Tervetuloa Tallinnaan - Viking FSTR ja KUMU taidemuseo*

Pääsiäinen.

Viking Faster. Vanha katamariini, joka on vain maalattu. Siispä kohti Tallinnaa. Olipa vielä shokkiaamu. Juna tuli eri raiteelle ratatöiden takia ja en kerinnyt juosta raiteelta raiteelle. Sain järkyttävän astmakohtauksen juoksennellessani Käpylän asemalla. Tilasin taksin. Ihme, ettei sanonut taksikeskuksella, että tilataan mieluummin ambulanssi kun huohotin puhelimeen. Kerkisin satamaan. Katamaraanilla matkasimme kohti Tallinnaa.

Kohtaukset, niitähän elämässä riittää, mutta sairaskohtaukset ovat ikävämpiä. Lauantaina junalle kiirehtiessä ja Virun kauppakeskuksessa vastaani tuli voimakas tuoksuseinä. Hengittäminen katkesi laakista. Olin kuin kala kuivalla maalla. Hengitän muuten noin viisi miljoonaa kertaa vuodessa.

Viking FSTR Club Lounge. Siellä oli ihan hyvät tarjoamiset, lämmintä ruokaa, mehua, skumppaa ja smoothiekone. Siellä oli lämmin, mutta tavan osastossa oli viileä. Osittain jopa kylmä. Vessassa oli yhtä kylmää kuin olisi käynyt ulkohuussissa. Katamaraniissa 

pienen pieni taxfree shop ja tulee mieleen Bahaman matka. Ei kylmyydestä vaan katamaraanista.

KUMU taidemuseo. Tallinna. Suosittelen käyntikohteena. Taiteenmaailma on monimuotoisen ihmeellinen.

Tallinna. Aurinkoa, mutta oli todella viileää.

Tämä kaupunki yllättää aina uusilla upeilla nähtävyyksillään. Ihmiset, poiketkaa kaupungista sen laidalle ja teette kauniita löytöjä. Ostin Kumusta ihanaisen Pärnun julisteen, jonka kehystytän. Sekä kauniin käsityönä tehdyn pöllörintakorun ja kadulla vanhalta symppis mummolta ostetut kissakuvioiset lapaset.

Vanhan kaupungin Rae-ravintolassa nautittu makoisa kolmen ruokalajin ateria hyvässä seurassa. Pieni irtiotto arjesta tekee hyvää sielulle. Tallinna, palaan pian taas ihailemaan kadunkulmiasi. Monia seikkailuja ja iloisia kohtaamisia. 

Palasimme takaisin iltalaivalla Viking Expressillä ja nautimme loungesta palveluista ♡ Tosin tarjoilu oli varsin niukka,teetä, vettä, kahvia, hedelmiä ja keksejä. Olisin kaivannut smoothieita tai edes mehua. Samaistuin Kerkko Koskisen laulun sanoihin, "teinit mulkoilee pöydästä niitä, me ei olla ikinä niinkuin noi"! Oli järkyttävää seurata hunalaisia ja räyhääviä matkustajia. Jotkut vaan eivät kasva koskaan aikuisiksi.

Olin niin väsynyt päivän astmakohtsuksista, että nukuin kotimatkalla. Kehoni ei vaan jaksa. Sisäilmaongelmat ovat tehneet keuhkoistani kipeät. Mutta omipa kerrassaan kiva päivä naapurimaassa, jollei mukaan lasketa kohtauksia päivän aikana.