keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Saara Aalto: Homecoming Queen, vahva tahdonvoima ja unelmiinsa uskomisen tärkeys*

Huikean taitava Saara Aalto. Senaatintori. X Factor UK. Upea Show! Winner Takes It All oli paras biisi tässä illassa. Aivan mielettömän lahjakas, positiivinen ja unelmiinsa uskova rakkauden lähettiläs!

Myös juontaja X Factor UK :sta Dermot O´Leary oli paikalla. Tosin ainut pitkä miinus oli se, että jouduimme odottamaan tunnin pakkasessa ennen kuin Saara esiintyi. Mutta odotus palkittiin. 
Saara esitti kappaleet, Chandelier, Let it Go, The Winner Takes It All ja No Fearin. En voi kuin ihailla tuota monilahjakkuutta. Hän kertoi uskoneensa aina unelmiinsa, tehneensä kovasti töitä ja kuuntelevansa aina sydäntään.
Erittäin hyväå esikuva nuorille ja aikusillekin!


Olitko torilla katsomassa Saaran esitystä?

Instasta löydät pari videota, satumkirjainen

*

Olet täällä elääkseesi elämän, jota rakastat vai etkö uskalla toteuttaa unelmiasi, ja olet ikuisesti se haaveileva nakkikioskin Pirkko? 
Unelmien toteuttaminen vaatii rohkeutta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se antaa enemmän kuin ottaa.


Maailmassa on niin paljon onnettomia pessimistejä, jotka ovat luopuneet unelmistaan ja sanovat sinulle: "Tuhlaat vain aikaasi - ei tuosta tule ikinä mitään." On siis tärkeää ymmärtää, että oman tien kulkeminen on uskomattoman palkitsevaa, mutta helppoa se ei ole. Toisinaan menee paremmin kuin muilla, joskus taas elämä on yhtä kaaosta. Jotkut elävät kaksoiselämää. Tällä tarkoitan sitä, että koettaa elää sellaista elämää, jota ei vaan oikeasti pysty elämään. Aika raskasta ja kuluttavaa. Sitten on niitä energiasyöppöjä, jotka haluavat olla aina eri mieltä kanssasi ja ovat peruspessimistejä vaikka kuinka muuta yrittäisivät. Sydämelleen, kun ei voi valehdella. Olen diagnosoinut läheisieni kanssa, että heillä on ollut jonkinlainen vajavaisuus ja katkeruuden sekainen kateus jo lapsuudestaan saakka. Kaikesta tehdään vaikeaa ja aina ollaan lopulta pulassa ja yllättäen tyypit ympäriltä kaikkoavat yksi kerrallaan.


Ihmiset katsovat sinua oudoksuen, kun kerrot heille suunnitelmistasi, ja sinä alat kuunnella arvostelijoitasi ja epäillä kysyjäsi. "Olisko sittenkin pitänyt jäädä nakkikioskin myyjäksi? Jospa se sateenkaari päättyikin snägärille." Jotkut kulkevat koko elämänsä laput silmillään, ja vertaavat koko ajan itseään toisiin ihmisiin, toiset elävät elämäänsä ja toteuttavat unelmiaan, niitä pieninpiäkin :)Toki unelmat muuttavat elämän aikana muotoaan ja niin kuuluukin olla. Mutta jos toteutat unelmaasi, väsytät itsesi tekemällä sitä, mitä eniten rakastat. Kun elät täydesti pienintä yksityiskohtaa myöten, loppujen lopuksi bileet ovat sinun!



Kun teet sitä mitä rakastat, voit nousta jokaiseen uuteen päivään intoa puhkuen ja säteille iloa, joka tarttuu. Jos vain kuuntelet sydäntäsi ja käytät päätäsi, et voi olla väärässä.Voi kun voisi välillä pistää itseensä piikillä reilun annoksen spontaaniutta, extrapositiivisuutta ja huolettomuutta ( tai ehkä nauttisin sen kuitenkin mielummin tablettina) ja osais olla jotenkin rennommin.Tosiasia on, että usein keskitymme niin paljon siihen, mitä teemme, ettemme pysty näkemään, mihin olemme menossa. Seuraa vain unelmiasi vastoinkäymisistä huolimatta, kyllä se siitä sitten helpottaa. Kokemusta on.(toki ei kannata lyödä päätä toistuvasti seinään) Jos se äiti, mummo ja naapurin Jorma ovat sanoneet sinulle, että laulat kuin enkeli, niin älä silti lähde soitellen sotaan Idolsiin, josta tulet itkien ja katkerana pois, kun ne tuomarit olivatkin eri mieltä :D 


Kun unelmoi suurien unelmien ohella pienistä asioista, pienet unelmat toteutuvat helpommin ja useammin! Ei se päämäärä vaan matka, jolla opitaan elämästä ja huomataan, että kaikella on ollut tarkoitus matkan varrella. Olen huomannut, että joillakin on kiire, kiire, kiire kohti jotakin ihanteellista elämänvaihetta, ja mitä sitten? Ja kun tiedät, tai sinusta tuntuu siltä että tiedät, mitä sinun pitäisi elämällesi tehdä, tee se!  Ihan kuin joskus kun ajaa täyttä vauhtia kauppaan, hyppää autosta eikä sitten muistakaan, mitä piti ostaa. Hyppää vaikka suoraan tuntemattomaan, jos tarpeen on, ja pane juoksuksi heti, kun osut maahan, koska aikaa ei ole hukattavana. 
Follow your dreams. No Fear!

Ettei päivät mene täysin uneksimiseksi, niin tehdään välillä töitä/opiskellaan ahkerasti :)












SHARE:

lauantai 3. joulukuuta 2016

Päivän tärkeät: Michael Korsin kengät, lentoon lähdössä ja iltojen tenho*

Täällä on ollut viime aikoina sen verran kova tuuli, jollen olisi näin riski naiseksi, niin olisin lähtenyt lentoon ja matkailisin jo jossain itämeren yllä.

Kannattaa siis nautiskella suklaata ja juustoja erityisen paljon. 
Tai kohtuudella. Mulla alkaa maanantaina kuntokuuri ja nyt se on julkista. En ole vastuussa tuloksista vain itselleni vaan minun edistystä seurataan toiselta taholta. Hyvä niin, koska tällöin en pysty laistamaan treeneistä ja syömisistäni. Nautitaan tästä raikkaudesta, tuivertavista tuulista, vesisateesta ja siitä, että on oma koti, jossa saa viettää hämäränhyssyä ja herkutella lakritsisuklailla, rentoilla villasukat jalassa ja olla tyytyväinen paikallansa. Loppuvuoden illoissa on tunnelmaa.



Ihailin kaupungilla valoja uutukainen kenkälaatikko kädessäni. Kannattaa hyödyntää Stockan kanttiskupungit. Meillä luulisi asuvan tuhatjalkaisen kenkämäärän perusteella. Mutta kenkiä ei voi olla koskaan liikaa! Sama kaava pätee juustovalikoimaan jääkaapissa. Tänään kuolasin taas Stockan juustotiskillä. Olen koukuttunut Parrano robustoon, ihanaan vahvaan goudaan, jossa on suolakiteitä ja siihen ihanaan Gourmandise kirsikkasulatejuustoon saaristolaisleivän päällä. Kuin ohimennen olen myös langennut sokerimanteleihin, Johan Bulowin gourmee lakritsisuklaapalloihin ja sydänpikkuleipiin. Se sykli, tiedättehän: suolaista, makeaa, suolaista, makeaa. Vaikkakaan ei välttämättä suuria määriä niin kuitenkin kumpaakin pitää saada. Kohtuus kaikessa, mutta lauantaina liikaa!


Lennän illaksi kirjan siivin toiselle puolelle maapalloa, kohti hiihtoloman kohdetta! Luksusta. Kotona. Piipahdan kenties yhdellä paikallisessa tai hieman kauempana. Tai sitten löydyn lenkkipolulta. Antaa kohtalon johdattaa ja jalkojen viedä.
Ihana ilta, voi tapahtua mitä vaan!












SHARE:

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Viikonloppu täynnä aurinkoa, gourmeeruokaa, ravintoloita ja sirpaleiden kasausta*


Eilen tuntui jo aivan kesältä. Siis oli niin huippu sää, kuin olisi ollut Etelä-Euroopassa. 
Hetki kipujen ja arjen yläpuolella. Säällä on suuri vaikutus. Viikonloppuna nautittiin hyvää ruokaa ja juomaa.  Siihen vaikutti kaksi asiaa: aurinko paistoi ja lämpömittari näytti reilusti lämpöasteita. Oltiin terassilla ohutpaita (nyt ei vain se tanniinen neulepaita ;) ) yllä ja hymyiltiin kilpaa auringon kanssa. Tänään on olleeteri lämpöasteet, viileää ja sateista. Maailma tuoksuu erilaiselta sateen jälkeen. Ulos katsellessa tulee mieleen, että olisipa mukavaa lähteä johonkin reissuun. Hiffasin, että Vilnaan lähdetään jo kahden ja puolen viikon kuluttua.

Käsissä tekstit ja langat. On toinen juttu sitten se, pysyykö ne langat käsissä vai ei. Nähtäväksi jää. Ja onhan sekin eräänlainen näky, jos kaikki karkaa käsistä. Joskus kun kaikki karkaa käsistä, se kaikki sitten asettuukin ihan itsestään yllättävän hienoon järjestykseen. Ensi viikon lopulla pääsen jo kenties töihinkin, ainakin viikon kuluttua. Työni,kun vaatii taisteluvalmiutta eikä puolikuntoisena voi olla ninjana. En todellakaan tahdo enää viidettä työtapaturmaa tälle lukuvuodelle. Ihan jos pääsisi suht elävänä joskus kesälomalle,niin se ois enemmän kuin jees! Jokin nostaa minut aina ylös, kun ensin lyödään kymmenen kertaa maahan. 

On tässä elettykin tummanpuhuvia päiviä aivan liian monta. Maahan luotuja katseita, hiljaisia kasvoja. Päivien nivelet naksahtelevat yksi kerrallaan. Tätäkään päivää ei voi peruuttaa.

Vaikka aina sanotaan,ettei alkoholilla tai ruualla pidä palkita itseään,niin minä sanon,että haloo! Todellakin kannattaa palkita hyvällä ruualla ja oluella/skumpalla. Pitkä saikku vaatii veronsa. Kasailen sirpaleita, minusta tulee entistä ehompi.
On ollut ainakin aikaa miettiä kaikenlaista. Mutta yhdestä asiasta olen hyvin varma, suunta on nyt ainakin oikea. Nyt on tulevaisuuden asiat varmalla pohjalla. 
Cheers*


Sain eilen ihanan kortin, ensi lauantaina coctailkutsuille. Asu on jo valmiina valittu. Toivottavasti kipu ei vie voittoa. Kiitos kutsusta, kaipaan todella seuraasi. Pian näemme! ♡

Taverna Vaelsa on aivan keskustassa ja aurinkoisella säällä on ihana istua terdellä nauttia tapaksia ja hieman kylmää juomaa. Taverna Vaelsa on kohtuuhintainen, joten siellä voi viettää aurinkopäivää pidemmänkin kaavan mukaan. Vastapuolelta löytyy Kauppatori.

Taverna Vaelsa. Helsinki. Kauppatori. Aurinko. Lämpö. Kuumuus. Hyvä seura. Kevät. Eka kerta tällä vuodella terassilla. Tämä aurinkohetki ja kiireettömyys ♡ Hetki kipujen yläpuolella.

 Stockan Skumppabaari.
Mango-PAssion leivos on aina makoisa, hieman suolaisaa sekä skumppaa.

Kämp Brasserie. Oluet maksoivat reilut 11 euroa kappaleelta. Huhhuh!
Hinnat ovat nousseet entisestään, meitä ei näe enää täällä niin usein.



Stockalle on avautunut Classic Pizza, suosittelen!


 Stockalla Ted Bakerin asuja.

 Teatterin ravintola ja kolmen ruokalajin herkkuja! Suosittelen! Teatterin ravintolassa on aina maut kohillaan. Kuvassa olevat herkut ovat kahdelle.

 007-juomaa eli Bollingeria. Lahjapullo ja sisältö oli hyvä.
Mikä idea näiltä opiskelijoilta penkkareihin. Kaksiosainen Titanic ja jäävuori. Sattuivat sopivasti merisotapoikien kanssa Espalle.

 Parsakausi on avattu, mun suurta herkkuani.




"Eläköön
Päivät, jotka juoksi iltaan
Niiden riemut ja työt
Eläköön hellät yöt
Rohkeus mennä vastavirtaan
Ja rakkaus arpinenkin
Eläköön kyyneleet
Suru, myös sirpaleet Sillä tarvitsin mä senkin
Katsetta ja viisautta vastasyntyneen
Ihmetellä metsää, valtavuutta mantereen Kasvojemme uurteita ja tähtikarttoja
Ihmetellä kaupunkia aamunkoitteessa"

-Juha Tapio-



SHARE:

maanantai 30. marraskuuta 2015

Kirppislöytöjä ja minuuttiaikataulua

Eilen kävin kahdella eri työpaikalla ja tein ihania kirppislöytöjä Ristolassa. Menin minuuttiaikataululla. Illalla oli aika pysähtyä.
Kaamos taikoo uskollisesti maisemaa ja mieltä vaaleammaksi. Muistuttaa levosta ja tulevista mukavista tapahtumista. Sytyttelee kynttilöitä ja pimeyteen valonjuovia. Laittaa nautiskelemaan pari palaa suklaata ja glögiä. Sipaisee poskea ja sydäntä. Se kehottaa hengittämään syvään ja luottamaan valon tuloon. Kaikki aikanaan ♡

Ihastuin kirppiksellä näihin eli enkeliin, josta maksoin 10e ja kullanvärisen puun, josta köyhdyin 3e. Mukaani lähtivät vielä harmaat villasukat. Markkinat, myyjäiset ja kirppikset kannattaa hyödyntää, niillä tekee yleensä aina hyviä löytöjä.


Nämä vanhaa hopeaa olevat pikarit sopivat hyvin Willa Söderin hopea kulhojen kavereiksi.
Kuusi kappaletta pikareita maksoivat vain 12e.

Tämän kultaisen kauriin ostin Stockmannilta Pentikin hopea puun kaveriksi.

Leppoisia tuulia uuteen viikkoon!


SHARE:

tiistai 10. helmikuuta 2015

Huomioita - aikamatka muistoihin*

Eilen aamulla mennessäni kuntosalille ihmettelin kylmää säätä, pakkasmittari näytti -23. Aivan järkyttävän kylmää! Tänään pitäisi olla melkein nollakeli, ilmastonmuutos on aikamoinen.
Mutta skrapatessani auton ikkunoita ajattelin, että kolmen viikon kuluttua ainut kylmä on drinkkilasi kädessäni ja lämpötila on reilut +30 astetta. Kummasti suu kaartui hymyyn ja skrapasin ikkunoita ilolla. Vaikka minulla onkin taas kerran poskiontelo- ja silmätulehdus, niin nekään eivät laske mielialaani. Olen niin tottunut sisäilmaongelman takia olemaan kroonikko. Josko antibiootti auttaisi taas pahempiin oireisiin.

Päivällä huomasin luokassani, kuinka aurinko maalasi säteillään luokkaa kauniin valoisaksi. Kevät tulee muutaman viikon kuluttua. Luokka oli jo lämpöinen, kun auringonsäteet osuivat luokkamme ikkunoihin. En malta olla ajattelematta jo kesää. Voi, kuinka odotankaan vihreyttä, suvivirren laulamista, järvenranta piknikejä ja huoletonta kesäelämää.


Huomasin auton ikkunoita skrapatessani, että itsehillintäni on kehittynyt työni ja elämänkokemusten myötä. Nuorempana sitä menetti toivonsa jo rakennekynnen katkeamisesta. Elämä oli poukkoilua, jälkeenpäin saan stressinäppyjä kun muistelenkin sitä, kuinka koko ajan täytyi olla menossa tai seuraava menokin oli jo suunniteltu. Hyvä, kun kerkesi tulla sunnuntai, niin oli jo seuraavan viikonlopun menot sovittuna.

Hengailtiin kaupungilla ja kavereilla, tutustuttiin jatkuvasti uusiin ihmisiin. Koti oli vain nukkumista ja vaatteiden vaihtoa varten. Tätä nykyä rakastan kotona oloa ja sitä ettei minun tarvitse lähteä viikonloppuisin minnekään. Toki välillä on hyvä käydää tuulettumassa. Mutta se jokaviikonloppuinen meneminen tukkaputkella, huh!


Keksittiin  aina tekemistä. Tai jos ei, niin voitiin maata sohvalla kattoa tuijottaen ja kuunnellen poppiskappaleita. Elettiin hetkessä. Lämpimät kesäillat, terassit, tunnit, jolloin kellolla ei ollut mitään merkitystä. Mentiin bilettämään ja jatkoille. Aina oli kavereita ja hauskaa. Aina oli kavereita joilla oli aikaa.
Saatettiin istua kalliolla pikinikillä, juotiin halpaa viiniä ja odotettiin auringonlaskua. Sitä odotti innolla uuden Suosikki-lehden irtonumeron ilmestymistä ja kirjoitteli päiväkirjaan kaikenlaista rakkausasioista tulevaisuuden suunnitelmiin. Olen kiitollinen, että olen saanut viettää varsin huolettoman lapsuuden ja nuoruuden. Suunnitelmatkin ovat toteutuneet varsin hyvin, tiettyjä epäkohtia lukuunottamatta. Kaikkea, kun ei voi saada.


Kikateltiin kauhistellen seuraavan aamun tentille ja tehtiin lunttilappuja. Tanssittiin ja paljon. Ei otettu koulunkäyntiä mitenkään vakavasti. Elämässä oli paljon notkumista. Mutta koskaan ei rikottu lakia, oltiin kuuliaisia. Sellaista helppoa olemista, ilman erityistä päämäärää. Kaikella olemisella on aikansa. Hauskoja muistoja, mutta en haluaisi elää noita vaiheita uudestaan. Yhä harvemmin haluan viettää viikon muutamia vapaapäiviä tanssilattialla tai baaritiskillä notkuen. Mielummin olen kotona ja rentoudun. On paljon kivempi nukkua hyvin ja herätä virkeänä kuin kärsiä krapulasta ja olla kiukkuinen. Tärkeimmät nuoruuden ystävät ovat edelleen elämässäni. Olen lukioaikaisen ystäväni lapsen onnellinen kummitäti.
On aika hauskaa kirjoittaa suht tuntemattomille ihmisille omista nuoruusvuosistaan :D

Anteeksi lukijani, kun raiskaan Marimekon ostokseni, kun kerron nuoruusvuosistani samassa postauksessa :D
Stockmannin tilauksen toinen paketti saapui eilen ja se sisälsi Kartio juomalaseja ja Marimekon Räsymatto kulhot. Näistä tulee niin mieleen nuoruus, retroa. Minulla on ennestään samanlaiset kulhot, mutta näitä kulhoja tarvitsee aina, kun tekee vuoka- ja dippiruokia.
Hauskaa, kuinka jotkut astiat tuovat muistoja vuosien takaa.





Ylioppilas ja tuore valkolakki 5.6.1999. Huomatkaa megamagee sininen huulipuna. Ei, kesä ei ollut tuolloin kylmä vaan halusin olla erilainen nuori ja maalata huuleni siniseksi. Tätä nykyä meikkilaukustani ei löydy enää sinistä huulipunaa, punainen on pop ;)



Tyylikäs vessaselfie :D



Kuva







Paistakoon orastava kevätaurinko sydämeemme saakka!



SHARE:

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Marimekkoa, Willa Söderiä ja onnenkantamoisia!

Viikossa on ollut paljon onnenkantamoisia.
Eilen oli liikuntapäivä. Aamulla hikoilin salilla tunnin, sieltä lähdin suksimaan ja sainkin hiihtää melkein umpihangessa, koska auraus ei oikein pelaa tässä kaupungissa viikonloppuisin. Onneksi suksi luisti hyvin, kiitos hyvien välineiden. Hiihdin silti 15 kilsaa, jotka tuntuivat elämäni pisimmiltä kilometreiltä. Annan arvoa talvisodan sotilaille, umpihankihiihto ei ole helppo laji. Tasan 3 viikon kuluttua olen jo Panaman lämmössä. Treeni-into on huipussaan!

Illalla vietin laatuaikaa parin tunnin ajan rakkaan äidin kanssa, sushia, uutukainen Pohjois-Koreasta kertova kirja ja kehruukoneet vieressä. Se ihana tunne kropassa, kun on liikkunut, niin että tunnen olevani puhkipoikki jokaista soluani myöten. Ja tänään on vasta sunnuntai, lepopäivä ja koko pitkä päivä tekemättä mitään ihmeellisempää. Päivän kohokohta on lettukestit, suolaisilla ja makeilla täytteillä. Onnenkantamoisia sunnuntaissa 

Juttelin eilen ihanan ystävättäreni kanssa elämän kauneudesta ja sielunopista. Jos haluat muuttaa toisessa jotain, muuta ensin itsessäsi se asia. Elämä on sielunoppia. Kun sisäistää asiat, niin on helppo hengittää ja asiat soljuvat kuin itsestään eteenpäin.Kun ymmärtää tärkeimmäin ja on armollinen itselleen – ja toisille, se mahdollistaa  oppimisemme – voi jatkaa taas elämää vapaana ja viisaampana. Oivallukset arjessa muuttavat usein arjessa suhtautumistamme asioihin. 

Suhde itseemme ja muihin on suvaitsevaisempi ja paljon mutkattomampi. Ymmärryksemme kasvaa.
  Itsetutkiskelua, oppimista, luopumista, pysähtymisiä ja kulkemisen kiertokulku jatkuvat läpi elämämme. Muutos on on läsnä koko elämämme ajan. Meille tuodaan samantyyppisiä haasteita eteemme niin kauan kunnes opimme niistä. Haluan elämästäni täyteläisempää ja olla elämäni päähenkilö, en halua olla vain katkera sivustakatsoja. Haluan kotiini rakkaiteni lisäksi kauniita tavaroita ja asioita, jotka tuovat minulle hyvän mielen. 

Teen yhteistyötä ihastuttavan Sini Koposen ja hänen valmistuvan juhlapaikkansa Willa Söderin kanssa. Jos et vielä ole käynyt Willa Söderin Facebook-sivuilla, niin sinne kannattaa piipahtaa, klik, klak!
Willa Söderin nettisivuille on tullut taas myyntiin ihania uusia sisustustuotteita.

Tilasin Sukat makkaralla juomalasit Stockmannin helmikuun alesta.
Näitä täytyy tilata vielä toinenkin parillinen määrä. Kauniita, tukevia ja hyvällä vetoisuudella olevia juomalaseja. Nämä sopivat niin hyvin Arabian Paratiisi-sarjan kaveriksi kattauksiin.










Käsintehty senkki peilipinnalla. Pituus 180cm, saatavana myös pidempänä. 
Lamppu 100 v. vanha antiikkirunko, käsintehty. Halk. n.65 cm, kork. 122 cm, paino 10 kg.


Kuvat, Willa Söder/Sini Koponen


Ihanaa sunnuntaita kaikille oman elämänsä sankareille!




SHARE:
Blog Design Created by pipdig