perjantai 21. huhtikuuta 2017

Herkullinen italiainen strata & A Little Party Never Killed Nobody


Huomenna on Indiedaysin blogipippalot, joten kävin kampaajalla tekeytymässä enemmän ihmisen näköiseksi. Tänään on ollut tuulista, aurinkoa ja ihania yllätyksiä. Tilasin Instrumentariumista kehyksettömät silmälasit, mutta hiomossa olivat rikkoneet ne. Odotin nelisen viikkoa eikä silmälaseja vaan kuulunut. Tähän menin käymään  Instrumentariumissa ja kertoivat tämän kehyshomman. Vaadin, että saan tilaamani silmälasit ja kappas, ahkera myyjä oli ottanut selvää  mistä kehykset löytyisi ja saan ensi viikolla uutukaiset lasini vihdoin ja viimein! 



Tämän päivän voi kiteyttää seuraavanlaisesti: hetki tuhkimona ja loppuilta sängyssä puoliunessa torkkuen lukien kirjoja. Onneksi kisut rakastavat nukkumista ja komppaavat mua läsnäolollaan. Asiat ovat siis melkein balanssissa! En haluaisi olla muurahainen,koska ne eivät nuku.



Illan suussa oli iloinen ja yllättävän hyvä kohtaaminen. Halauksia ja naurua. Ja nyt ilta-aurinko maalaa puiden latvat kultaiseksi. Puiden alla asuvat käpylehmät,joita naapurin lapset rakentelivat. Toukokuu rynnistää jo pikapikaa tänne. Paljon positiivisia adjektiiveja ja ajoittain kivuttomuutta.






500 g


vaaleaa leipää
1
iso sipuli
170 g
pekonia
2

                               chiliä










































1–2 rkl
oliiviöljyä
250 g
kirsikkatomaatteja
80 g
tuoretta lehtipinaattia (baby-pinaatti)
8
kananmunaa
2 dl
voimakasta juustoa raasteena (esimerkiksi emmentalia)
1 l
täysmaitoa
2 tl
dijoninsinappia
1½ tl
suolaa
1 tl
basilikaa
½ tl
mustapippuria
voita vuoan voiteluun

 Leikkaa leipä sivuiltaan noin 2,5 cm:n kuutioiksi. Laita suureen kulhoon odottamaan.

 Kuori sipuli, halkaise se ja leikkaa ohuiksi puolirenkaiksi. Saksi pekoni suikaleiksi. Puhdista ja viipaloi herkkusienet.

 Laita pekonisuikaleet kylmälle pannulle liedelle ja käännä lämpö päälle. Paista hiljalleen, kunnes suikaleista on irronnut rasvaa ja palat ovat kypsiä. Lisää leivän joukkoon.

 Lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla, siirrä leipäkuutioiden sekaan.

 Paista sipulia pannulla kovalla lämmöllä, kunnes se on saanut väriä. Laske sitten lämpöä ja hauduta sipuli pehmeäksi. Kaada leipäseokseen.

 Puolita kirsikkatomaatit ja lisää kulhoon. Lisää lehtipinaatti, kananmunat, juustoraaste, maito, dijoninsinappi, suola, basilika ja mustapippuri. Sekoita tasaiseksi.

 Voitele uunivuoka ja kaada seos siihen. Peitä vuoka kelmulla ja laita jääkaappiin vähintään 2 tunniksi, mielellään yön yli.

 Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti 20 minuuttia, kunnes massa on asettunut ja paistos on keskeltäkin kypsää. Anna vetäytyä 5–10 minuuttia ennen tarjoilua.











SHARE:

torstai 20. huhtikuuta 2017

Instrumentarium - uudet pokat & keväinen tie tähtiin*

Kävin taas Aleksin Instrumentariumissa valitsemassa parit uudet kehykset. Olen kummallisella tavalla tykästynyt pyöreään malliin silmälaseissa. Silmälasikokoelmani siis kasvaa. Vaihtelua. Kesälookki.
Silmälasit ovat Diorin ja aurinkolasit Michael Korsin mallistosta.

Olen käyttänyt silmälaseja 11-vuotiaasta lähtien ja tykkään siitä, että minulla on pari tai kolme mallia, joita voin vaihdella tilanteen mukaan. Käytän silmälaseja päivittäin ja ne ovat osa persoonaani.

*

Kevät tuoksuu hyvälle. Jo sanana kevät on oikein kevyt. Kevein, mutta vahvin neljästä. Uuden alku. Alkuvoima. Syntyminen. Luominen. Vihreyttä ja vehreyttä.
Istun hiljaa ja paikallaan.
Kuuntelen.
Haaveilen.
Luen.
Suunnittelen.
Kehräävä ihanuus aivan liki.
Painan pääni tyynyyn.
Vedän vilttiä niskaan.
Herkuttelen.
Unelmoin.
Kiitollisuutta.
Jokainen hetki ja päivä on erityinen. Kevään lumoa. Vaikkakin niin viileää. Viimaa, räntäsadetta ja epäusko kirkkaaseen kevääseen.


Pieni muistilista kevääseen:

*Varaa aikaa ystävällisyyteen. Se on portti onneen.
*Varaa aikaa läsnäololle.On ihana tunne tulla kuunnelluksi. 
*Varaa aikaa unelmointiin. Se on tie tähtiin.

*Varaa aikaa iloon. Se on sielun musiikkia.
*Varaa aikaa lukemalla kirjaa. Kirjojen lukeminen avartaa. Kirjan ystävä ei ole koskaan yksin.
*Varaa aikaa päivittäiselle hyvälle teolle. Auta salaa! Ryhdy Robin Hoodiksi.

*Varaa aikaa hymyilemiselle. Anna hymyn syntyä sydämessäsi ja valaista silmäsi.

*Varaa aikaa totuudelle.Se joka loukkaa toista, kärsii aina itse eniten. Älä leiki marttyyria ja polta siltoja takanasi!
*Varaa aikaa kritiikin antamiselle myönteisesti. Mieti tarkkaan motiivisi ennen kuin arvostelet toista.

*Varaa aikaa miettiä sanojasi ja tekojasi. Sanat luovat todellisuutta ja värittävät tunnelman. Valitse ne huolellisesti.













Viime aikoina on ollut hermot tiukilla terveyden takia. Olisikohan tästä hyötyä? :D








SHARE:

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Luksuslakritsainen arvonta*

Arvottavana on herkullisia Johan Bulowin kirsikkasuklaalla kuorrutettuja lakritsia purkillinen. Herkullinen tanskalainen lakritsi tuotemerkki. Valikoimaan kuuluu tavalliset sekä suklaakuorrutteiset lakritsit. Tuotteet ovat gluteiinittomia sekä lisä-aineettomia.

Arvontaan pääset kertomalla lemppariherkkusi ja sähköpostiosoitteesi.

Arvonta-aikaa on 20.4.2017 saakka.






SHARE:

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Tallinna kuvin, douppausta, verestävää kipua ja muistoja*

Vuosi sitten oltiin terassilla ohutpaita yllä ja hymyiltiin kilpaa auringon kanssa. Tänään on eri lämpöasteet, aurinkoista mutta viileää. Maailma tuoksuu erilaiselta sateen jälkeen. Ulos katsellessa tulee mieleen, että olisipa mukavaa lähteä johonkin reissuun. Hiffasin, että Zagrebiin lähdetään reilun kuukauden kuluttua. Matkailu antaa virtaa elämään, on jotain mukavaa jota odottaa. Aina uusi seikkailu edessä. Se on elämää.

Toiselle se voi olla postimerkkien keräily tai fine dining-ravintoloissa syöminen. Minulle se on matkailu. Ollut lapsuudesta saakka. Pelottomuus kohdata maailma ja oppia aina uutta. Lapsena heräsin viikonloppuisin lauluun tai lettujen tuoksuun.


Ulkoiltiin paljon ja luettiin kirjoja. Aina oli matkakuume ja extempore varailtiin ulkomaanmatkoja. Oli turvallista ja rakkautta.
Nyt ihanat muistot. Taidankin paistaa seuraavaksi lettuja. Rakkaudella. Lapsuuden reseptillä


Käsissä tekstit ja langat. On toinen juttu sitten se, pysyykö ne langat käsissä vai ei. Nähtäväksi jää. Ja onhan sekin eräänlainen näky, jos kaikki karkaa käsistä. Joskus kun kaikki karkaa käsistä, se kaikki sitten asettuukin ihan itsestään yllättävän hienoon järjestykseen. Pelkään sitä kipua, jota sisäilmaongelmat tuovat taas kehooni ja etenkin keuhkoihini. Sietämätöntä. Se valtava unentarve, kun pitkää työpäivää ei pysty suorittamaan ilman päiväunia. On doupattava keho täyteen eri lääkkeitä, kuten lääkäri neuvoi. Tosin mun elimistö alkaa olla aika naatti. Keuhkot ovat niin kipeät, että hengittäminen sattuu. Veri maistuu suussa. Vatsa ei enää kestä 11. lääkekuuria tänä vuonna. Joudun popsimaan vatsakipuun vielä eri lääkkeitä. Kipu, joka johtuu pitkälti lääkkeistä. Nukun lähes kaiken vapaa-ajan. On taas kohta aika jäädä sairaslomalle ja pysyä kotokolossa, etten altistu millekään ylimääräiselle. Päivien nivelet naksahtelevat yksi kerrallaan. Tätäkään päivää ei voi muuttaa.

Tallinnan kuvia postauksen kuvituksena.
Poiketkaa pois vanhasta kaupungista ja keskusta. Kävelkää KUMUun ja näette aiavn upeita maisemia. Erilaista Tallinnaa.












 Tästä upeasta museosta tuli mieleen Wienissä sijaitseva Schönbrunin linna.






Keltaiseen takkiini ostin keltaisne käsityönä tehdyn symppiksen oloisen pöllö rintakorun.




SHARE:

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Tervetuloa Tallinnaan - Viking FSTR ja KUMU taidemuseo*


Pääsiäinen.
Viking Faster. Vanha katamariini, joka on vain maalattu. Siispä kohti Tallinnaa. Olipa vielä shokkiaamu. Juna tuli eri raiteelle ratatöiden takia ja en kerinnyt juosta raiteelta raiteelle. Sain järkyttävän astmakohtauksen juoksennellessani Käpylän asemalla. Tilasin taksin. Ihme, ettei sanonut taksikeskuksella, että tilataan mieluummin ambulanssi kun huohotin puhelimeen. Kerkisin satamaan. Katamaraanilla matkasimme kohti Tallinnaa.

Kohtaukset, niitähän elämässä riittää, mutta sairaskohtaukset ovat ikävämpiä. Lauantaina junalle kiirehtiessä ja Virun kauppakeskuksessa vastaani tuli voimakas tuoksuseinä. Hengittäminen katkesi laakista. Olin kuin kala kuivalla maalla. Hengitän muuten noin viisi miljoonaa kertaa vuodessa.


Viking FSTR Club Lounge. Siellä oli ihan hyvät tarjoamiset, lämmintä ruokaa, mehua, skumppaa ja smoothiekone. Siellä oli lämmin, mutta tavan osastossa oli viileä. Osittain jopa kylmä. Vessassa oli yhtä kylmää kuin olisi käynyt ulkohuussissa. Katamaraniissa 
pienen pieni taxfree shop ja tulee mieleen Bahaman matka. Ei kylmyydestä vaan katamaraanista.




KUMU taidemuseo. Tallinna. Suosittelen käyntikohteena. Taiteenmaailma on monimuotoisen ihmeellinen.


Tallinna. Aurinkoa, mutta oli todella viileää.

Tämä kaupunki yllättää aina uusilla upeilla nähtävyyksillään. Ihmiset, poiketkaa kaupungista sen laidalle ja teette kauniita löytöjä. Ostin Kumusta ihanaisen Pärnun julisteen, jonka kehystytän. Sekä kauniin käsityönä tehdyn pöllörintakorun ja kadulla vanhalta symppis mummolta ostetut kissakuvioiset lapaset.



Vanhan kaupungin Rae-ravintolassa nautittu makoisa kolmen ruokalajin ateria hyvässä seurassa. Pieni irtiotto arjesta tekee hyvää sielulle. Tallinna, palaan pian taas ihailemaan kadunkulmiasi. Monia seikkailuja ja iloisia kohtaamisia. 

Palasimme takaisin iltalaivalla Viking Expressillä ja nautimme loungesta palveluista ♡ Tosin tarjoilu oli varsin niukka,teetä, vettä, kahvia, hedelmiä ja keksejä. Olisin kaivannut smoothieita tai edes mehua. Samaistuin Kerkko Koskisen laulun sanoihin, "teinit mulkoilee pöydästä niitä, me ei olla ikinä niinkuin noi"! Oli järkyttävää seurata hunalaisia ja räyhääviä matkustajia. Jotkut vaan eivät kasva koskaan aikuisiksi.

Olin niin väsynyt päivän astmakohtsuksista, että nukuin kotimatkalla. Kehoni ei vaan jaksa. Sisäilmaongelmat ovat tehneet keuhkoistani kipeät. Mutta omipa kerrassaan kiva päivä naapurimaassa, jollei mukaan lasketa kohtauksia päivän aikana.




























































SHARE:
Blog Design Created by pipdig