Huomio! Rautatanki pois sieltä nielusta*

Kotimatkalla juttelin bussissa taivaallisia asioita.  Puut olivat tarkassa jonossa aurinkoisilla kaduilla. Kuinka pieneen siemeneen mahtuukaan suuri puu? Oli ihana kylpeä auringossa ja olla omissa ajatuksissaan.

Niin, ja viikonloppuna herkutellaan sekä juhlitaan vaikka rasvaa on kehossa jo yllinkyllin. Rasva voisi valua vaikka kyynärtaipeisiin, ne ovat välillä niin kuivat korput. Tänään huomasin, että siedän  yhä vähemmän ihmisiä, jotka vitkuttelevat asioiden kanssa, negistelevät, päättämättömät snobit ja ne, joille vain materia on  rikkauden, ihmisarvon ja rakkauden mitta. Suuret puheet, olemattomat teot! Kiirehditään liikaa ja juuri ne tärkeät asiat jäävät kiireen kavioiden alle. Mitä enemmän kiirettä, niin sen tärkeämpi elämä. Näinhän se menee?!

Moni ei vaan tajua, ettei se sädekehä loista sen kiiltävämpänä, vaikka kiirehtisi itsensä ennenaikaisesti kuolinvuoteelle.
Sitä tulee niin helposti sokeaksi omille käyttäytymismalleilleen, että joskus on hyvä kokeilla uusia uria. Ainahan voi palata "hyvään ja vanhaan" tuttuun kaavaansa.

Ja muista kehua tukehtumiseen saakka materialistien omaisuutta.
Etäisyys luo salaperäisyyttä.

Näyttelemisen ja väkisin hymyilemisen taidot ovat joskus vaan otettava käyttöön, ettei aika tunnu ikuisuudelta ja tylsyys leviä kuin tuli kuivassa kanervikossa. Tässä vaiheessa tekisi mieli nautiskella viinilaseista kaksin käsin, saisi ainakin eri näkökulman asiaan.

  Missä ovat aito kohtaaminen, kuuntelemisen (se ei riitä, että kuulee, jollei kuuntele) ja vastavuoroisuuden taidot?

Elämäntaika ja empatiakyky eivät saisi kadota suorittamisen ja kiireen alle.

Rautatanki pois sieltä nielusta! :D

Kyllähän se arkkukin/uurnakin sitten aikanaan pölyyntyy, ei sitä kukaan tule siivoamaan ja silti siellä on pakko viettää aika pitkä aika eli ikuisuus, vaikka en minä tiedä, kauan se ruumis/tuhka maatuu. Onneksi sielu ei jää hengaamaan arkkuun. 
Tämähän on sitten varmaa tietoa :D
Minut kyllä tuhkataan, sillä en halua, että mato syö tunnelin pääni läpi, vaikka ajatukseni kaipaisivatkin hieman tuuletusta. 

Kaikkea ei tarvitse aina analysoida, mutta kannattaa luottaa intuitioonsa. Kuuntele sisintään eikä vain säntäillä paikasta toiseen. Kaikki mikä kiiltää ei ole niin arvokasta ja kultaa. 

Kun pintaa hieman raaputtaa, paljastuu totuus. Välillä kannattaa vain antaa asioiden tapahtua ja elämän kuljettaa. Me ihmiset koetamme järjestellä ja pakottaa liikaa itse asioita, joskus pitäisi vaan antaa universumin hoitaa asiat ja luottaa intuitioomme. 

Kaunista on kuulla, kuinka hiljaisuus soi. 
Ja minä ammennan rauhasta.

 Elettyä elämää!

Onneksi päiviä ei voi peruuttaa,ne eletään täysillä. 

Iloista iltaa itse kullekin säädylle!