sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kesäni, älä jätä!

Tekisi mieli neuloa elokuinen monivärinen peitto. Sellainen iso peitto, minkä alle paeta pimeällä ja huonoina päivinä. On ollut paljon hyvää ja kiirettäkin.

Siksi kai unissanikin on ruuhka.

Pitää rauhoittua ja antaa ajatusten tulvia.

Uuden äärellä. Toivottavasti hyvän.

Hämärtyvät illat, keltaiset lehdet vesilätäköissä katulamppujen valossa, kirpeät aamut ja ehdottomasti syysvaatteet...saan yleensä sätkyn, kun puhe kääntyy syksyyn. Yksi kamalimmista hetkistä on se, kun sydän hyppää kurkkuun, kun näkee lehtien muuttuvan keltaisiksi ja tietää mikä on edessä. En ole sitten lainkaan talvi-ihmisiä, joten pelkkä ajatus kylmästä, märästä ja kymmenen sentin paksusta vaatekerroksesta, saa niskavillat pystyyn. Talvella ei voi pukeutua, niin naisellisesti kuin kesällä (toki voisi, mutta sitten olisi jäässä alvariinsa).

Kesävaatteet ovat muutenkin kauniimpia, ja kesällä ihmiset ovat iloisemman aurinkoisia. Ehkä Suomessa tehtäisiin vähemmän itsemurhiakin, jos pimeänkausi olisi lyhyempi?! Olen kesäihmisiä, mutta toisaalta syksyssä on omat hyvät puolensa kuten suomalaiset marjat ja hedelmät. Pitkä talvi vain ei innosta... Mutta onneksi nyt on vasta elokuu, ja säätiedotuksien mukaan edessä on vielä pitkä lämpöinen kausi.

Yritän nyt jo psyykata itseäni ja keskittyä niihin syksyn positiivisiin puoliin, joita ovat tietenkin saappaat, nahkatakit, villasukat, huivit ja ihanat neuleet. Jos siirrytään vaatteista muihin aiheisiin, minua piristävät kynttilät, tähtitaivas, sekä herkuttelu sohvan nurkassa skumpalla ja vuohenjuustolla+hillolla, niin ja takan edessä köllöttely. Tosin takka satojen kilometrin päässä kotoa kesämökillä ei paljoa lämmitä ;)

Minulla oli parvekkeen ovi auki koko viime yön ja aamulla oli aika kylmä, vaikka partsi onkin lasitettu! Arvatkaas kuka istuu täällä tälläkin hetkellä villasukat jalassa, siis parvekkeella?

Älä katoa kesäfiilis!