Heinäkuu saapui viileytensä kera.
Sade soittelee komeita säveliään kattopelteihin ja ukkonen säestää taustalla jylhine aarioineen, kummallisella tavalla rauhoittavaa. On lupa levätä ja rentoilla. Viipyillä sängyssä pitkään ja herätä kun siltä tuntuu. Nukkua päikkärit jos toisetkin. Tässä hetkessä on jotakin niin tunnelmallista! Kynttilät loistavat lämpöään, kisu kehrää vieressä ja kesäsateen ropina siivittää tunnelmaa.
Sade on kyllä ovela juoni muistuttaa meitä nauttimaan kesän sinitaivaasta ja auringon lämmöstä.
Mitäpä me sateesta, pilvien takana paistaa kuitenkin.
Illalla olen ollut superlaiska ja se tuntuu jo luissa, ytimissä ja pinkeissä varpaankynsissäni saakka. Vaikka viime aikoina on ollut kiirettä, niin olen sentään säilyttänyt varjoni - mikä onni. Joskus mietin kuinka ihminen voi olla näin laiska? Hyvin.Jos tekee asiat kahdella silmällä ja yhdellä suurella laiskaa intoa täynnä olevalla sydämellä, niin ei voi mennä vikaan.
Olimme ystäväni kanssa Pridessa ja päästimme lopulta ilmapallot tuulen mukaan kera toiveidemme.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.