvät kaappiin.

Lupaus talvesta, lupaus paremmasta ajasta, tunnelmaa, lempeä pakkasyö, pari lyhtyä loistaa ystävällisen lempeää valoaa ja minä kääriydyn sohvan mutkaan viltin alle kera glögin, pipareiden ja homejuuston. Mutten homehdu viltin mutkaan, koska tänään suuntaan Lakritsi- ja salmiakkifestareille Wanhaan satamaan* Iloa, lohtua ja ajattelemista. Tänään kuiskasin korkeuksiin suuren unelmani. Se on nyt lähellä. Ehkä se toteutuu vielä tässä elämässä. Vaikka ihan kohta tai jonkin ajan kuluttua.