On niin kaunista ja rauhallista. Yön syli on usein turvallinen. Aamulla aurinko nousee aina jossain.
Parhaimmillaan arki on lumoa. Arkirakkautta, josta viikonloput voivat olla kateellisia. Ainakin alkuviikko on täynnä upeita kohtaamisia ♡ ja hymyä! Ja yksi pitkäaikainen unelmani on toteutumassa huomenna, työasioita. Wuhuu!
Tekisi edelleen mieleni vaan leijua lomalla. Pitäisi-asiat huhuilevat kuitenkin jo nurkissa ja on kai pikkuhiljaa pakotettava leijumieli maan tasalle. Tai itseasiassa olen orientoitunut elämään uudella tavalla, en elä vain viikonloppuja varten vaan nautin elämästä ja sen tuomista seikkailuista viikollakin. Tapaan ystäviä, vietän kiireettömiä voimauttavia hetkiä.
Taidan olla jossakin välitilassa vielä. Maan ja taivaan välissä, jäänyt ehkä puun oksalle ihailemaan aurinkoa ja merta tai tuulen kiemuroihin, niin että laskeutuminen tuntuu ihan mahdottomalta.
Tarvinnee jättää se mieli leijumaan rauhassa ja tömähtää ilman sitä alas. Ja sitten vain ryhtyä tuumasta toimeen.
Laskeudutaan arkeen, mutta pehmeästi, kissanpehmeästi. Tänään oli tiedossa myöhään illalla ystävättären tapaaminen ja paljon iloista puhetta kera hyvän ruuan.
Olen löytänyt Kentin taas uudelleen parin vuoden jälkeen.
Melodiat ja lyriikat.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.